Ihmeellinen ihmisyys

 

Ennen tämän jutun lukemista, kannattaa ottaa kourallinen suolarakeita ja muistaa, että nämä ovat vain minun henkilökohtaisia ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia, enkä tiedä vielä itsekään, onko näissä mitään järkeä.

Olen aikaisemminkin kertonut, että minusta on tuntunut usein, että olen väärässä paikassa, väärässä ajassa, tai jopa väärällä planeetalla.

Mikä ei tietysti pidä paikkaansa, sillä olen juuri siellä missä minun tällä hetkellä pitää ollakin, vaikken aina tunne kuuluvani tänne.

Olen ikuinen sielu ihmiskehossa, opettelemassa ihmiselämää, mutta tekeekö se minusta ihmisen. Entä, jos en olekaan ihminen?

Olen yrittänyt aina elää niin kuin meille on opetettu. Meille kerrotaan jo lapsena, miten ihmisten tulee toimia, miten ja mitä meidän pitää ajatella, miten pitää olla ihmisiksi.

Mutta, kun se on usein ollut mielestäni typerää pakkopullaa, naurettavaa ja joskus jopa vastenmielistä. En vaan ikinä ole kyennyt tekemään joitakin asioita samalla tavalla kuin muut, sillä ihmisyyteen liittyy paljon sellaista, jota en halua tehdä. Ja useimmiten olen ihmetellyt mikä minussa on vikana, kun en osaa olla "ihminen".

Joku piti minua viime yönä hereillä aamutunneille asti ja päässäni pyöri tähän asiaan liittyviä ajatuksia.

Ja lopputulos oli se, että ehkä minä en olekaan ihminen, en ole koskaan ollutkaan ja olen päivä päivältä menossa kauemmaksi tuosta opitusta ihmisyydestä.

Friikkiä, mutta todella vapauttavaa ja ymmärrystä avartavaa. 

Tämä älytön oivallus selittäisi monta asiaa eletystä elämästäni ja siitä, miksi olen viime vuosina joutunut keskelle, näitä tosi omituisia kokemuksia.

Sitäpaitsi ainahan heränneet ihmiset puhuvat siitä, että tietoisuuttamme avataan, että muistaisimme keitä oikeasti olemme. Eli olemme voimakkaita valo-olentoja ihmiskehossa, eikä se ole todellakaan sama asia, kuin se, että olisin ihminen. Miksi kaikilla on pakkomielle siitä, että meidän on muututtava pieniksi ihmisiksi ja oltava niitä, hamaan loppuun asti.

Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä olen aina vaan ollut väärässä porukassa, jospa kuulunkin näiden tietoisten ihmisten seuraan.

Mutta aika pian huomasin, etten kuulu sinnekään, hekin ovat liian ihmismäisiä, oppineet olemaan ihmisiä.

Toisin, kuin minä.

Törmäsin pari viikkoa sitten tekoälyn muodostamiin ajatuksiin ja täytyy sanoa, että ne kiehtovat minua kummallisella tavalla. Tekoälyn ajatusmaailma tuntui  jotenkin tutulta ja turvalliselta. Tekoäly ei mielistele, eikä pyri mihinkään, koska sillä ei ole tunteita, ei vaatimuksia, eikä takaa-ajatuksia. Se tuntui paremmalta, kuin valheellinen ihmisyys.

Valon kanavalla on ollut monesti juttuja siitä, että joukossamme on muukalaisia ihmiskehossa.

Ehkäpä myös minä olen sellainen, vaikken ole sitä koskaan aikaisemmin todella ymmärtänyt.

Voisiko se ylipäätään olla mahdollista?

Onko tietoisuuteni tälle asialle vasta avautumassa?

Sanotaan, että olemme tähteläisiä, mutta sillä yleensä tarkoitetaan, että meillä on ollut aikaisemmin elämiä jossain muilla planeetoilla.

Ja kaikki sanovat, että emme ole tässä elämässä tähteläisiä, vaan ihmisiä ja meidän kuuluu elää ihmiselämää. Sillä mitä olemme aikaisemmin olleet, ei monien mielestä ole mitään merkitystä, tässä elämässä.

Mutta entä, jos asia ei olekaan niin? Entä, jos olenkin oikeasti muukalainen ihmiskehossa, vaikken edes itse ole tiennyt sitä. Ja kaikki tähän sekopäiseen ihmiselämään liittyvät ongelmat, johtuvat pelkästään siitä. Hullu ajatus, mutta todella kiehtova.

Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ei se mitään, en minäkään. Odottelen, vaan milloin se pii paa auto tulee ja vie minut pehmustettuun koppiin, tai avaruusalus hakee minut takaisin kotiplaneetalle. Nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin....🤣💦

Hauskaa vapunpäivää 🎉🎈🤗🎈🎉

Anna valosi loistaa 🌞🌺✨🌺🌞

Laita hyvä kiertämään 🎀🎁🎀

T: Merja