Uusi normaali

Joka puolella kuulee ihmettelyä siitä, että aika on nopeutunut ja tottahan sen täytyy olla. Kesäkin tuli ja meni niin nopeasti, ettei sitä meinannut edes huomata. 

Ensin lehmät kirmasivat innoissaan kesälaitumille, käki ehti kukkua muutaman kerran ja perhoset lentelivät iloisina pitkin pihamaata. Ja sitten alkoi yhtäkkiä myllertää, pureva pohjoistuuli, joka lennätti sankan lumipyryn, tienoon ylle. 

Hetkessä lumi peitti alleen maan uumenista nousseet kukat ja silmut ja linnut ryntäilivät etsimään taas ruokaa, tutulta lintulaudalta. Lämpötila laski illan mittaan -5 asteeseen ja lumivaippa laskeutui maan ylle, valaisten pimenevää yötä.

 

Onkohan tämä nyt se takatalvi ja kuinka mones? Vai satoiko kenties, jo tämän vuoden ensilumi maahan. 

Taas taisi talvi yllättää autoilijat ja media saa kirjoitella siitä, meheviä juttuja. 

Taitais olla parempi ajella koko kesä talvirenkailla, niin ei tarvitsis jatkuvasti kokea näitä, ikäviä yllätyksiä.

No, loppu hyvin kaikki hyvin.Taas paistaa aurinko risukasaan ja lumet sulavat toivottavasti, viimeistään ennen juhannusta.

Onkohan tämä nyt se paljon puhuttu uusi normaali. Se, joka on kotoisin sieltä, minne päivä ei paista. Voihan se olla, että järvikin jäätyy vielä uudelleen ja päästään juhannuksena, vaikkapa pilkille. 

Jospa saadaankin nauttia kotimaista kalaa, uusien perunoiden kera, juhlan kunniaksi. Tosin ei ne perunat kyllä tällä kelillä ehdi, juhannukseksi kasvaa. Hyvä jos saadaan ne peltoonkaan, ennen sitä. 

Mutta ei mitään hätää, ihan normaalia kevään etenemistähän tämä on. Tällaistahan se on aina ollut. Vai onko? Enpä tiedä, tuppaa tuo muisti tekemään jo tepposia ja sitä alkaa kuvitella kaikenlaisia salaliittoteorioita. Ilmaston muokkaamisesta ja taivaansumuttajista. 

Ei kai nyt kukaan tahallaan, ihmisten niskaan myrkkyä kylväis ja ilmoja muokkailis. Ilmaston lämpenemistä ja tappavia lehmänpieruja, niillä vaan torjutaan. 

Mutta saapa nyt nähdä mitä luontoäiti tästä puuhasta tykkää. Vetääkö herneen nenäänsä niin pahasti, että saadaan kohta hiihtää kouluun, kesät ja talvet. 

Eihän tuo ainakaan täällä hellettä pukkaa, joten taitaa olla paras kaivaa talvikamppeetkin takaisin, komeron perukoilta. Että tarkenee koiran kanssa, lenkille mennä.

Mutta mitäpä tässä nyt sen enempää "negatiivista energiaa", maailmaan kylväis. Epäkohdat poistuvat kyllä ihan itsestään, kun ne lakaistaan maton alle ja niistä lakataan puhumasta. Niinhän se mediakin tällä hetkellä tomii. Syydetään vaan ilmoille, sotaa, vihaa ja pelkoa tuutin täydeltä, mutta muista asioista ja maailman menosta, vaietaan tyystin. 

Ehkä on parasta vetää vaan, suuta hevosenkengälle ja painella eteenpäin, kuin mummo lumessa. Kyllä tämä maailma, jossain vaiheessa, oikeille raiteilleen keikahtaa. Kunhan nyt ensin muutama vuosi tätä sontaläjää myllätään, oikein pohjamutia myöten. 

Ja onhan tässä ilmaston "lämpenemisessä" se hyvä puoli, ettei tarvitse enää jääpaloja pakastimessa jäädytellä, kun voi hakea ne pihamaalta. Kesät, talvet.

Joopa joo, taidanpa keittää kupposen kuumaa, laittaa villasukat jalkaan ja vetäytyä uuninpankolle, kirjaa lukemaan. 

Mukavaa kevään jatkoa kaikille 🌷🤗🌷

Annetaan hyvän kiertää 🌸💛🌸

T: Merja

 

Telepaattinen yhteys

Tämä on taas yksi niitä postauksia, jotka haluan ehdottomasti jakaa tänne, sillä näiden tapahtumien takia minä tämän blogin, alun perin aloitinkin. 

Kevään myötä illat ja yöt ovat muuttuneet koko ajan valoisemmiksi ja tähtitaivaalle tuijottelu on jäänyt aika vähäiseksi. Mutta viime yönä pääsin taas kerran, koirani kanssa pihamaalle, tähtiä bongailemaan.

 

Pyörin koko iltayön sängyssäni, enkä saanut unta. Puoli kahden aikaan koirani tuli vinkumaan sängyn viereen ja halusi ulos. 

Päästin koiran pihalle ja mietin mielessäni, hei avaruuskaverit Adam ja Elena, onko teidän alus nyt taivaalla. 

Heti tuli vastaus, täällä ollaan. Kysyin missä päin taivasta olette ja sain vastauksen, talon yläpuolella.

Puin vaatteita päälleni ja astelin pihamaalle. Kyselin uudelleen mielessäni, missä suunnassa alus on ja kuulin telepaattisesti, talon vasemmalla puolella olevien kuusien yläpuolella.

Tuijotin taivasta ja hetken päästä siellä välähti kirkas valomerkki. Sitten toinen, kolmas, neljäs ja viides. Jokainen valomerkki tuli eri kohdasta. 

Olin ihan ihmeissäni, että mitäs täällä nyt oikein tapahtuu. Onko siellä taivaalla viisi alusta yhtä aikaa.

Mietin miksi nämä muutkin alukset minulle merkkejä lähettävät ja sain vastaukseksi, olemme sielunperhettäsi.

Alukset eivät liikkuneet mihinkään, vaan pysyivät paikallaan eri tähtikuvioissa, Otavan hännän vasemmalla puolella. 

Yhdestä tähtikuviosta sain merkkejä vielä monta kertaa, miettiessäni ja kysellessäni kysymyksiä. 

Vähän tämän tapahtuman jälkeen taivaalla alkoi näkyä paljon liikennettä, lentokoneita, satelliitteja tai ties mitä, niitä meni ristiin rastiin pitkin taivasta.

Telepaattinen keskusteluyhteys heidän kanssaan on alkanut toimia päivä päivältä paremmin, vaikken minä sitä meinaa uskoa vieläkään. Sillä tämä on sellainen ufojuttu, jota on vaikea ihmisjärjellä ymmärtää. 

Pitää vaan yrittää luottaa sokeasti johonkin näkymättömään ja kokea hullunkurisia tapahtumia. Herää kysymys onko tämä ihmiselämä edes todellista, vai olemmeko jossain matrixissa? Mutta toivottavasti asiat jonain päivänä selviävät 😉

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille 🌞

Annetaan hyvän kiertää 💫💖💫

T: Merja

Suvituulen kutsu

Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa. Ei estä kukaan, kun matkaa teen. Vain suvituulen, minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan, mun uudelleen.

 

Olen päättänyt keskittyä enemmän luonnossa liikkumiseen ja kesästä nauttimiseen.

Joten blogikirjoitusten postaaminen ja internetin ihmeellisessä maailmassa pörrääminen, saavat siirtyä pikku hiljaa, taka alalle.

Jonkun satunnaisen postauksen saatan silloin tällöin tehdä, jos siltä tuntuu. Tai sitten en. 

Sen aika näyttää.

Jos tämä maailma, johonkin suuntaan kellahtaa, niin ehkä sitten palaan asiaan.

Siihen asti aion lähetellä valoa ja rakkautta maailmaan. Myrskytuulessa humisevien kuusien ja iloisesti liplattavien laineiden ääreltä.

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä. Missä ilmesty, ei joutavia lehtiä. Hoitakaa te uskolliset, hyvin sorvia. Jo näkyy hiirenkorvia.

Aurinkoista ja mukavaa kesää 🌞🌞

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. 🌸🤗🌸

Annetaan hyvän kiertää 💖💖💖

T: Merja

Hauskaa Vappua

Tästäkö se kevät vihdoin alkaa ja voimme hyppiä onnesta tasajalkaa. Aurinko ainakin paistaa ja kevään tuoksunkin, voi jo haistaa. Keväinen luonto kutsuu meidät villiin seikkailuun. Kuulemaan, näkemään ja aistimaan kaikki ne ihanuudet, jotka luontoäiti meille suo.  

Aamuinen lintukonsertti toivottaa uuden päivän tervetulleeksi ja iltaisin linnut tuudittavat meidät, lempeään, rauhaisaan uneen. Päivisin aurinko hellii meitä lämmöllään ja kevättuuli puhaltelee pois, lopunkin talven harmauden. Kevät on vihdoinkin täällä 🌷🌼🌷🌼🌷

Ota siis vastaan kevään kutsu ja lähde villiin laukkaan, kohti uutta kevättä ja elämää 🐛

Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja menoksi 🌸

Ihanaa kevään taikaa ja Iloista Vapun aikaa 🎈

T: Merja

Totuuden torvet

Olen pohtinut samaa asiaa, jota moni muukin "totuuden" puhuja, tuntuu tällä hetkellä miettivän. Mikä voima täällä universumissa estää totuuden, sekä ilon ja valon levittämisen suuremmalle ihmisjoukolle? Miksi ihmiset täytyy pitää edelleenkin, pelon ja vihan vallassa? Miksi tätä suurta massaa, ei saa herättää? 

Näitä meidän horinoita saa jakaa, vain niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat jo ennestään "hereillä". Heti, jos yrität levittää niitä jonnekin muualle, kaikki yritykset ovat tuhoon tuomittuja. 

Universumin tarkkailukoneisto heittää kapuloita rattaisiin ja estää herättelemästä niitä, jotka edelleenkin, sumussa vaeltavat.

Ymmärrän kyllä sen, ettei kaikkien ihmisten, ole edes tarkoitus herätä. Ja voihan olla, että me saisimme toimillamme aikaiseksi, sellaisen paskamyrskyn, että tilanne tällä planeetalla, ryöstäytyisi täysin käsistä.

Ehkä emme ole itsekään tarpeeksi hereillä ja tällä kaikella sekasorrossa vellomisella, on joku suurempi tarkoitus. Jota kukaan meistä, ei vielä ymmärrä.

Joskus salaa toivon, etten olisi itsekään koskaan herännyt, sillä tieto lisää vaan tuskaa. Ja tämä vuosikausia kestänyt hidas eteneminen, saa mielen usein epätoivon partaalle. Harvase päivä tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa universumille, että pitäkää tunkkinne. 

Maailma ympärillämme menee päivä päivältä, vaan hullumpaan suuntaan, eikä pohjaa ole vieläkään näkyvissä. Onko sitä yleensä, edes olemassa? Vai kuljemmeko jossain loputtomassa, mustassa madonreiässä, maailman tappiin asti.

Osa porukasta hihkuu innoissaan, että on tämä vaan mahtavaa aikaa. Tällaista emme ole koskaan ennen kokeneet. Olemme maailman pelastajia ja nousemme ylemmille tietoisuuden tasoille.

Näkis vaan senkin päivän. En ole yhtään varma siitä, että tätä maailmaa ja ihmiskuntaa pystyy kukaan pelastamaan. Onko edes tarkoituskaan?

Kyllä tämä taitaa olla vaan, maailman hallitsijoiden järjestämä aprillipila, koko ihmisten elämä. 

Vetelevät vaan naruista ja pudottelevat pommeja niskaan. Ja naureskelevat partaansa, että katsotaanhan, miten nuo maan matoset, tästäkin oppiläksystä selviävät.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Täällä ollaan ja tallustellaan. Ja odotetaan sitä ilon ja onnen päivää jolloin, joku voima keikauttaa tämän pallon oikeille raiteilleen. Onneks tänään sentään aurinko paistaa tänne risukasaankin 🌞

Voimaa ja rohkeutta kaikille, sillä sitä me tullaan vielä tarvitsemaan 💙🤗💙

Iloa ja valoa elämääsi 💐🤗💐

Annetaan hyvän kiertää 🧡🌈🧡

T: Merja

Kemikaalicoctail

Tähän alkuun muutama varoituksen sana, sillä tämä juttu saattaa sisältää ripauksen galaktista huumoria. Jos et ymmärrä sitä, tai sinun herkkähipiäinen egosi ei sitä kestä. Niin ei kannata lukea tämän pidemmälle, vaan suosittelen sinua siirtymään, vaikkapa Ylen tai Iltasanomien sivuille lukemaan, faktantarkastajien tarkastamia tositarinoita.

Oi, iloitse sinä pieni ihmislapsi. Kevät on vihdoinkin täällä. Uskallammeko heittää ilmoille villin veikkauksen siitä, kauanko tämä lysti, tällä kerralla kestää. 

Meneekö siihen tunti vai kaksi, ennen kuin ensimmäiset taivaansumuttajat, saavat ilmaa siipiensä alle. Ja alkavat kylvää, ristiin rastiin kakkavanaa, kevätauringon eteen.

Vai ovatko he kenties pörränneet taivaalla, jo koko aamuyön ja sontavana laskeutuu yllemme, ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Mene ja tiedä.

Mutta ei mitään hätää, pieni maailmankaikkeuden asukki. Vedä vaan rohkeasti keuhkosi täyteen raitista kevätilmaa. Ja nauti palan painikkeeksi, virkistävä kemikaalicoctail, jonka olemme sinulle varta vasten, elintärkeistä ainesosista valmistaneet. 

Reseptimme on salainen, mutta täysin tutkittu ja turvallinen. Se sisältää kaikki ne ainesosat, jotka elimistösi tällä hetkellä tarvitsee, noustakseen ylempiin värähtelytaajuuksiin.

Joten ota vastaan ystävällinen tarjouksemme, jonka me sinulle hopeapikarista tarjoilemme. Nauti se ilolla ja kiittäen, sillä se on tehty, sinun parhaaksesi. Ilman sitä, ei kunnian kukko laula, eivätkä taivaan portit aukene.

Äläkä huoli huomisesta, sillä eihän meistä kukaan voi tietää, tuleeko huomista ollenkaan. Varsinkaan tällä reseptillä 😉

Iloa ja valoa elämääsi 🌟🌹🌞🌹🌟

Anna valosi loistaa, missä ikinä kuljetkaan 💖

Annetaan hyvän kiertää 💫💐💫

T: Merja

Tasapainottelua

Tällä viikolla, maailmassa on jyllänneet todella oudot energiat. Kodinkoneita on hajonnut, paketit ovat eksyneet väärään kaupunkiin, netti on pätkinyt, ihmiset ovat käyttäytyneet äkkipikaisesti ja todella oudosti. 

Johtuuko se taivaalla möllöttävästä täysikuusta, vai onko tämä hullu maailma lopultakin menossa, kokonaan pois raiteiltaan.

Suurin piirtein kaikki, on mennyt eri tavalla, kuin olin suunnitellut. Mutta sitten seuraavassa hetkessä, kaikki onkin korjaantunut salamannopeasti, ihan kuin itsestään. On ollut tosi nopeita hyppyjä negatiivisesta energiasta, positiiviseen. Ja vaikka yksi pieni sana, on saattanut muuttaa asioiden kulun yhtäkkiä, laidasta toiseen.

Todella hämmentävää, mutta tässä ja nyt, kaikki on taas hyvin. Ja aurinkokin pilkistelee, jo pilvien raoista.

Samoissa energioissa näkyy seikkailevan luontokin. On tullut, lunta, räntää ja vettä, taivaan täydeltä. On ollut tuulta ja tyyntä, sumua ja pakkasta ja kaikkea muutakin mahdollista keliä, laidasta laitaan.

On riittänyt mutkikasta vuoristorataa, päivästä toiseen ja se on vienyt minut pois, taas kerran, omalta mukavuusalueeltani.

Onhan se tietysti ollut opettavaista, sillä oppiläksyjähän tänne ollaan tultu suorittamaan. Mutta, jos totta puhutaan, en todellakaan nauti tästä sekopäisestä vuoristoradasta. 

Haluaisin mieluummin vetäytyä takaisin omaan rauhaani, hiljaisuuteen metsän keskelle. Jättää koko tämän hullunkurisen maailman taakseni ja paeta vuorille. Sulautua luontoon ja kadota kokonaan, tästä hullusta maailmasta. 

Kulkea metsässä sarvet päässä, hirvien ja peurojen kanssa, tai vaeltaa täysikuun loisteessa, susien kanssa ulvoen.

Metsä on minun kotini ja kaikki sen eläimet, sielunperhettäni. 

Luonnon keskellä vallitsee rauha ja harmonia. Vaikka myrskytuuli pauhaisi ja salamat räiskyisivät taivaalla, kaikki on kuitenkin tasapainossa.

Iltaisin ylläni kaartuva tähtitaivas, tuo lohtua ja turvaa. Aamuisin nouseva aurinko, toivottaa uuden päivän tervetulleeksi.

Ihmisten maailmassa, kaikki on toisin. On pelkoa, vihaa ja sekasortoa. 

Ainaista kitinää ja natinaa. Kaikki on huonosti, eikä mikään riitä. Miten tämä maailma on tällaiseksi muuttunut?

No, siitä viis. Tänään paistaa aurinko tähänkin risukasaan, joten on aika lähteä taas ulos seikkailemaan. Ja nähdä kaikki se kauneus ja yltäkylläisyys, jonka maailma meille antaa. Kaikki ne olemattoman pienet asiat, joista maallinen onni rakentuu.

Tehdään tästä päivästä hyvä päivä, meille kaikille. 🌷😉🍀🐶🌷

Annetaan ilon ja valon loistaa, siellä missä ikänä kuljemmekaan. 

🌞💖🌈💖🌞

Yritetään olla kiitollisia siitä, että olemme elossa. 🙏😇🙏

Ollaan vaan tässä ja nyt. Ja kaikki on hyvin. 🌟🌸🙃🌸🌟

T: Merja