Kummitusjuna

 

Jokin tässä maailmassa on keikahtanut tällä viikolla vielä pahemmin ylösalaisin, kuin aikaisemmin, sillä energiat ovat todella voimakkaat, sekavat, levottomat ja seilaavat päättömästi laidasta laitaan. Välillä suunnatonta iloa, valoa, rakkautta ja hetken päästä pelkoa, vihaa ja epätoivoa. 

Muutos on tietysti välttämätön ja vie meidät toivottavasti lopulta parempaan suuntaan, mutta tällä hetkellä herää kysymys, kuinka meidän kehot ja päät kestävät, tämän hullun vuoristoradan kyydissä.

Katsoin pätkän Zelen Suomen vierailusta tehtyä videota ja siitä tuli todella huono fiilis.

Koko se sirkus, punaisine mattoineen oli niin epätodellinen, kuin jostain pahasta painajaisesta.

Jotenkin sairasta menoa alusta loppuun, kuin jonkun "pahuuden" palvontaa.

Kauhuelokuvaa, jossa yleisö oli pakotettu taputtamaan ja osoittamaan kunnioitusta, negatiivisille energioille.

Se oli todella ristiriitaista ja monet eivät ole pystyneet katsomaan sitä ollenkaan, koska siitä on tullut niin huono olo.

Olen miettinyt, miten suomalaiset, unessa olevat ihmiset, ovat siihen suhtautuneet.

Minkälainen ihminen pystyy sellaisesta menosta nauttimaan, heiluttamaan lippua kadun varressa ja palvomaan heitä.

Onko median aivopesu todella niin syvää, etteivät ihmiset näe ollenkaan, mitä tässä maailmassa oikeasti tapahtuu?

Kietooko pahuus heidät salakavalasti pauloihinsa, jokaisessa Ylen uutislähetyksessä.

Mitä tapahtuu, jos nämä unissakävelijät yhtäkkiä heräävät?

Ok, tiedän, että se on heidän polkunsa ja valintansa tällä maallisella matkalla, mutta se on kuitenkin surullista. On vaikeaa katsoa vierestä sitä, kuinka sekaisin lähimmäiset ovat, eikä heitä pysty mitenkään auttamaan.

Sisäinen lapseni katselee tätä menoa korkeuksista ja ihmettelee, millaisen maailman olemme hänelle luoneet.

Ja, vaikka kuinka hokisin hänelle, että valo on jo voittanut, hän ei tällä hetkellä pysty näkemään tietä pelastukseen.

Ainoa kysymys, mikä nousee hänen ajatuksiinsa on, jos Jumala on olemassa, miksei Hän tee mitään tälle hulluudelle.

Pahimman hädän ja kaaoksen keskellä yritämme tarrautua ulkopuoliseen pelastajaan, kunnes ymmärrämme, ettei sellaista ole olemassakaan. Meidän on selvittävä tästä ihan itse ja löydettävä turva, pelastus, rauha ja rakkaus sisältämme. 

No, nämä olivat taas näitä minun ajatuksiani tällä hetkellä, joku toinen saattaa syödä poppareita ja nauttia matkasta, hymy huulillaan. Niin minäkin kohta teen, kun painelen koiran kanssa metsälenkille.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa

🌞🌿🌺🌿🌞

Pidä huolta itsestäsi 💕🤗💕

Anna valosi loistaa 🌟🙃🌟

Laita hyvä kiertämään 🎀🍀🎀

T: Merja