Luonnontaikaa

 

Eilinen päivä oli taas yksi niistä, jolloin joku outo taika tai mystiikka sekoittui tavalliseen elämääni. Aamulenkillä kiipesimme koiran kanssa korkealle kalliolle katselemaan maisemia ja taivaalla purjehtivia pilviä.

Mielikuvitukseni loihti pilvistä mitä ihmeellisempiä kuvitelmia, enkeleitä, muukalaisia, hentoja höyheniä.

Joku tuolla yläkerrassa oli taas käyttänyt taivaista sivellintään ja huiskaissut nähtäväkseni hienoja luomuksia. 

Katselin niitä ihmeissäni ja yläpuolelleni tuli hetken päästä liitelemään iso haukka, kuin osoittamaan taas kerran, että en ole yksin ajatusteni kanssa.

Iltapäivällä näin, kuinka koirani makasi nurmikolla aurinkoläiskässä ja nautti päivänokosistaan.

Menin Velhon luo ja hätkähdin, koska aivan koiran selän vieressä maassa könnötti punatulkku naaras.

Ensin säikähdin, että voi ei, onko koira tappanut linnun, mutta sitten huomasin, että lintu oli elossa, mutta täysin liikkumaton.

Koira pomppasi pystyyn ja pukkasi kuonollaan lintua, mutta punatulkku ei reagoinut siihen mitenkään.

Otin koiraa kaulapannasta kiinni ja lähdimme sisälle, sillä ajattelin, että sitten lintu uskaltaisi lentää pois paikaltaan.

Seurasin tilannetta ikkunasta pitkän aikaa, mutta lintu könnötti edelleen paikoillaan liikkumattomana. 

Lopulta laitoin hanskat käteen ja menin takaisin pihamaalle linnun luo.

Otin sen varovasti käteeni ja se oli kuin unessa tai shokissa, vain pienet mustat silmät liikkuivat.

Silitin linnun päätä ja juttelin sille ja se alkoi pikkuhiljaa räpsytellä siipiään, mutta piti edelleen kynsillään tiukasti kiinni hanskoistani, eikä yrittänyt lähteä minnekään.

Lopulta laitoin sen korkean puupinon päälle turvaan koiralta, mutta samantien se alkoi räpsyttää vinhasti siipiään ja lensi läheisen männyn oksalle.

Se oli aika jännä kohtaaminen luonnonvaraisen eläimen kanssa, sillä tuntui siltä, että lintu ei pelännyt yhtään minua, eikä edes koiraa.

Illalla nukkumaan mennessä tapahtui myös outo juttu.

Näin silmät kiinni tuttua lilaa värivaloa, mutta siinä alkoi näkyä tällä kertaa outoja kuvia.

Kuin joku filminauha entisistä elämistä olisi alkanut kulkea vinhaa vauhtia näkökentässäni.

Kuvat olivat aika sekavia ja vaihtuivat niin nopeasti, ettei meinannut perässä pysyä.

Välillä näkyi pyramidin kaltaisia muotoja, planeettoja, kaikenlaista maisemaa, jostain muualta kuin maapallolta, sekä erilaisia muukalaisten näköisiä hahmoja.

Näky kesti ehkä minuutin verran ja tuli sellainen mielikuva, että siinä ajassa käytiin läpi kaikki entiset elämät.

Voihan se tietysti olla, ettei näissä eilisen päivän tapahtumissa ollut mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin ne olivat jotenkin mystisiä, eikä niitä pysty aina mielellä selittämään.

Tällaiset jutut eivät vaan ennen ole kuuluneet jokapäiväiseen elämääni. Näkymätön maailma ihmeineen sekoittuu aina vaan enemmän tavalliseen arkeen, saaden aikaan kummallisia kokemuksia ja mielikuvia, jos olemme valmiita vastaanottamaan niitä. Se on mielestäni jännää ja todella mielenkiintoista.

Ihanaa kevätpäivää ✨🌷🌼🌷✨

Nauti luonnosta 🌞🦜🪶🐦🌞

Anna valosi loistaa 🌟🌈❤️‍🔥🌈🌟

T: Merja

Irtipäästön aikaa

 

Kevät ja kesän alku ovat parhaat vuodenajat. Talven jälkeen lumen alta alkaa versoa uutta, vihreää elämää. Linnut palaavat muuttomatkaltaan, sirkuttaen iloisesti ja rakentaen pesiään lähimetsän puihin. 

Mustarastas pitää jo nyt aamuisin konserttiaan metsässä, matkien muita lintuja.

Ensimmäiset joutsenet ovat lentäneet kylämme yli ja tänään näin ison auran kaakattavia hanhia, matkalla pesintäpaikoilleen.

Lumikellot ja krookuksen nuput kurkkivat lumen keskeltä ja ensimmäinen perhonenkin lenteli jo pihamaalla.

Kevät on vihdoinkin täällä, vaikka media takatalvella taas pelotteleekin.

Mutta ei auringon ja kevään mahtia pysty mikään enää pysäyttämään, talven selkä on kuitenkin jo taittunut. Ja kevät etenee kuin juna, kesää kohti.

Jotenkin tuntua siltä, että tämä blogikin alkaa pikkuhiljaa valmistautua kesälomalle lähtöön.

Jos maailmassa, tai omassa elämässä ei ala mitään ihmeitä tapahtua, päivitykset varmaan taas ensin harvenevat ja luultavasti kevään mittaan, hiipuvat kokonaan.

Pidin taukoa kirjoittamisessa viime kesänäkin ja aion pitää nytkin, jollei universumi toisin määrää. Tällä hetkellä olen muutenkin enemmän innostunut Instagramista. 

Sinne voi laittaa kuvia, musiikkia ja kirjoittaa lisäksi vielä lyhyitä juttujakin. Se on jotenkin paljon mukavampi alusta, kuin facebook. 

Mutta saa nyt nähdä kuinka kauan innostusta riittää sielläkään seikkailla, vai siirrynkö kokonaan kesälaitumille ja keskityn vain omaan elämään. Instagram tilini on sanavelh0, jos jotakuta kiinnostaa, niin käykää kurkkaamassa.

Suomen kesä on niin lyhyt, että siitä on paras ottaa kaikki irti ja keskittyä ulkona olemiseen ja kesästä nauttimiseen. Rauha maailmalla tulee, jos on tullakseen ja jos ei niin, se on sitten sen ajan murhe.

Aurinkoista viikon jatkoa 🌞🪴🤗🪴🌞

Nauti keväästä ja luonnon rauhasta 

🌷🌼🌱🌼🌷

Anna valosi loistaa ✨🥰♥️✨

Laita hyvä kiertämään ❤️💫🌹💫❤️

T: Merja

Väärässä ajassa

 

Siirryimme viikonloppuna taas kesäaikaan, tai kuka siirtyi ja kuka ei. On jotenkin järjetöntä, ettei tästä jokavuotisesta rumbasta päästä millään eroon, vaan meidät pakotetaan, joka kesä elämään puoli vuotta väärässä ajassa.

Kas, kun eivät saman tien käännä kelloja kokonaan ylösalaisin ja siirrä aikaa niin, että yö ja päiväkin vielä vaihtaisivat paikkaa.

Tämän yhdenkin tunnin takia ihmisten vuorokausirytmi menee ihan sekaisin, tai ainakin minun.

Toiset intoilevat, että on ihanaa, kun illalla on pidempään valoisaa, mutta hei haloo, täällä on kesällä muutenkin valoisaa yötä päivää, ei sen takia tarvitse alkaa elää väärässä ajassa.

Vois tietysti luulla, ettei yhden tunnin siirto mihinkään vaikuta, mutta en minä todellakaan ole ainoa ihminen, joka tästä kärsii.

Nukkuminen on muutenkin ollut näissä energioissa jo pidemmän aikaa ihan yhtä hulabaloota ja tämä viisareiden vääntely seikoittaa lopunkin unirytmin.

Mutta turha täällä on huudella, ei se ketään kuitenkaan kiinnosta, sama sekoilu jatkuu kaksi kertaa vuodessa, hamaan loppuun asti.

Ei kai se auta kuin sopeutua, tai elää eri ajassa kuin muut. Onhan sekin vaihtoehto tietysti olemassa.

Tämän päivän kortiksi nousi sauvojen kuningatar.

Hän on luova ja määrätietoinen visionääri, joka tietää mitä tahtoo, eikä pelkää tavoitella sitä.

Tämä kuningatar haluaa käyttää valtaansa hyvään.

Hän on päätynyt valtaistuimelleen rakentamalla oman polkunsa pohjalta huipulle.

Hän tietää, ettei se onnista painamalla toisia alas, vaan päinvastoin, hän haluaa tukea ja kannustaa myös muita.

Olet tehnyt töitä itsesi kanssa ja edistynyt. Nyt on aika oppia jakamaan se muiden kanssa. Anna itsetuntemuksesi ilmetä jokapäiväisessä elämässäsi. Sillä sinä olet säteilevä olento täynnä valoa ja rakkautta.

Aurinkoista uutta viikkoa 🌞🐦🪶🦜🌞

Anna valosi loistaa 🪄🌹🤗🌹🪄

Anna hyvän kiertää 💫❤️🧸❤️💫

T: Merja

Järisyttäviä energioita

 

Eiliselle ja tälle päivälle oli ennustettu kaikenlaisia myllerryksiä maailmalla. Tarjolla on voimakkaita auringonpurkauksia, osittaista auringonpimennystä ja sen lisäksi planeetat ja schumannin resonanssi, heittävät omat rikkansa rokkaan. Mitä kaikkea ne yhdessä saavat aikaan, se jää nähtäväksi.

Tällä hetkellä aurinko paistaa kerrankin kirkkaalta taivaalta ja myrskytuuli heiluttelee puiden latvoja.

Lumet sulavat ihan silmissä. 

Joutsenet lentelevät vielä etelää kohti, sillä täällä järvet ovat edelleen jäässä. 

Mutta kyllä se kevät sieltä keikkuen tulee, kun vielä vähän aikaa odotellaan.

Äitimaa on kovien myllerryksien vallassa ja oli todella ikävää se eilinen Thaimaan maanjäristys. 

Se sai paljon tuhoa aikaiseksi.

Toivottavasti ei tulee enää lisää ainakaan samanlaisia mullistuksia.

Energiat ovat tällä hetkellä muutenkin voimakkaat ja omassakin elämässä tapahtuu pieniä kummallisia juttuja.

Kuuntelin tänä aamuna Youtubesta kanavalta, kuiskauksia tuulessa, rentouttavan sointukylvyn ja se sai aikaan outoja tuntemuksia kehossani.

Kylmät väristykset kulkivat pään ja niskan kautta pitkin selkärankaa ja säteilivät siitä vasempaan jalkaan ja käteen. Vasemmassa kyljessä tuntui myös ajoittain voimakasta kipua, joka säteili sekä vatsan, että selän puolelle.

Oikea puoli kehosta ei reagoinut mitenkään.

Tuntui siltä, kuin kehoni olisi sahattu selkärankaa pitkin halki kahteen osaan ja toinen puoli oli pois pelistä.

Se oli todella mystistä.

Oikea puoli liittyy isään ja isän sukulinjaan.

Odottelen nyt mielenkiinnolla alkaako sieltä nousta jotain asioita käsiteltäväksi, tai tapahtuuko kehossa muita outoja reaktioita.

Ainakin kunnon tuskanhiki tuli heti tuon sointukylvyn jälkeen.

Kristalli harpussa on hieno ääni ja jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä kuuntelemassa, näitä voimallisia sointuja.

Ja tunnustella saako tuo sointukylpy sinussa aikaan minkäänlaisia reaktioita.

Seuraan nyt tilannetta omalta kohdaltani ja jos jotain jännittävää tapahtuu, kerron kyllä taas siitä täällä blogissa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa 

🌷🦢🌞🦢🌷

Anna valosi loistaa 🪄🐛🤗🐛🪄

Nauttikaa kevätilmoista 🪴🦜🪶🐦🪴

Laita hyvä kiertämään 🌞🌹💫🌹🌞

T: Merja

Elämän merkityksellisyys

 

Nostin pitkästä aikaa tarotkortin tälle päivälle ja se oli tällä kertaa maljojen prinsessa, joka pyytää miettimään elämän merkityksellisyyttä. Se kehottaa meitä katsomaan sisäänpäin ja ottamaan vastaan sieltä tulevaa ohjausta.

Maljojen prinsessa kehottaa meitä päästämään irti vanhoista tavoista ja astumaan rohkeasti eteenpäin.

Se pyytää meitä myös tarkastelemaan tämänhetkisiä ihmissuhteita ja vapautumaan kuormittavista kytköksistä, joihin liittyy mustasukkaisuutta, omistamisenhalua ja piikikkyyttä.

Kulje vapaasti omaa sielunpolkuasi.

Elämän merkityksellisyys on alkanut tuoda selkeämpää johdatusta jokaiseen päivääni.

Kohtaamiset täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, luovat välillä todella outoja visioita.

Odottamattomat teot ja sanat saattavat mullistaa maailmasi ja tarjota sinulle juuri sen sysäyksen, jonka tällä hetkellä tarvitset, jaksaaksesi kulkea polkuasi eteenpäin. Sillä joku tuntematon saattaa nähdä sinussa jotain sellaista, mitä et itse näe.

Elämänpuumme versoo, joka päivä lisää uusia oksia ja silmuja, kasvaen suuremmaksi ja viisaammaksi ja levittää juurensa tukevasti äitimaahan.

Näin viime viikolla taas oudon näyn silmät kiinni.

Suuri joukko toisiaan töniviä ihmisiä, yritti päästä nopeasti rajan yli toiseen maahan turvaan, tai sellainen tunne siitä tilanteesta ainakin tuli.

Näin myös taivaalla kummallisen pilven.

Seisoin koiran kanssa järven jäällä ja yläpuolellani oli muutamia pieniä pilviä.

Yksi näistä pilvistä näytti siltä, kuin kaksi syvää lautasta olisi laitettu vastakkain, eli se oli aivan ufon muotoinen.

Se pysyi paikallan muuttumattomana ainakin kymmenen minuuttia ja katselin sitä ihmeissäni.

Oliko se alus vai pilvi, sitä on vaikea sanoa, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin mitään tuollaista nähnyt.

Se oli aika matalalla ja suunnilleen henkilöauton kokoinen.

Lopulta se alkoi haihtua ja katosi pikkuhiljaa näkyvistä.

Ehkä se oli vastaus siihen toiveeseen, jonka olen jo aikoja sitten universumille esittänyt. Toivoin, että näkisin ihan oikean aluksen, enkä vain pelkkiä valomerkkejä, tai palloja. 

Iloa ja valoa tulevaan viikonloppuun 

🌞🌼🐝💖🐝🌼🌞

Anna valosi loistaa, missä ikinä sitten kuljetkaan 💛🌈🤗🌈💛

Jokainen sana, joka tuo jollekin toiselle ihmiselle hyvän mielen, on sanomisen arvoinen. 🌸🙃🌸

Joten anna hyvän kiertää 

🔸🌷🎀🌷🔸

T: Merja

 

Ajatuskuplassa

 

Joskus iltaisin, mieleen hiipii ajatuksia siitä, mitä olen tänään tehnyt tai sanonut. Onko sillä ollut mitään merkitystä minulle, tai kenellekään muullekaan. Olenko suorittanut sen tehtävän, joka minulle on täksi päiväksi annettu? Vai onko tämä kaikki ponnistelu valoa kohti, aivan turhaa?

Maailma rullaa radallaan kiihtyvää vauhtia, eikä mikään tunnu muuttuvat, ainakaan parempaan suuntaan.

Miksi meidät on lähetetty tänne maailmaan suorittamaan tehtävää, joka on jo alun perin, täysin mahdoton toteutettavaksi.

Menipä täällä maailmassa minne suuntaan tahansa, niin aina törmää samaan ongelmaan. Suurin osa ihmisistä elää pinnallista elämää, jossain unemahöttö maailmassa, koska eivät kestä kohdata todellisuutta.

Pakenemme jatkuvasti kaikenlaiseen tekemiseen, sillä emme voi pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintämme, emmekä halua kurkistaa maton alle.

Siellä on käsittelemättömistä traumoista kasaantunut suuri musta möykky ja sinne on myös lakaistu kaikki viattomuus maailmasta.

Emme halua kohdata omaa pimeyttämme, emmekä kestä myöskään sitä viatonta, herkkää sisäisen lapsen valoa, joka haluaa uskoa kaikkeen hyvään ja kauniiseen.

On helpompi mennä touhottaa viikosta viikkoon ja vuodesta toiseen, pysähtymättä.

Kun mikään ei muutu, kukaan ei suutu ja elämä pyörii loputtomasti samaa tuttua rataa. Niin on aina ollut ja hyvä niin. Kun lakkaamme miettimästä, voimme  uskotella itsellemme, että kaikki on ihan hyvin.

Omassa pienessä kuplassamme kaikki saattaa ollakin ihan hyvin, vaikka sen ulkopuolella vallitsee sekasorto.

Mutta tarvitseeko meidän siitä piitata, jos se ei koske meitä?

Mitä väliä sillä on, jos naapurit ovat täysin psykoosissa, tai kadulla kuljeskelee tyhjäkatseisia zombeja.

Se on heidän elämänsä ja ongelmansa, niin kauan, kun minun ei tarvitse heitä kohdata.

Köllöttelen vaan ihanassa kuplassani ja tutkiskelen aikani kuluksi, napanöyhdän muodostamia, pörröisiä möykkyjä.

Siinä sitä on ihan tarpeeksi elämäntehtävää, pienelle ihmiselle.🐛

Aurinkoista kevätpäivää🌞🌼🐝🌼🌞

Anna valosi loistaa🔸🌟🌷🙃🌟🌷🔸

🎠🎪🙈🧡🙉💚🙊🎪🎠

T: Merja

Elämän energiaa

 

Kaikki on energiaa. Jokainen ihminen, puu, kivi, tai esine elää elämäänsä, omassa energiavärähtelyssään, vaikka emme näe, ymmärrä tai pysty tuntemaan sitä. 

Selväaistini alkoivat avautua toden teolla, noin viisi vuotta sitten.

Se on avannut oven ympärilläni olevaan näkymättömään maailmaan.

Aina silloin tällöin voin astua tuosta ovesta sisään, tai sieltä astuu, joku muu salaperäinen energia minun maailmaani.

Kuljen koiran kanssa hiljaisessa metsässä ja yhtäkkiä ympärilläni alkaa leijua voimakas partaveden tuoksu ja tunnen, että joku henki toisesta ulottuvuudesta on vierelläni.

Tai, kun istun tuolissa ja tunnen, kuinka joku energia koskettaa hiuksiani, vaikka olen yksin huoneessa.

Näen pimeässä makuuhuoneessa värikkäitä valoja, jotka leikkivät keskenään ja säteilevät ympärilleen voimakasta energiaa.

Kuuntelen intuition ääntä, tai olen telepaattisessa yhteydessä johonkin toiseen entiteettiin, tai ehkä vain itseeni, jossain toisessa ulottuvuudessa, entisissä elämissä.

Maailma alkoi näyttää yhtäkkiä kirkkaammalta, värikkäämmältä ja siihen tuli päivä päivältä syvempiä aspekteja.

Ennen puut olivat vain puita ja kivet kiviä, mutta heräämisen myötä ne alkoivat näyttää ja tuntua suoranaisilta luonnon ihmeiltä.

Voisin istua koko päivän yksin, hiljaa rantakalliolla ja kuunnella tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta.

Luonnon keskellä en tunne itseäni koskaan yksinäiseksi.

Miksi meidän ihmisten pitää koko ajan tehdä jotain, suorittaa elämää. Itsensä äärelle pysähtyminen ja omien ajatusten kuuntelu, on monille ihmisille täysin mahdoton ajatus.

Pelkäämme katsoa sisäänpäin ja toimettomana oleminen tuntuu siltä, kuin aika kuluisi hukkaan.

Vaikka elämme edelleenkin tavallista ihmiselämää, minusta on mielenkiintoista ja kiehtovaa, kurkistaa aina välillä ympärillämme olevaan näkymättömään maailmaan ja tutkia sen salaisuuksia.

Toivottavasti se avautuu hetki hetkeltä enemmän ja sekoittuu pikkuhiljaa jokapäiväiseen elämäämme. Tuoden meille  uudenlaisen, rakkaudellisen ymmärryksen ja kunnioituksen maailmankaikkeutta kohtaan.

Emme ole täällä yksin. Emme ole koskaan olleetkaan. Sen ymmärtäminen muuttaa koko maailmamme ja vie toivottavasti, kaikki meidät universumin olennot, kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aurinkoista viikon jatkoa🌺🌿🌺

Pysähdy, näe ja koe elämä 🌞🌈🌞 

Halaa puita 🐝🌲💖🌳🐝

Kuuntele hiljaisuutta 🌸🌼😉🌼🌸

Ole kiitollinen💫🙏🤗🙏💫

T: Merja