Täydellisyyden vaatimus on armotonta. Se on illuusio, jota pidetään sitkeästi yllä, vaikka vain epätäydellisenä voit olla täydellinen.
Se, että meiltä vaaditaan täydellisyyttä sekä sisäisesti, että ulkoisesti, aiheuttaa häpeää, syyllisyyttä ja ikuista riittämättömyyden tunnetta.
Kaikki entinen pahuus on poistunut sielustani ja mielestäni, olen valaistunut.
Olen ollut joskus paha, tehnyt rumia tekoja, sanonut satuttavia sanoja ja lyönyt puukkoa selkään vihamiehilleni, hymyssä suin.
En enää ikinä tee niin, sillä olen muuttunut täydellisesti hyväksi ihmiseksi, joka säteilee ympärilleen, vain pelkkää valoa ja rakkautta. Vai olenko? Onko se edes mahdollista, niin kauan kuin elämme, tämän dualistisen maailman keskellä.
Ei, se ei ole mahdollista, eikä edes tarpeellista.
Joten lakkaa esittämästä itsellesi, tai muille täysin mahdottomia vaatimuksia.
Kääntymällä sisäänpäin nostamme pintaan paskaa ja moskaa käsiteltäväksi ja puhdistettavaksi. Se on loputtomalta tuntuva työmaa, sillä aina kun on yhden kiven kääntänyt, näköpiiriin putkahtelee lisää mustia möykkyjä, pilvin pimein.
Emme ole vielä lähelläkään täydellisyyttä, pyyteetöntä rakkautta, tai lopullista valaistumista.
Ja, jos joku niin kuvittelee, niin hänet kyllä pudotetaan hyvin äkkiä, takaisin maan pinnalle.
Olemme vasta siinä vaiheessa, että alamme nähdä "pahuuden" itsessämme ja ympärillä vellovassa maailmassa. Tiedostaminen on ensi askel kohti parempaa tulevaisuutta.
Pitääkö pahuus sitten kokonaan poistaa, tai muuttaa hyvyydeksi? Se ei taida olla mahdollista, sillä se kuuluu ihmisyyteen ja tähän maailmaan. Ehkä meidän olisi vaan opittava olemaan armollisia itsellemme, sekä muille ja yrittää hyväksyä kaikki ihmiset sellaisina, kuin he ovat. Olemme kaikki epätäydellisen täydellisiä ja hyvä niin.
Aurinkoista viikon jatkoa
🌞🐛🌞🐛🌞
Anna valosi loistaa 💛🦋💛🦋💛
Ole oma itsesi 💖🙃💖
Anna hyvän kiertää 🍀🌸🍀🌸🍀
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti