Olen tiedostanut aina, että minussa asuu pieni kontrollifriikki tai itseasiassa se saattaa olla aika suurikin, kun sitä alkaa lähemmin tarkastelemaan. Vai onko se vain sitä, että haluan pitää elämänlangat, omissa käsissäni?
Kaikki hommat pitää tehdä aina itse, apua ei voi pyytää keneltäkään. Sillä he eivät osaa kuitenkaan tehdä asioita juuri niin, kuin minä haluaisin. Avun pyytäminen on kyllä vaikeaa, se on pakko myöntää 😉
En luota ihmisiin. Ainoa ihminen johon luotan, olen minä itse. Luotan ihmisiin, mutta en sokeasti 🤔
Yllätykset ovat minulle henkilökohtainen helvetti. Pienetkin muutokset ennalta tarkoin suunniteltuun päivään, sekoittavat pasmani ja saavat minut stressaantumaan. Minähän en ryntäile suin päin yhtään minnekään. Kaikki muutokset tai äkkilähdöt on paras esittää jo paria päivää aikaisemmin ja mieluummin kirjallisena. Kiitos 👍
Nautin yksilösuorittamisesta. No, todellakin. Ryhmätyö on yhtä helvettiä. Jos en saa tehdä itsenäistä työtä työpaikalla, niin siitä ei kyllä tule kovin pitkäaikaista pestiä 😁
Huolehdin asioista, joihin en voi vaikuttaa. Olen aina ajatellut, että tämän ominaisuuden olen oppinut isältäni, joka oli huolehtimisen mestari. Vai onko tämä ihan minun, oma ongelmani 🤔
Spontaanius ei ole minun juttuni. No, ei todellakaan 😧
Itsehillintäni on vakuuttavaa. Vaikka muilta käämit käryää, minä pystyn hillitsemään tunteeni ja pitämään naaman peruslukemilla. Pitäähän nyt jonkun tasapainottaa, sähläyksen määrää 😐
Usein, vaikkapa työpaikalla myönnyn toisten tahtoon sanomalla, mulle on ihan sama. Vaikkei niin todellisuudessa kuitenkaan ole. Joo, myönnetään 🤥
Joskus saatan myös yrittää kontrolloida tosia. En kai nyt sentään 😮
Tämä viikko on ollut irtipäästämisen aikaa, monessakin asiassa. Niin myös tämän blogin kohdalla. On aika päästää irti turhasta kontrollista.
Tästä eteenpäin minun ei ole pakko kirjoittaa juttuja päiväkirjamaisesti, joka päivä. Kirjoitan silloin, kun haluan tai koen tarpeelliseksi jakaa ajatuksiani muille.
Minulle on se ja sama, miltä tilastot tai taulukot näyttävät. Eli, olenko jollain listalla ensimmäinen vai viimeinen. Sillä ei ole enää, mitään väliä. Olen jo saanut enemmän, kuin osasin toivoa ja odottaa. Mutta kiitos siitä kuuluu myös teille blogini lukijoille. Joten, Kiitos 💖
On turha miettiä, kirjoitanko sellaisista aiheista, jotka kiinnostavat muita. Pääasia on, että ne kiinnostavat minua ja haluan kirjoittaa niistä. Jos, joku lukee juttujani tai ei lue, niin se on hänen päätöksensä. Minun on turha vaivata sillä päätäni.
On myöskin ihan turha yrittää olla kaikille mieliksi. Se ei tule koskaan onnistumaan. Jutut menettävät särmänsä, jos niitä kaunistelee, muiden mieliin sopiviksi. Tosin noita suusta loikkivia sammakoita, pitäis ehkä välillä hieman hillitä. Mutta ne "moitteet" eivät ole todellakaan tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti.
Tottakai olen kiitollinen kaikista lukijoista, uusista ja vanhoista. On tosi hienoa, jos joku on saanut iloa ja ajattelemisen aihetta, näistä höpinöistä. Kiitos kaikille tähänastisesta, yhteisestä matkasta 💖 Se on ollut hieno matka ja jatkuu edelleen 🤗
Pakko myös kiittää "juoksuvalmennusta" ensimmäisestä kommentista, jonka joku tuntematon ihminen, on blogiini lähettänyt. Kiitos💖 (Edelliset kommentit ovat olleet "vihreän avaruuslapseni" kommentteja. Tosin yhtä sydäntä lämmittäviä, nekin ovat olleet;)
Kiitos myös universumille, manifestointi on alkanut tuottaa, vihdonkin tulosta 🙏
Elämä on huikea matka. Toiset ihmiset kulkevat vierellä vähän matkaa ja toiset koko elämän. Niinhän sen pitää ollakin. On vaan opittava päästämään kaikesta irti ajallaan. Varmaan jonain päivänä myös tästä blogistakin, mutta se päivä, ei ole vielä tänään 😉
Mukavaa viikonloppua kaikille 💛🦄🌈🦄💛 Annetaan hyvän kiertää 💞🤗💞
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti