Sisäinen ohjaus

 

Joku sisäinen voima ohjaa minua aina vaan vahvemmin tämän blogin kirjoittamisessa ja ajatusteni julki tuomisessa. Mieli sanoo, että pitäisi kirjoittaa jotain hauskaa ja positiivista, sillä sitä ihmiset haluaisivat kuulla, mutta ääni sisälläni kehottaa minua tuomaan esille asioita, joita ihmisten pitää kuulla, vaikka ne asiat aiheuttaisivat heissä ikäviä tunteita vihaa, pelkoa, surua yms.

Yhdessä kanavoinnissa kysyttiin, oletko tullut tänne mielistelemään muita ja haalimaan kavereita ympärillesi, vai suorittamaan sitä tehtävää, jonka olet luvannut tehdä.

Kun pysytellään koko ajan positiivisuuden kuplassa, kaikilla on kivaa.

Negatiiviset sanat ja ajatukset luovat ahdistusta ja pelkoa. Ja tieto tunnetusti, lisää tuskaa.

Mutta yhteiskunnan epäkohtia ei voi korjata, jos ei edes tiedä niiden olemassaolosta.

Jos ei saa puhua kiusaamisesta, korruptiosta, ihmiskaupasta, lapsien hyväksikäytöstä, tai jostain vielä paljon pahemmasta, niin elämme jatkuvasti tietämättömyyden kuplassa ja möykky maton alla kasvaa aina vaan suuremmaksi.

Olemme kuulemma hypänneet yhdessä yössä, epävarmuuden aikaan.

Päättäjämme kulkevat, kuka kylmä rinki hanurissa ja kuka jäitä hatussaan. Käyvät vissiin aika kuumana, kun tämän talvisen kylmyyden keskellä tarvitsevat vielä lisäjäähdytystä. 

Minulla on tulevaisuuden suhteen ihan toiveikas mieli, kunhan nyt ensin ylitämme tämän hirviöitä täynnä olevan pettävän suon, joka aukeaa pikkuhiljaa eteemme.

Sieltä nousee puhdistettavaksi monenlaisia mörköjä, jotka meidän pitäisi pystyä kohtaamaan rohkeasti ja avoimin mielin.

Jos työnnämme päämme koko ajan pensaaseen ja kieltäydymme katsomasta, maailman raadollisuutta, silmästä silmään, lillumalla toksisen positiivisuuden kuplassa, niin ihmettelen kyllä, miten me tästä oikein selviydymme.

Peloista pääsee yli, vain kohtaamalla ne rohkeasti.

Ehkä juuri siksi tehtäväni on tuoda julki muutakin, kuin vaaleanpunaista unelmahöttöä.

Kasvatamme pikkuhiljaa sietokykyämme ottamaan vastaan elämän haasteita ja mudasta nousevia mörköjä.

Voisin sanoa, että kaikki tästä eteenpäin on kivaa ja mukavaa, sen kun vaan poppareita popsimme napaamme ja seuraamme näytelmää sivusta, mutta se olisi pelkkää valhetta.

Sillä olemme vasta suon laidalla ja tarkoituksemme on ylittää se, keinolla millä hyvänsä.

Voihan tietysti olla niin, että osa porukasta pystyy ylittämään tämän hetteikön, positiivisuuden kuplassa pyörien, mutta omalta osaltani ainakin tiedän, että edessä on tuskien taival. Se on tie läpi pimeyden laakson, kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Uudet suunnitelmat muhivat pinnan alla, eivätkä ole edenneet kovinkaan paljon mihinkään suuntaan. Se johtuu osittain siitä, että olen edelleen kipeänä ja miehenikin on yskinyt jo viikon verran. Sitä paitsi en ole ollenkaan varma, haluanko heittää itseni, susilauman eteen raadeltavaksi.

Jos minun on tarkoitus tehdä se, niin se toteutuu sitten, kun aika on oikea. Siihen asti jatkan tavalliseen tapaan tämän blogin kirjoittamista.

Mukavaa viikon jatkoa 🐾🎠🐸🎠🐾

Anna valosi loistaa, missä ikinä sitten kuljetkaan 🌟💖🌟💖🌟

Voimaa ja rohkeutta arjen haasteisiin 🌫🦁💕🐯🌫

Anna hyvän kiertää 🌞🤗🌞

T: Merja