"Mopetilla maailmalle"

Eilisen auringonpimennyksen hullu energiapyörre, suisti minun pienen maailmani, pois raiteiltaan. Nämä hullut muutokset alkoivat jo lauantaina, kun mieheni teki minulle facebook-tilin ja tuuppasi minut kahteen "hörhöryhmään" minun tietämättäni. 

Tällä hetkellä kuulen aivan selvästi, kuinka henkioppaani pidättelevät selkäni takana naurunpyrskähdyksiä ja ilkkuvat, että tätähän sinä olet salaa toivonut ja tietämättäsi jatkuvasti manifestoinut. 

Kirjoitin tammikuun lopussa jutussa "kärsimys kaunistaa" nämä sanat: "Mutta eihän sitä tiedä millaista vuoristorataa on vielä edessäpäin ja kuinka pitkälti. Sieluni on voinut sinetöidä ties minkälaisia sopimuksia, ennen tänne tuloani. Ja naureskelee vaan partaansa, että ootappa, kun polkasen kohta mopon käyntiin. Niin sitten sitä mennään, eikä meinata."

Marraskuun lopussa mieheni ja tyttäreni tuuppasivat minut kirjoittamaan tätä blogia, vaikka minulla on tietokoneiden suhteen, peukalo, täysin keskellä kämmentä.

Mutta onneks perheessä on kaksi nörttiä, joten ei mitään hätää. Onhan tämä homma ihan hienosti ja rauhallisesti edennyt. Tähän asti 🤔

Mutta eilen Wespa tönäisi vanhan moponi liikkeelle, jyrkän mäen päältä, vaikkei minulla ole edes kypärää päässä, apupyöristä puhumattakaan.

Mutta kiitos, "tuntematon kaveri", tai onhan Wespa minulle siinä mielessä tuttu, että olen seurannut hänen videoitaan jo nelisen vuotta. Sekä tokentubessa, että youtubessa. Mutta emme ole koskaan edes, keskustelleet keskenämme.

Se on outoa miten näitä kohtaamisia tässä ajassa tapahtuu ja ne saattavat sysätä liikkeelle, ennalta arvaamattomia tapahtumaketjuja.

Hullunkurisinta tässä on se, että yritin pari vuotta sitten laittaa Suomen Galaktisen liiton sivuille jutun näkemästäni ufosta, mutta netti herjasi sähköpostiosoitettani ja homma kaatui siihen. Eli aika ei nähtävästi silloin, ollut oikea.

Onko aika nytkään oikea, sitä en tiedä, mutta pääasia, että jonkunlaista liikettä tapahtuu suuntaan tai toiseen.

Täytyy myöntää, että "mopetilla" liikkeelle lähtö kyllä pelottaa ja siitä syystä olen sitä parhaani mukaan, jo pitkän aikaa lykännyt. On ollut turvallista pakertaa vain itsekseen ja pörrötä omassa pienessä kuplassaan. Mutta universumilla on ne omat suunnitelmansa, joita se useimmiten ajaa eteenpäin, halusimme tai emme.

Olen kirjoittanut näitä juttuja nelisen kuukautta. Tarkoituksena oli tuoda esille kaikkia hulluja, omakohtaisia kokemuksia, tämän henkisen heräämisen ajalta. Antaa "vertaistukea" niille ihmisille, jotka alkavat ehkä kokea, outoja juttuja elämässään. Ja tietysti tuoda iloa ja valoa maailmaan ja herättää ihmisiä ajattelemaan, omilla aivoillaan.

Kun ihmiset alkavat nähdä, kuulla tai kokea omituisia juttuja, niin ensimmäisenä jokainen epäilee omaa mielenterveyttään. Minä vaan kuvittelen. Mulla viiraa päässä. Olenko tulossa hulluksi?

Meidät on aivopesty siihen, ettei näkymätöntä maailmaa ole olemassa. Tai on korkeintaan, niitä pahoja henkiä ja niistä on paras pysyä kaukana. Joten, jos sinulle tapahtuu outoja juttuja, hakeudu hoidon piiriin tai kutsu kirkosta, manaaja paikalle. Siinä on yhteiskunnan ohjeet, henkisille herääjille. Lääkäreiden mielestä oire on sairaus, vaikka se oikeasti on, kehon parantumisprosessi.

Mutta myöhäistä on tässä vaiheessa rypistellä, kun on kerran leikkiin ryhtynyt. Täytyy vaan seurata minne vie, moponi tie. Ja pidellä hatusta kiinni.

Ja toivoa, etteivät suustani ulos pullahtelevat sammakot, nostata ilmoille, kovin pahaa "paskamyrskyä", loikkiessaan sekopäisinä, sinne tänne.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille 🔆🌷🐸🌷🔆

Annetaan hyvän kiertää 🐛🐛🐛

T: Merja