Olen ottanut tämän kevään aikana paljon valokuvia, vanhalla kännykän rämällä. Suurin osa kuvista on kyllä ollut ihan sutta ja sekundaa, niin kuin tämäkin oheinen kuva. Mutta siitä viis. Ihan hauskaa on ollut könytä pitkin metsiä ja nappailla kuvia milloin mistäkin, eteen tupsahtavasta kohteesta. Kuvan laatu ja taiteellisuus ovat sivuseikkoja.
Suurin piirtein kaikki kuvat, joissa on ollut joku liikkuva kohde, eläin, hyönteinen tai mikä muu tahansa, ovat epäonnistuneet. Mutta näiden epäonnisten kuvien ympärille voi aina kehitellä jonkun tarinan, joka korvaa, surkean kuvan laadun. Tämä otos on nyt yksi sellainen.
Muutaman omituisen pötkylän olen saanut kuvattua, mutta eihän niillä ressukoilla, ole ollut edes siipiä.
Mutta ei hätää, universumi palkitsi uutteran yritykseni ja sain kuvan valo-olento sudenkorennosta, sekä puskan latvasta lentoon lehahtavasta, lohikäärmeen poikasesta.
Wau, eiks ole aika mahtava otos. Varsinainen taidepläjäys. Tosin hieman mielikuvitusta on joutunut käyttämään, tämän omituisen kuvan tulkitsemisessa.
Se on kyllä jännää, miten universumi toteuttaa toiveitamme. Se antaa meille sitä mitä pyydämme, mutta useimmiten jossain aivan erilaisessa muodossa, kuin olemme kuvitelleet.
Me ihmiset ajattelemme asioita niin kapeakatseisesti, mutta universumi yrittää opettaa meille laajempaa näkökulmaa.
Meidän pitäisi oppia näkemään, kuulemaan ja aistimaan maailmaa uudella, erilaisella tavalla. Sillä maailmankaikkeus on alati muuttuva ja ääretön. Ja me ihmiset olemme nähneet siitä vain hyttysenkakan kokoisen pläntin. Joten paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Olemme nähneet kaiken vasta "ihmisen silmin", mutta verhojen takana saattaa olla paljon muutakin.
Esitämme universumille milloin mitäkin toiveita, mutta emme usein itsekään tiedä, mikä on meidän korkeimmaksi parhaaksi. Haluamme sitä, tätä ja tuota ja petymme, kun toiveemme eivät toteudu. Tai olemme närkästyneitä, jos saammekin jotain aivan muuta, kuin mitä olemme toivoneet.
Minusta on hienoa, oppia näkemään asioita eri tavalla ja käyttää mielikuvitusta.
Ei norsun tarvitse olla aina harmaa, eikä metsän vihreä. Elämän voi värittää aina uusilla väreillä ja kuvioilla. Mielikuvituksella ei ole rajoja.
Tuo hassu valosudenkorento sai kyllä suupieleni nousemaan korviin asti, kun sen ensi kerran näin. Ja ymmärsin taas kerran, että ympärillämme pörräävillä valo-olennoilla, on tosi hyvä huumorintaju.
Toivottavasti me vielä joskus ymmärrämme, ettei tätä elämää kannata ottaa niin vakavasti. Joskus olisi ihan hyvä heittäytyä leikkimään lasten lailla ja elää, joka hetki täysillä.
Lakata ajattelemasta, mitä muut meistä ajattelevat. Onko sillä loppujen lopuksi, edes mitään väliä? Minä ainakin olen näiden juttujeni myötä, nolannut itseni jo kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joten voin kirjoittaa ihan mitä tahansa, sillä minulle ei ole enää mitään menetettävää.
Iloa ja valoa elämääsi 🌸🌞🌸🌞🌸
Nauti kesästä 🌷🐸🌷
Anna hyvän kiertää 🐛💕🐛
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti