Painekattilassa

 

Maailmankaikkeuden sekametelisoppa kiehuu ja porisee kattilassa niin, että kannen alta sihahtelevat höyrypilvet uhkaavat välillä lennättää koko kannen, taivaan tuuliin. 

Jokainen meistä heittää oman rikkansa rokkaan ja sopan hämmentäjiä tuntuu riittävän, ihan liiaksi asti.

Välillä tuntuu siltä, ettei meillä kenelläkään taida olla minkäänlaista käsitystä siitä, mitä oikein keittelemme ja mitä tästä tulee sitten, kun keitos alkaa valmistua.

Energiat ovat tällä hetkellä todella sekavia, levottomia, ahdistavia ja varsinkin puhdistavia. Kaikki moska tuntuu nousevan pintaan, sekä kollektiivisesti, että henkilökohtaisessa elämässä.

Mieleen lukitut ja hyviksi havaitut ajatusmallit heittävät jatkuvasti kuperkeikkaa, sillä mikään entinen ei tunnu enää todelliselta, tai oikealta. Joka asia pitää punnita uudestaan sydämellään ja muodostaa niistä tämänhetkinen, oma totuus.

Sillä kenenkään muun totuus, ei tällä hetkellä, jostain syystä vaan resonoi täysillä.

Tämän paineen keskellä tuntuu siltä, että pitää yrittää elää vain juuri tätä hetkeä, tekemättä sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia.

Sillä huomenna kaikki saattaa olla ihan toisin ja eilispäivän kiireessä, huteralle pohjalle rakennetut tornit alkavat huojua ja sortuvat silmiemme edessä.

Esitämme toivomuksia, haaveita ja uusia suunnitelmia, mutta lopulta huomaamme, etteivät ne ehkä olekaan meidän korkeimmaksi parhaaksemme. Jos tekemisemme eivät ole meidän henkiselle kehityksellemme sopivia, ne kokevat koko ajan takaiskuja ja karituvat lopulta toimimattomina.

 

Irti päästäminen on aina tuskallista ja vaikeaa, joten usein hakkaamme päätä seinään pitkän aikaa, ennen kuin uskomme, että tämä juttu ei vaan toimi.

Lopulta on pakko kuitenkin muuttaa toimintatapaa, tai keksiä kokonaan uusi suunnitelma.

Tämän kaiken paineen ja sekasorron keskellä olo tuntuu levottomalta. 

Paras keino edes jonkunlaisen tasapainon saavuttamiseen on mennä ulos luonnon keskelle.

Metsän keskellä mieli rauhoittuu ja sekasortoinen maailma katoaa ympäriltä, ainakin hetkeksi.

Kärsivällisyyttämme koetellaan tällä hetkellä oikein toden teolla ja mopot meinaavat karata käsistä milloin keneltäkin. Ei ole helppoa olla valopää, jos ei hoomoilanenkaan, mutta yritetään katsoa yhdessä samaan suuntaa ja mennään valoa kohti. Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.

Mukavaa viikon jatkoa 💕🐉💕

Anna valosi loistaa 💛🧡💛🧡💛

Laita hyvä kiertämään 💐🎀💐🎀💐

T: Merja