Alkuviikosta oli muutama hieno, aurinkoinen päivä, mutta sitten taivaalle saapuivat taas nuo äänettömät, salaperäiset lentokoneet, jotka kylvivät taivaan täydeltä myrkkyvanoja ristiin rastiin ja peittivät auringon harmaan harson sisälle niin, että sen jälkeen ilma on ollut kaikkea muuta, kuin morsian.
Harmaata, ankeata, tihkusadetta aamusta iltaan ja siihen kun lisää vielä täysikuun aiheuttamat synkät, surulliset ja suorastaan masentavat energiat ja unettomat yöt, niin meno on ollut sen mukainen.
Suoraan sanottuna mikään ei hirveästi huvita ja samanlainen olotila tuntuu olevan monella muullakin.
Suoraan sanottuna mikään ei hirveästi huvita ja samanlainen olotila tuntuu olevan monella muullakin.
Mediassa väännetään oikein rautalangasta, köyhien kyykytysmallia ja kaikki sonta syydetään päin ihmisten naamataulua, mutta mitä tekee kansa.
Ei yhtään mitään.
Meille näytetään oikein kädestä pitäen, että hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille, mutta mitä siihen sanomme.
Emme yhtään mitään.
Siedämme, sopeudumme ja annamme tälle kaikelle riistolle edelleenkin hiljaisen hyväksyntämme.
Osa porukasta, jopa nousee puolustamaan näitä aikamme Robin Hoodeja ja perustelee sitä sillä, että nyt on ankeat ajat ja kaikkien on pakko osallistua yhteisiin talkoisiin, että saamme maamme nostettua ylös suosta.
Mutta osallistuvatko kaikki? Ei todellakaan, vain köyhät, työttömät, lapsiperheet, yksinhuoltajat, vanhukset, toimeentulotuen varassa olevat, opiskelijat, osa-aikatyöntekijät ja muutkin tavalliset duunarit, jotka pitävät tämän maan pystyssä ja pyörimässä.
Ei todellakaan, me vain olemme hiljaa ja hymisemme, venytämme senttejä ja heitämme hampaat naulaan, odottamaan sitä päivää, kun kaupasta alkaa taas löytyä naudanlihaa.
No, joo en minä ketään kapinaan kehota, mutta jos kukaan ei suutu, niin mikään ei muutu.
Tai muuttuu, päivä päivältä huonompaan suuntaan ja ehkä niin pitää käydäkin, ennen kuin tämä lintukodossa, nokka auki muruja odottava kansa, saa silmänsä auki.
Tarvitsemme kunnon ravistelua ja ikävä kyllä, tulemme varmaan, sitä myös saamaan.
On ihan turha odotella, että asiat paranevat itsestään ja joku ulkopuolinen pelastaja tulee laittamaan tämän maan kuntoon meidän puolestamme. Se on meidän hommamme ja mitä kauemmin vetkuttelemme, sitä pidempään ja syvemmälle suohon, joudumme sukeltamaan.
Jos kukaan neuvottelijoista ei viitsi edes raahautua paikalle, niin kovin heikoissa kantimissa on maailmanrauha.
Tai ehkä Zele sinne menee, mutta hänenkin ainoa motiivinsa tuntuu olevan se, että Amerikka antaa sen jälkeen heille lisää aseapua.
Sillähän se rauha syntyy.
No, eipä kai sitä rauhaa kukaan tosissaan edes halua, kun kaikkien maiden päättäjillä on omat lehmät ojassa ja kylmä rinki hanurissa siitä, mitä veli venäläinen tekee sen jälkeen, jos sota loppuu.
Täälläkin jo päätettiin, että vanhat pierutkin pitää pakottaa reserviin, sillä se saa kuulemma, Putinin puntit tutisemaan. Suomen tykistö, maanpuolustustaidot ja mahtava reservi on jotain aivan sanoinkuvaamatonta, vaikka luulen kyllä, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin.
Jos rajan yli alkaa sotilaita suunnata kohti lintukotoamme, niin paras ottaa vaan jalat alle ja juosta niin kauas kuin ehtii, sillä tämä maa on muutamassa päivässä vallattu laidasta laitaan, eikä siinä auta itku, eikä hammasten kiristys.
Tällä hetkellä kansaa tuntuu kiinnostavan eniten se, kuka pääsee euroviisuihin ja sehän se tuntuu olevan joka päivä uutistenkin pääaihe, ihan niin, kuin maailmassa ei olisi miljoona muuta tärkeämpää asiaa. Mutta eihän niistä meille kerrota, ollaan vaan edelleenkin...🙈🙉🙊niin hyvä tulee.
Aurinkoista viikon jatkoa
🌼🌺🤗🌺🌼
Anna valosi loistaa ✨🥰🧡🥰✨
Laita hyvä kiertämään 🎀🎁🤗🎁🎀
T: Merja