Meitä on kautta aikojen peloteltu, isopäisillä, harmailla avaruusolioilla, tai elokuvien maalaamilla kauhukuvilla, joissa alienit hyökkäävät planeetallemme, tuhoavat sen ja syövät meidät suihinsa.
Jos tämä armas planeettamme killuu avaruudessa, niin ikävä tuottaa epäilijöille ja kauhuskenaarioiden kertojille pettymys, sillä siinä tapauksessa, myös me olemme muukalaisia ja näin ollen alieneita.
Olen mielessäni huutanut jihuu, vihdoinkin tämä, kauan odotettu aika on käsillä.
Ja samaan aikaan suuri osa ihmisistä kavahtaa tuota olentoa, paniikin vallassa ja nimittää sitä demoniksi.
Monet asiat, joita Bashar kertoo, ovat minulle ihan selvää pässinlihaa, eli ne ovat olleet tietoisuudessani jo aikaisemmin.
Tosin hänen sanoissaan on myös paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa, jota ainakin minä janoan, joka päivä lisää.
Eihän meistä kukaan voi täysin tietää ketä me kanavoimme. Ei henkimaailmaan ole sen enempää luottamista, kuin meihin ihmisiinkään.
Jokainen voi esittää olevansa, kuka tahansa, valehdella niin paljon kuin sielu sietää. Sitähän me tässä maailmassa tällä hetkellä ympärillämme näemme.
Mikä tuntuu sinun sydämessäsi oikealta, se on sinulle oikein, mutta ei välttämättä kenellekään muulle.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että maailma jakaantuu koko ajan voimakkaammin, "kahteen eri aikalinjaan".
Elämme jo nyt joidenkin ihmisten kanssa täysin eri maailmassa, eivätkä todellisuutemme enää kohtaa. Ja jossain vaiheessa erkaannumme luultavasti kokonaan toisistamme.
Se on ikävää, mutta välttämätöntä.
Ymmärrän, että osa ihmisistä ei usko tällaisiin juttuihin, eikä halua edes ajatella niitä ja se on ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti