Tänään vietetään taas kerran Suomen itsenäisyyspäivää, vaikka itsenäisyydestämme on jäljellä enää muisto vain. Sen jälkeen, kun vuonna 1995 liityimme Euroopan unioniin, alkoi maamme alamäki, joka kiihtyy koko ajan huimaa vauhtia.
Tänään vietetään taas kerran Suomen itsenäisyyspäivää, vaikka itsenäisyydestämme on jäljellä enää muisto vain. Sen jälkeen, kun vuonna 1995 liityimme Euroopan unioniin, alkoi maamme alamäki, joka kiihtyy koko ajan huimaa vauhtia.
Lauantaina on Suomen itsenäisyyspäivä ja saamme taas seurata mediasta, kuinka sitä vietetään, tässä maailman onnellisimmaksi luokitellussa maassa. Kuka on onnellinen ja kuka ei, siitä voidaan olla montaa mieltä, sillä lintukotoomme on pesiytynyt liikaa käkiä, jotka särkevät pesät ja perheet. Varastavat omaisuutemme ja ajavat vanhemmat lapsineen mieron tielle, köyhyyteen ja leipäjonon jatkeeksi.
Joitakin vuosia sitten henkisissä piireissä puhuttiin paljon sielun pimeästä yöstä ja egon kuolemasta. Monet olivat sitä mieltä, että ego pitää ehdottomasti tappaa. Henkisellä ihmisellä ei saa missään tapauksessa olla egoa.
Aika lentää, kuin siivillä ja marraskuu päättyy huomenna ensimmäiseen adventtiin, eli pikkujouluun. Itse en kyllä aio sen kummempia pikkujouluja viettää, enkä hässäköi enemmälti joulunkaan kanssa. Koko touhu on alkanut tuntua iän myötä ihan turhalta hössötykseltä, sillä joulu on muuttunut niin kaupalliseksi, että se on jotenkin menettänyt merkityksensä.
Tällä hetkellä syksyiset tuulenpuuskat riepottelevat pihapuita, ankean harmauden keskellä ja vettä sataa kaatamalla.
Maailma on sekaisin ja ihmiset sen mukana. Soudetaan ja huovataan ja kääntyillään kuin tuuliviirit, joka tuulen mukana. Media muuttaa mielipiteitään joka asiasta päivittäin, eivätkä ihmiset enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Pitäisikö tehdä jotain, vai olla tekemättä.
Tämä sairas yhteiskunta ja kirkko ovat pelotelleet ihmisiä kuolemalla, aikojen alusta asti. Kuolemasta on tehty tabu, josta ei saa edes puhua. Kuolema on synnin palkka. Kirkon opeissa ei uskota jälleensyntymään, vaan julistetaan, että on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen joudumme vastuuseen teoistamme ja päädymme lopulta, joko helvettiin, tai pääsemme taivaaseen.
Viimeisen vuoden aikana sanasekoilu on huomattavasti pahentunut ja välillä on sellaisia kausia, että sanavaraston sanat ovat totaalisen hukassa ihan, kuin joku olisi todellakin poistanut ne koko sanavarastosta.
Aivokiemuroiden rattaat lyövät harvase päivä tyhjää ja suusta ei meinaa tulla ulos yhtään järkevää lausetta.