Kauhukabinetissa

 

Ihmiset tuntuvat elävän tällä hetkellä ahdistuksen ja pelon maailmassa. Toiset näkevät joka paikassa archoneita, jotka nappaavat sielumme, jos uskomme hetkeäkään heidän narratiiveihinsa. Osa pelkää taivaalta laskeutuvaa antikristusta, vaikka useimmat eivät varmaan edes tiedä, mikä se todellisuudessa on. 

Kehonkielen asiantuntijat kertovat, että jokainen kädenheilautus on selvästi natsitervehdys ja iltapäivälehdet syytävät ihmisten silmille kaikenlaista uhkaa ilmastohömpän, sairauksien ja milloin minkäkin asian tiimoilta.

Tämä maailma on kuin kauhukabinetti, jossa ihmiset istuvat kakka jäykkänä, kynsiään pureskellen ja yrittävät löytää Ylen luotettavista uutisista, pelastavaa enkeliä peloilleen. 

Sisäinen foliohattuni pitää varmaan möröt loitolla, sillä en pelkää juuri tällä hetkellä, yhtään mitään.

En kuolemaan, enkä Trumppia, en maailmanloppua, enkä archoneita, en edes sängynalusmörköjä. Siellä vilistää korkeintaan, iloisesti leikkiviä villakoiria.

Mutta joulusta asti minulla on ollut outo tunne aina, kun avaan ulko-oven illalla tai yöllä, päästäessäni koiran pihamaalle. Pimeydestä tulvii päälleni, joku epämiellyttävä, pahaenteinen energia. En minä pimeää pelkää, mutta se energia on ennenkokematon ja toivon, ettei se luikahda oven raosta sisälle kotiini.

 

Ehkä se on yön pimeyteen tiivistynyt kollektiivinen pelkoenergia, joka hyökyy päälleni oven raosta.

Sillä joskus iltaisin, kun käyn nukkumaan saatan kuulla sisäisillä korvillani, vihaisia lauseita, kiroilua yms. jotka eivät kuulu omaan elämääni.

Ympärilläni saattaa pyöriä hetken aikaa levottomia, harmaita hahmoja, jotka katoavat lopulta yön pimeyteen.

En tiedä onko heidän tarkoitus tuottaa minulle pelkoa, vai ovatko he menossa valoa kohti, siitä portaalista, joka makuuhuoneessamme luultavasti on.

Tyttäreni mieleen on alkanut nousta kuvia niistä hahmoista, joita hän on lapsuudessaan nähnyt lentelevän öisin makuuhuoneessamme ja ne ovat aivan samanlaisia, joita itse olen nähnyt viimeiset viisi vuotta.

Kaikista oudoista tapahtumista huolimatta, tässä talossa ja paikassa on kuitenkin, ihan hyvä energia. 

Eivätkä tapahtumat ole olleet pelottavia, vaan paremminkin todella mielenkiintoisia, joten seurailen niitä rauhassa ja mieli avoinna. 

Tämä kapine taitaa olla tämän hetken pahin aivopesulaite, joten se kannattaa sulkea, jos se alkaa aiheuttaa liikaa pelkoa ja ahdistusta.

Katselen kyllä itse telkkaria, välillä jopa uutisiakin ja luen silloin tällöin iltapäivälehtien otsikoita, sillä on kuitenkin ihan hyvä tietää, mitä tässä sekopäisessä maailmassa tapahtuu.

Jostain syystä aivopesu ei enää tehoa minuun, aiheuttaa paremminkin huvittuneita hymähdyksiä. Enkä jaksa edes pelätä, että tuo nurkassamme kököttävä matolaatikko tuhoaisi viimeisetkin aivosoluni sillä, jos niin tapahtuu, ehkä se on minun korkeimmaksi parhaakseni. 

Maailma on täynnä kaikenlaisia mielikuvituksellisia pelkoja ja luomme niitä, ihan itse, koko ajan lisää. Kannattaa kokeilla katoavatko ne elämästäsi, jos lakkaat uskomasta niihin, sillä ei meillä ole mitään pelättävää. Tässä ja nyt kaikki on hyvin. 

Mukavaa viikonloppua 

💖🤗💖

Luota parempaan huomiseen 🙏😇🙏

Anna valosi loistaa 

🌟💕🌟

Laita hyvä kiertämään 

💞🍀💞

T: Merja