Tämä juttu on kunnon vuodatus, tästä ihmiselämän ihanuudesta ja siitä kuinka olen välillä vetänyt herneet nenääni ja kironnut tämän planeetan henkioppaineen. Juttu on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja galaktista huumoria viljellen, vaikka suurin osa tarinasta on kyllä, ihan totisinta totta.
Tuntuu siltä, että tämä junnaa vaan koko ajan paikallaan, eikä tästä ole sen enempää hyötyä minulle, kuin kenellekään muullekaan.
Olen päättänyt monta kertaa, että nyt riittää. En kirjoita enää yhtään juttua. Heitän vaan hanskat lopullisesti nurkkaan ja keskityn elämään omaa elämääni ja jätän tämän maailmanparantamisen toisten hommaksi.
Mutta aina, kun olen tehnyt tuon päätöksen, joku voima täällä universumissa alkaa näyttää minulle uusia ufokokemuksia, henkimaailman ihmeitä, tai tuuppaa eteeni pitkän listan asioita, joista minun pitäisi kirjoittaa.
Olen vetänyt monet kerrat herneen, oikein kunnolla nenääni ja syytänyt henkioppaitteni niskaan, kaikki kirosanat, jotka osaan ja sanonut vielä lopuksi, että pitäkää tunkkinne.
Olen sanonut heille, että tulkaa itse tänne persläpeen kokeilemaan, kuinka mukavaa täällä on olla, tämän maallisen tomumajan vankina.
En ole löytänyt sen kummempaa elämäntehtävää itselleni, eikä mitään ihmeellisiä kykyjäkään ole auennut, joita pitäisi muka ihmiskunnan hyväksi käyttää. Joten olen vaan täällä ja yritän selvitä jotenkin, päivästä toiseen.
Mukavaa viikon jatkoa 🐛💐🐛💐🐛
Välillä ärsyttää, kun jotkut valopäät toitottavat innoissaan, että on tosi ihanaa saada kokea tämä ihmiselämä, tässä ihmiskehossa ja elää juuri tätä suuremoista aikaa, mitä elämme.
Hitto mitä soopaa, sanon minä, vaikka onhan se tietysti hienoa, jos joku täällä viihtyy ja kokee nauttivansa kehostaan. Minä en kyllä usko hetkeäkään, että olen tänne edes vapaaehtoisesti tullut.
Kun olen kerran kokenut, kehosta irtaantumisen, niin sen jälkeen sieluni on halunnut lähteä koko ajan uudelleen lentoon. Se haluaisi rimpuilla irti tästä, raskaasta, jokaista liikettä vastustavasta ja jatkuvasti oireilevasta kehosta.
Onhan tässä ihmiselämässä tietysti hyvätkin puolensa ja joku siellä taas intoilee, että olemme täällä suorittamassa tärkeitä oppiläksyjä, eikä tämän elämän pidä, ruusuilla tanssimista ollakaan.
Mutta kuka voisi vannoa, että tuokaan oppiläksy asia on edes totta, eikä pelkkää valhetta, joka meille on uskoteltu.
Olemme jumissa tällä planeetalla, kuin tikku paskassa ja välillä tuntuu, ettei mikään asia etene yhtään mihinkään.
Onko tämä edes maapallo, vai lätty, tai kenties joku matrix, jossa sekopäiset entiteetit pitävät meitä pelinappuloina.
Ja nauravat partaansa, katsellessaan tätä sairasta näytelmää.
Siinä vaiheessa, kun tämä sekoilu ei enää heitä kiinnosta. He lähettävät meille viestin game over. Valitse uusi pelihahmo. Joten se siitä tärkeästä, ihanasta maailmanparannusmatkasta.
Kun kerran täältä erkanen, sen katson voitokseni ja toivon, ettei minun sieluni enää ikinä tarvitse tulla takaisin tälle planeetalle, maallisen tomumajani vangiksi. Amen 😂💦
Anna hyvän kiertää🐾🦥🐾🦥🐾
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti