Friikkisirkus

 

Lauantaina on Suomen itsenäisyyspäivä ja saamme taas seurata mediasta, kuinka sitä vietetään, tässä maailman onnellisimmaksi luokitellussa maassa. Kuka on onnellinen ja kuka ei, siitä voidaan olla montaa mieltä, sillä lintukotoomme on pesiytynyt liikaa käkiä, jotka särkevät pesät ja perheet. Varastavat omaisuutemme ja ajavat vanhemmat lapsineen mieron tielle, köyhyyteen ja leipäjonon jatkeeksi.

Yläluokka juhlii näyttävästi linnassaan ja tanssii valheen naamarit kasvoillaan, kauan sitten pois myydyn itsenäisyytemme haudalla.

Kansa juhlii itsenäisyytemme muistopäivää omissa poteroissaan, kadulla hiljaisesti kulkien, tai siellä leipäjonossa ruokaa anellen.

Maamme itsenäisyys on todellakin myyty pois jo silloin, kun meidät liitettiin EU:hun, vaikka puolet kansasta sitä vastusti.

Päättäjät vetävät hatustaan aina uusia sääntöjä, joiden perusteella äänestystuloksia voidaan tulkita täysin mielivaltaisesti ja muokata mihinkin tilanteeseen sopivaksi.

Natoonkin meidät liitettiin väkisin, ilman, että kansan mielipidettä edes kysyttiin.

Joku onneton Helsingin Sanomien kysely, oli silloisen presidenttimme ja hallituksen mielestä, kansan tahto, vaikka siellä mielipiteensä toi julki, vain muutama tuhat ihmistä. 

Kansanäänestystä ei kuulemma tarvittu, vaikka todellinen syy oli se, ettei sitä uskallettu järjestää, koska tiedettiin, että suurin osa kansastamme ei halua Natoon.

Olemme eläneet sovussa itänaapurin kanssa jo 85-vuotta ja olisimme halunneet elää eteenpäinkin, mutta päättäjämme valitsivat toisen tien.

Mihin tämä tie meidät johtaa, sen näemme aikanaan, mutta tuskin siitä ainakaan mitään hyvää seuraa.

Päättäjämme ja media ovat lietsoneet viime vuosien aikana, jatkuvasti pahenevaa "ryssävihaa".

Ja osa kansasta on jo niin aivopestyä, että on lähtenyt siihen mukaan. Ihmiset elävät niin suuren pelon vallassa, etteivät enää pysty ajattelemaan omilla aivoillaan. Ehkä tuo viha, suomalaisten sukukarma on pakko purkaa, ennen kuin voimme palata takaisin rauhan tielle.

Miten tuon karman purku tapahtuu, sitä ei taida kukaan tällä hetkellä vielä tietää.

Kovasti päättäjät ainakin tuntuvat pelkäävän, että jos Ukrainan sota päättyy, niin seuraavaksi on meidän vuoromme, kokea sodan kauhut.

Se taitaa olla suurin syy siihen, miksi sotaa halutaan vaan koko ajan pitkittää, keinolla millä hyvänsä.

No, joka tapauksessa vietämme taas kerran itsenäisyytemme muistopäivää ja seuraamme mihin suuntaan maailmantilanne kehittyy.

En aio seurata tänäkään vuonna linnan juhlia, vaan katselen mieluummin Youtubesta Posi tv:n lähetystä itsenäisyyden muistopäivästä. Tämän maan presidentti hallituksineen, ei ole minun luottamustani ansainnut. Joten pitäkööt tunkkinsa. Toivottavasti he joutuvat jonain kauniina päivänä, vastuuseen teoistaan.

Aurinkoista viikon jatkoa 🌞💐💖🌞

Anna valosi loistaa 💖🌟💖🌟💖

Laita hyvä kiertämään 🙏🕊️🤗🕊️🙏

T: Merja

Tarpeellinen ego

 

Joitakin vuosia sitten henkisissä piireissä puhuttiin paljon sielun pimeästä yöstä ja egon kuolemasta. Monet olivat sitä mieltä, että ego pitää ehdottomasti tappaa. Henkisellä ihmisellä ei saa missään tapauksessa olla egoa.

Mutta todellisuudessa ego on tarpeellinen osa ihmisen persoonallisuutta ja toimintakykyä.

Ego mahdollistaa itsekunnioituksen, empatiakyvyn ja moraalisen vastuun.

Eli ego on hyvä renki, mutta huono isäntä, joten sille pitää asettaa terveet rajat, ettei sen mopo karkaa kokonaan käsistä.

On hyvä pitää jalat tukevasti maassa, vaikka pää leijuisi välillä pilvissä.

Ihmiset, jotka vannoivat egon kuoleman olevan välttämätöntä, saattoivat vaipua pikkuhiljaa masennukseen ja epätoivoon, sillä heidän itsetuntonsa alkoi murentua.

Monet ovat kokeneet sillä tiellä niin paljon tuskaa ja kärsimystä, että heidän on ollut pakko suunnata kohti uskonnollisia piirejä ja hakea sieltä toivoa elämälleen.

Henkisyyden valheelliset sudenkuopat saavat meidät usein ryntäilemään äärimmäisyydestä toiseen. 

Valtoimenaan mellastava ego tarttuu helposti kiinni ihmisten uusiin henkisiin kykyihin.

Moni innostuu "yliluonnollisista kyvyistään", parantajan taidoista, kanavoinneista, näkemisestä, ennustamisesta yms. niin paljon, että saattaa alkaa kuvitella olevansa, Jumalasta seuraava.

Hei mä tiedän kaiken, osaan ennustaa tulevaisuuden, olen aina oikeassa.

Mulla on parantavat kädet, joilla pystyn taltuttamaan kaikki maailman sairaudet.

Ego alkaa heittää bensaa liekkeihin ja kohta mennäänkin jo sellaista vauhtia, että heikompia hirvittää. Egoa kiehtoo myös usein raha ja maallinen mammona, eikä sen haalimisessa aina tarvitse noudattaa kaikkia sääntöjä, vaan voi oikaista sieltä, mistä aita on matalin. Mutta kaikesta huolimatta ego on tarpeellinen, kunhan sen pitää joissakin aisoissa, eikä päästä sitä mellastamaan valtoimenaan ja muuttumaan ihan narsistiksi.

Uskon kyllä, että ihmisillä on parantajan kykyjä ja muitakin yksilöllisiä vahvuuksia, sehän on selvää.

Ja on hienoa, että ihmiset voivat auttaa toisiaan näillä kyvyillään.

Meillä kaikilla on kyky parantaa, ainakin itsemme, toisten parantaminen onkin sitten toinen juttu, sillä se riippuu usein myös siitä, haluaako se toinen ihminen edes parantua.

Olemme edelleenkin, vain ihmisiä, rajallisine kykyinemme, vaikka olisimme olleet entisessä elämässämme arkkienkeleitä, tai Jeesuksia. 

Aurinkoista joulukuuta 🌟💖🤗💖🌟

Anna valosi loistaa 🪔🙏❤️‍🔥🙏🪔

Laita hyvä kiertämään 🎀💐🎁💐🎀

T: Merja

Rauhallista pikkujoulua

 

Aika lentää, kuin siivillä ja marraskuu päättyy huomenna ensimmäiseen adventtiin, eli pikkujouluun. Itse en kyllä aio sen kummempia pikkujouluja viettää, enkä hässäköi enemmälti joulunkaan kanssa. Koko touhu on alkanut tuntua iän myötä ihan turhalta hössötykseltä, sillä joulu on muuttunut niin kaupalliseksi, että se on jotenkin menettänyt merkityksensä. 

Media ja kaupat aloittavat jouluhössötyksen jo syksyllä ja joululaulujakin rallatellaan kuukausi kaupalla ennen varsinaista juhlaa.

Touhu enemmänkin ärsyttää, kuin innostaa.

Eiköhän se joulu pikkujouluineen suju vähemmälläkin koheltamisella.

Itse aion ainakin viettää molemmat juhlat ihan rauhallisesti oman perheen parissa, täällä luonnon keskellä.

Tällä hetkellä syksyiset tuulenpuuskat riepottelevat pihapuita, ankean harmauden keskellä ja vettä sataa kaatamalla.

Ne vähäiset lumet, jotka vielä pari päivää sitten peittivät maan valkoiseen vaippaan, ovat sulaneet ja pihamaalla lilluu tällä hetkellä, vain isoja vesilätäköitä.

Viime viikolla jäätynyt järvikin oli sulattanut yön aikana jääkerroksensa, joten olemme palanneet takaisin syksykeleihin.

Kynttilöitä tulee poltettua usein iltasin, sillä ne luovat lämpöisen ja mukavan tunnelman tämän pimeyden keskelle. Ja niitä aion kyllä polttaa näin pikkujoulunakin, eiköhän siinä ole juhlaa kerrakseen.

Mukavaa ja rauhallista pikkujoulua 

🌟💖☃️💖🌟

Anna valosi loistaa 

🌞🌸🤗🌸🌞

T: Merja

Vapaa tahto

 

Maailma on sekaisin ja ihmiset sen mukana. Soudetaan ja huovataan ja kääntyillään kuin tuuliviirit, joka tuulen mukana. Media muuttaa mielipiteitään joka asiasta päivittäin, eivätkä ihmiset enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Pitäisikö tehdä jotain, vai olla tekemättä.

Tuntuu, että osa valopäistäkin on ihan sekaisin, etsiessään totuutta tämän sekamelskan keskeltä.

Välillä saarnataan innoissaan yhteiskunnan epäkohdista ja seuraavana päivänä toitotetaan, ettei niistä saa missään tapauksessa puhua.

Pysytellään vaan erossa kaikesta negatiivisesta, ei puhuta, ei kuunnella, eikä edes katsota uutisia siitä, mitä maailmassa on menossa.

Lillutaan vaan valossa ja rakkaudessa.

Ja odotetaan, että joku muu tulee ja pelastaa meidät tästä kaaoksesta. Milloin vedotaan vapaaseen tahtoon, milloin karman, tai vetovoiman lakiin. 

On totta, että meillä on vapaa tahto, voimme tehdä jotain asioiden eteen, tai olla tekemättä. Mutta tietysti jokaisen pitäisi päättää itse elämästään ja vastata myös tekojensa aiheuttamista seurauksista.

Heränneet ihmisetkin pelkäävät välillä ihan hysteerisesti milloin mitäkin.

Manifestoinnista on tullut pelottavaa rakettitiedettä, sillä jokainen sana, ajatus, teko, vastustus, tuomitseminen yms. saattaa suistaa tulevaisuutemme päin helvettiä.

Parempi siis olla vain hiljaa ja lillua omassa pienessä kuplassaan, tekemättä yhtään mitään.

Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään ja kaikki maailmassa järjestyy odottamalla, ihan itsestään.

Kuka odottaa maailmanloppua, kuka Jeesusta, tai kosmisia auttajia. Pääasia, että auttaja tulee meidän ulkopuoleltamme, eikä meidän tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästämme.

Missä vaiheessa tämä maailma on keikahtanut niin vinoon, että olemme ulkoistaneet oman voimamme päättäjien ja kanssaihmisten hallittavaksi.

Ilmeisesti se on tapahtunut niin pikkuhiljaa, että emme ole sitä edes huomanneet.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että muutokset vaativat myös konkreettisia tekoja.

Ei riitä, että lillumme päivästä toiseen, kuin lastut lainehilla, tarkkailemme tilannetta ja pahimmassa tapauksessa ajaudumme, ojasta allikkoon.

Tietysti välillä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin suuntaan kannattaa jatkaa, mutta ei ole tarkoitus jäädä loppuiäksi sohvalle makaamaan.

Maailma tarvitsee muutoksentekijöitä, johtajia, puhujia, tiedottajia, opettajia, polunraivaajia ja myös niitä perässähiihtäjiä.

Ja saattaahan joidenkin tehtävä olla se, että he seisovat polun varressa valotolppana ja valaisevat tietä muille. 

Kaikki on energiaa ja sen on tarkoitus liikkua suuntaan, jos toiseenkin.

Jatkuva passiivisuus ja pysähdyksissä olo, ei vie tätä maailmaa parempaan huomiseen, joten ota rohkeasti askeleita eteenpäin, sillä sinä olet se muutos.

Mukavaa marraskuun loppua ja pikkujoulua✨🎀🎄🎀✨

Anna valosi loistaa 🌞❤️‍🔥🤗❤️‍🔥🌞

Laita hyvä kiertämään 🌸🙏💐🙏🌸

T: Merja

Viikatemies niitti satoaan

 

Tämä sairas yhteiskunta ja kirkko ovat pelotelleet ihmisiä kuolemalla, aikojen alusta asti. Kuolemasta on tehty tabu, josta ei saa edes puhua. Kuolema on synnin palkka. Kirkon opeissa ei uskota jälleensyntymään, vaan julistetaan, että on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen joudumme vastuuseen teoistamme ja päädymme lopulta, joko helvettiin, tai pääsemme taivaaseen.

Oma suhtautumiseni kuolemaan on muuttunut paljon viimeisen 20-vuoden aikana.

En usko sen enempää helvettiin, kuin taivaaseenkaan, enkä varsinkaan kirkon oppeihin. Uskon jälleensyntymään.

Kirkon säännöt ovat pelkkää pelottelua ja ihmisten ohjailua raamatun käskyihin ja ihmisten syyllisyydentuntoon vedoten.

Anoppini kuoli tänä aamuna 91-vuoden iässä.

Emme ole mieheni kanssa surun murtamia, vaan paremminkin päinvastoin. Olemme onnellisia, että Aili pääsi vihdoinkin pois tästä sairaasta maailmasta ja hänen maalliset kärsimyksensä loppuivat.

Aili sairastui Alzheimeriin jo kauan sitten, eikä tuntenut enää moneen vuoteen edes lapsiaan ja eli muutenkin ihan omassa maailmassaan.

Lisäksi hän sairastui muutamia vuosia sitten syöpään, jota ei korkean iän takia hoidettu ja näin ollen se levisi pikku hiljaa ympäri kehoa, aiheuttaen sietämättömiä kipuja.

Tämä yhteiskunta ja vanhusten sairaanhoito on täysin perseestä kotoisin.

Säännöt määrittelevät kuinka paljon esim. kipulääkkeitä voidaan antaa missäkin tapauksessa.

"Joten kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"

Kauheista kivuista kärsivälle, kuoleman portilla jonottavalle ihmisellekään ei voi antaa tarpeeksi kipulääkkeitä, ettei hän vaan vahingossa kuole ennen aikojaan.

Lopetuspiikkiä toivovien mummojen ainoa keino päästä pois tästä helvetin esikartanosta, on päättää itse päivänsä.

Ikävä kyllä he ovat vaan useimmiten jo niin huonossa kunnossa, etteivät kykene sitä tekemään.

En usko helvettiin kuoleman jälkeen, se helvetti on täällä maan päällä, jo meidän eläessämme.

Ja siitä johtuen, olemme kiitollisia, että Aili pääsi vihdoin pois tästä sairaasta maailmasta.

Hänellä on nyt kaikki hyvin, eikä hänen enää tarvitse kärsiä kipuja, eikä noudattaa tämän sekopäisen maailman sääntöjä.

Aili oli eläessään todella aurinkoinen ja iloinen ihminen, joka rakasti luontoa ja kaikkia eläimiä.

Pitkään elämänpolkuun kuului paljon iloa, mutta myös suuria oppiläksyjä ja surua.

Hyvin hän kuitenkin niistä selvisi ja pääsi lopulta takaisin kotiin. 

Joten ei muuta kuin Kiitos kaikesta ja hyvää matkaa. 

Joskus vielä tapaamme, siellä jossain.

Tai ehkä tapasimme jo tänä aamuna, sillä heräsin viiden aikaan aamulla siihen, että joku kävelee olohuoneessamme ja lattia narisee hänen jalkojensa alla, vaikkei siellä oikeasti kukaan kävellyt. Se tapahtui noin tunsi sen jälkeen, kun Aili oli kuollut. Ehkä hän kävi moikkaamassa meitä, kun vihdoinkin pääsi irti kehostaan ja voi lentää tästä eteenpäin vapaana, kuin taivaan lintu.

Rauhallista viikonlopun jatkoa🕊️🙏🕊️

Anna valosi loistaa ✨🌸🤗🌸✨

T: Merja

Sanasekoilua

 

Viimeisen vuoden aikana sanasekoilu on huomattavasti pahentunut ja välillä on sellaisia kausia, että sanavaraston sanat ovat totaalisen hukassa ihan, kuin joku olisi todellakin poistanut ne koko sanavarastosta. 

Aivokiemuroiden rattaat lyövät harvase päivä tyhjää ja suusta ei meinaa tulla ulos yhtään järkevää lausetta.

Välillä tämä on todella koomista ja huvittavinta siinä on se, että tavalliset, jokapäiväiset sanat ovat niitä, jotka mystisesti katoavat harmaan aivomassan muistikeskuksesta.

Jos näen vaikka pöydällä kattilan, tiedän mikä se on ja mihin sitä käytetään, mutta en löydä sille oikeaa sanaa.

Mieleeni tulee kulho, purkki, paistinpannu, kuppi, ämpäri ja kymmenen muuta sanaa, mutta ei juuri sitä oikeaa.

Joskus kun päästelen kaikki päästäni ulos pyrkivät sanat suustani pihalle, niin lopulta se oikea sanakin sieltä putkahtaa ulos.

Mutta toisinaan tuota sanaa voi joutua metsästämään, jopa tunti kausia.

Ja sitten yhtäkkiä, kun olen jo koko episodin unohtanut päästäni putkahtaa ilmoille sana, kattila.

Olen siitä innostunut, kuin pikkulapsi ja ihmettelen, miten en sitä aamulla ollenkaan muistanut.

Miten voin unohtaa yhtäkkiä jonkun, niin arkipäiväisen sanan. Toisinaan pelko hiipii mieleen ja pohdin, pitäisikö siitä huolestua.

Välillä todellakin tuntuu siltä, kuin olisin taas pieni lapsi ja opettelisin ensimmäistä kertaa puhumaan, sanoja hapuillen ja kanssaihmisiä matkien.

Mieleni labyrintti on toisinaan täysin solmussa puuttuvien sanojen takia ja päädyn monta kertaa umpikujaan ennen kuin löydän oikealle sanapolulle.

On aika jännää, että muillakin ihmisillä tuntuu olevan samantapaisia vaikeuksia löytää oikeita sanoja. 

Joskus on surkuhupaisaa seurata jollain videoilla ihmisiä, joilla on vähän väliä sanat hukassa ja he puhuvat ihan puuta heinää ja meinaavat lopulta tuskastua itseensä.

Mutta on todella lohduttavaa huomata, etten ole ainoa ihminen, jonka sanat ovat kadoksissa. Muutkin näköjään joutuvat opettelemaan uudelleen tuon puhumisen jalon taidon. Täytyy vaan toivoa, ettei sentään ihan kaikki sanat poistu aivokiemuroistamme, ettemme joudu palautumaan takaisin, vauvaiän jokeltelun asteelle 👶🍼... ättä tättä tää...

Mukavaa viikonloppua 🐾🌞🥰🌞🐾

Anna valosi loistaa ✨🧡💜🧡✨

Laita hyvä kiertämään 🙏💝💐💝🙏

T: Merja

Onko sota, rauhaa?

 

Maailma on edelleenkin ylösalaisin. Pimeys rehottaa ja sekasorto sen kun pahenee. Sodanlietsojat jatkavat loputonta agendaansa, eikä tälle hulluudelle loppua näy, koska päättäjämme eivät näköjään halua missään nimessä rauhaa.

Sota ja viha pitävät ihmiset mukavasti pelkomoodissa ja herranketkulat voivat puuhailla, jopa sokean kansan silmien edessä, ihan mitä tahansa.

Media pitää huolen siitä, että varsinkin suomalaiset pysyvät edelleenkin aivopesukoneiston otteessa ja uinuvat Ruususen untaan.

Media vaikenee kaikista tärkeistä uutisista ja rummuttaa aina vaan Venäjän hyökkäyssotaa, jonka seurauksena kaikki pahuus on tullut maailmaan.

Ukrainan korruptioskandaalin pyörteissäkin, päättäjämme turauttelevat ilmoille sellaisia aivopieruja, että meille nauraa kohta naurismaan aidatkin.

Sehän on tietysti selvää, että kaikkien maiden korruptoituminenkin on Venäjän syytä, joten herrat voivat sitä toitottaessaan pestä omat kätensä ja kaataa kaiken paskan aina jonkun muun niskaan. Sillä eihän meidän omat päättäjämme ole ikinä, koskaan tehneet mitään väärää. He ovat, ainakin omasta mielestään puhtaita, kuin pulmuset.

Ihmettelen kyllä suuresti, miten kauan kansa jaksaa niellä kakistelematta, kaiken tämän potaskan ja suostuu syytämään kaikki rahat aseisiin ja Ukrainan pohjattomaan korruptiokaivoon.

Sanotaan nyt tässä vielä sekin, että en ole sen enempää Ukrainan kuin Venäjänkään puolella, sillä mielestäni sota on aina väärin.

Jos rahamme menisivät sodasta kärsivälle Ukrainan kansalle, se olis ihan ok, mutta se, että ne syydetään aseisiin, joilla sotaa ja kärsimystä vaan pitkitetään, on täyttä hulluutta.

Olen edelleenkin sitä mieltä,  että sota ei lopu sotimalla, eikä asevarustelulla.

Valheellinen media on rummuttanut jo niin kauan lausetta, "sota on rauhaa", että suuri osa kansastamme on alkanut uskoa sen olevan totta.

"Ryssäviha" kukoistaa edelleen ja jotkut ovat valmiita tekemään mitä tahansa itänaapurin kukistamiseksi.

Ehkä ihmiset eivät tule järkiinsä, ennen kuin joutuvat kokemaan sodan kauhut ja uhraamaan, jopa omat lapsensa tykinruuaksi.

Täytyy vaan toivoa, että kansamme lopulta herää ja tämä hulluus saadaan jollain tavalla loppumaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Rauhallista marraskuun jatkoa 

🩵💜🙏💜🩵

Anna valosi loistaa ✨🧡🤗🧡✨

Ole se rauha, jota toivot 🕊️🤍🕊️

T: Merja