Eilen metsälenkillä, kun istuskelin koiran kanssa rantakalliolla, tutun puupölkyn päällä silmät kiinni, näin sisäisillä silmilläni pienen lilanvärisen pallon. Se alkoi pyöriä vinhaa vauhtia myötäpäivään, rullasi ja rullasi, loputtomasti. Illalla näin sivusilmilläni oikealla puolella kirkkaita valonvälähdyksiä ja vasemmalla puolella taas niitä tuttuja sinisiä orbeja, jotka vierailevat täällä tosi usein.
Henkimaailma on ollut tällä viikolla taas enemmän läsnä. Johtuuko se sitten täysikuusta vai jostain muusta, sitä en tiedä. Olen myös alkanut herätä joka yö klo 3 ja sen jälkeen on ollut turha enää odotella nukkumattia takaisin.
Tänään ajattelin käyttää blogitekstini kuvituksena, omaa, aitoa, "tyhjäpäistä" taidettani.
Ensimmäisenä tällaisia sateenkaari sydämiä. Kaikki maalaukseni ja piirrokseni ovat aina täysin mielikuvituksen tuotetta. Eli en osaa maalata mallista, enkä edes halua ja näin ollen kuvat, eivät ole tästä 3D maailmasta, vaan jostain tippaleipäaivojeni sokkeloista.
Olen aina rakastanut värejä ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että niitä pitää tuhrata jokaiseen maalaukseen, ihan liian kanssa.
Tämä on maalattu vähän aikaisemmin, niin kuin seuraavatkin kuvat. Välillä on sellaisia kausia, että piirrän ja maalailen ja sitten saattaa olla pitkiäkin taukoja, jolloin keskityn ihan muihin juttuihin. Ja tuntuu siltä, että aina tauon jälkeen homman joutuu aloittamaan alusta, sillä käsi ja pää eivät enää pelaa yhteen.
Jos tässä taidossa haluaisi kehittyä, niin pitäisi piirtää tai maalata, joka päivä, vuodesta toiseen, mutta minulla ei riitä innostusta siihen.
Sillä maailmassa on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista tekemistä.
Eli harrastan tätä vain omaksi ilokseni silloin, kun huvittaa.
Mutta ainahan on tietysti tuhrattava kaikenlaista ja tehtävä jotain käsillään.
Joten kudon, virkkaan ja värkkäilen ainakin kesäisin luonnontaidetta, kaikesta siitä materiaalista, mitä metsälenkeiltä löytyy.
Ja välillä tulee askarreltua myös milloin mitäkin kierrätystaidetta.
Yleensä nämä tekeleet päätyvät aluksi koristamaan kotiamme ja siirtyvät sitten pikku hiljaa oven ulkopuolelle, löytäen lopulta tiensä, kaatopaikan uumeniin.
Sillä, jossain vaiheessa näistä "taideteoksista" on päästettävä irti ja annettava mahdollisuus uusille, hulluille ideoille, joilla voin sitten taas täyttää kotini seinät ja ikkunalaudat. Toisten iloksi ja riesaksi.
Anna valosi loistaa 🌟💖😍💖🌟
Laita hyvä kiertämään 💚💞💐💞💚
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti