Viikatemies niitti satoaan

 

Tämä sairas yhteiskunta ja kirkko ovat pelotelleet ihmisiä kuolemalla, aikojen alusta asti. Kuolemasta on tehty tabu, josta ei saa edes puhua. Kuolema on synnin palkka. Kirkon opeissa ei uskota jälleensyntymään, vaan julistetaan, että on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen joudumme vastuuseen teoistamme ja päädymme lopulta, joko helvettiin, tai pääsemme taivaaseen.

Oma suhtautumiseni kuolemaan on muuttunut paljon viimeisen 20-vuoden aikana.

En usko sen enempää helvettiin, kuin taivaaseenkaan, enkä varsinkaan kirkon oppeihin. Uskon jälleensyntymään.

Kirkon säännöt ovat pelkkää pelottelua ja ihmisten ohjailua raamatun käskyihin ja ihmisten syyllisyydentuntoon vedoten.

Anoppini kuoli tänä aamuna 91-vuoden iässä.

Emme ole mieheni kanssa surun murtamia, vaan paremminkin päinvastoin. Olemme onnellisia, että Aili pääsi vihdoinkin pois tästä sairaasta maailmasta ja hänen maalliset kärsimyksensä loppuivat.

Aili sairastui Alzheimeriin jo kauan sitten, eikä tuntenut enää moneen vuoteen edes lapsiaan ja eli muutenkin ihan omassa maailmassaan.

Lisäksi hän sairastui muutamia vuosia sitten syöpään, jota ei korkean iän takia hoidettu ja näin ollen se levisi pikku hiljaa ympäri kehoa, aiheuttaen sietämättömiä kipuja.

Tämä yhteiskunta ja vanhusten sairaanhoito on täysin perseestä kotoisin.

Säännöt määrittelevät kuinka paljon esim. kipulääkkeitä voidaan antaa missäkin tapauksessa.

"Joten kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"

Kauheista kivuista kärsivälle, kuoleman portilla jonottavalle ihmisellekään ei voi antaa tarpeeksi kipulääkkeitä, ettei hän vaan vahingossa kuole ennen aikojaan.

Lopetuspiikkiä toivovien mummojen ainoa keino päästä pois tästä helvetin esikartanosta, on päättää itse päivänsä.

Ikävä kyllä he ovat vaan useimmiten jo niin huonossa kunnossa, etteivät kykene sitä tekemään.

En usko helvettiin kuoleman jälkeen, se helvetti on täällä maan päällä, jo meidän eläessämme.

Ja siitä johtuen, olemme kiitollisia, että Aili pääsi vihdoin pois tästä sairaasta maailmasta.

Hänellä on nyt kaikki hyvin, eikä hänen enää tarvitse kärsiä kipuja, eikä noudattaa tämän sekopäisen maailman sääntöjä.

Aili oli eläessään todella aurinkoinen ja iloinen ihminen, joka rakasti luontoa ja kaikkia eläimiä.

Pitkään elämänpolkuun kuului paljon iloa, mutta myös suuria oppiläksyjä ja surua.

Hyvin hän kuitenkin niistä selvisi ja pääsi lopulta takaisin kotiin. 

Joten ei muuta kuin Kiitos kaikesta ja hyvää matkaa. 

Joskus vielä tapaamme, siellä jossain.

Tai ehkä tapasimme jo tänä aamuna, sillä heräsin viiden aikaan aamulla siihen, että joku kävelee olohuoneessamme ja lattia narisee hänen jalkojensa alla, vaikkei siellä oikeasti kukaan kävellyt. Se tapahtui noin tunsi sen jälkeen, kun Aili oli kuollut. Ehkä hän kävi moikkaamassa meitä, kun vihdoinkin pääsi irti kehostaan ja voi lentää tästä eteenpäin vapaana, kuin taivaan lintu.

Rauhallista viikonlopun jatkoa🕊️🙏🕊️

Anna valosi loistaa ✨🌸🤗🌸✨

T: Merja

Sanasekoilua

 

Viimeisen vuoden aikana sanasekoilu on huomattavasti pahentunut ja välillä on sellaisia kausia, että sanavaraston sanat ovat totaalisen hukassa ihan, kuin joku olisi todellakin poistanut ne koko sanavarastosta. 

Aivokiemuroiden rattaat lyövät harvase päivä tyhjää ja suusta ei meinaa tulla ulos yhtään järkevää lausetta.

Välillä tämä on todella koomista ja huvittavinta siinä on se, että tavalliset, jokapäiväiset sanat ovat niitä, jotka mystisesti katoavat harmaan aivomassan muistikeskuksesta.

Jos näen vaikka pöydällä kattilan, tiedän mikä se on ja mihin sitä käytetään, mutta en löydä sille oikeaa sanaa.

Mieleeni tulee kulho, purkki, paistinpannu, kuppi, ämpäri ja kymmenen muuta sanaa, mutta ei juuri sitä oikeaa.

Joskus kun päästelen kaikki päästäni ulos pyrkivät sanat suustani pihalle, niin lopulta se oikea sanakin sieltä putkahtaa ulos.

Mutta toisinaan tuota sanaa voi joutua metsästämään, jopa tunti kausia.

Ja sitten yhtäkkiä, kun olen jo koko episodin unohtanut päästäni putkahtaa ilmoille sana, kattila.

Olen siitä innostunut, kuin pikkulapsi ja ihmettelen, miten en sitä aamulla ollenkaan muistanut.

Miten voin unohtaa yhtäkkiä jonkun, niin arkipäiväisen sanan. Toisinaan pelko hiipii mieleen ja pohdin, pitäisikö siitä huolestua.

Välillä todellakin tuntuu siltä, kuin olisin taas pieni lapsi ja opettelisin ensimmäistä kertaa puhumaan, sanoja hapuillen ja kanssaihmisiä matkien.

Mieleni labyrintti on toisinaan täysin solmussa puuttuvien sanojen takia ja päädyn monta kertaa umpikujaan ennen kuin löydän oikealle sanapolulle.

On aika jännää, että muillakin ihmisillä tuntuu olevan samantapaisia vaikeuksia löytää oikeita sanoja. 

Joskus on surkuhupaisaa seurata jollain videoilla ihmisiä, joilla on vähän väliä sanat hukassa ja he puhuvat ihan puuta heinää ja meinaavat lopulta tuskastua itseensä.

Mutta on todella lohduttavaa huomata, etten ole ainoa ihminen, jonka sanat ovat kadoksissa. Muutkin näköjään joutuvat opettelemaan uudelleen tuon puhumisen jalon taidon. Täytyy vaan toivoa, ettei sentään ihan kaikki sanat poistu aivokiemuroistamme, ettemme joudu palautumaan takaisin, vauvaiän jokeltelun asteelle 👶🍼... ättä tättä tää...

Mukavaa viikonloppua 🐾🌞🥰🌞🐾

Anna valosi loistaa ✨🧡💜🧡✨

Laita hyvä kiertämään 🙏💝💐💝🙏

T: Merja

Onko sota, rauhaa?

 

Maailma on edelleenkin ylösalaisin. Pimeys rehottaa ja sekasorto sen kun pahenee. Sodanlietsojat jatkavat loputonta agendaansa, eikä tälle hulluudelle loppua näy, koska päättäjämme eivät näköjään halua missään nimessä rauhaa.

Sota ja viha pitävät ihmiset mukavasti pelkomoodissa ja herranketkulat voivat puuhailla, jopa sokean kansan silmien edessä, ihan mitä tahansa.

Media pitää huolen siitä, että varsinkin suomalaiset pysyvät edelleenkin aivopesukoneiston otteessa ja uinuvat Ruususen untaan.

Media vaikenee kaikista tärkeistä uutisista ja rummuttaa aina vaan Venäjän hyökkäyssotaa, jonka seurauksena kaikki pahuus on tullut maailmaan.

Ukrainan korruptioskandaalin pyörteissäkin, päättäjämme turauttelevat ilmoille sellaisia aivopieruja, että meille nauraa kohta naurismaan aidatkin.

Sehän on tietysti selvää, että kaikkien maiden korruptoituminenkin on Venäjän syytä, joten herrat voivat sitä toitottaessaan pestä omat kätensä ja kaataa kaiken paskan aina jonkun muun niskaan. Sillä eihän meidän omat päättäjämme ole ikinä, koskaan tehneet mitään väärää. He ovat, ainakin omasta mielestään puhtaita, kuin pulmuset.

Ihmettelen kyllä suuresti, miten kauan kansa jaksaa niellä kakistelematta, kaiken tämän potaskan ja suostuu syytämään kaikki rahat aseisiin ja Ukrainan pohjattomaan korruptiokaivoon.

Sanotaan nyt tässä vielä sekin, että en ole sen enempää Ukrainan kuin Venäjänkään puolella, sillä mielestäni sota on aina väärin.

Jos rahamme menisivät sodasta kärsivälle Ukrainan kansalle, se olis ihan ok, mutta se, että ne syydetään aseisiin, joilla sotaa ja kärsimystä vaan pitkitetään, on täyttä hulluutta.

Olen edelleenkin sitä mieltä,  että sota ei lopu sotimalla, eikä asevarustelulla.

Valheellinen media on rummuttanut jo niin kauan lausetta, "sota on rauhaa", että suuri osa kansastamme on alkanut uskoa sen olevan totta.

"Ryssäviha" kukoistaa edelleen ja jotkut ovat valmiita tekemään mitä tahansa itänaapurin kukistamiseksi.

Ehkä ihmiset eivät tule järkiinsä, ennen kuin joutuvat kokemaan sodan kauhut ja uhraamaan, jopa omat lapsensa tykinruuaksi.

Täytyy vaan toivoa, että kansamme lopulta herää ja tämä hulluus saadaan jollain tavalla loppumaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Rauhallista marraskuun jatkoa 

🩵💜🙏💜🩵

Anna valosi loistaa ✨🧡🤗🧡✨

Ole se rauha, jota toivot 🕊️🤍🕊️

T: Merja

Valo triggeröi

 

Ikävä kyllä, kun valo sisällämme lisääntyy, pimeys ympärillämme tekee saman tempun. Maailma on sairas...sairaan kaunis ja kaikki hämäränhenget suuntaavat sankoin joukoin valoasi kohti. Valo vetää niitä puoleensa, kuin paskakasa kärpäsiä.

Valo paljastaa maailman ja ihmisten pimeyden, eikä se oli kaikille mieluisaa.

Oman pimeyden kohtaaminen ei ole helppoa, mutta siitä huolimatta meissä jokaisessa valo ja pimeys ottavat mittaa toisistaan.

Elämä on valon ja varjon leikkiä, mutta sinä itse päätät kumpaa sutta ruokit, mustaa vai valkoista.

Maailma on valheellinen ja some pelkkää sirkusta, jossa ihmiset kilpailevat ja kikkailevat tilastojensa kanssa.

Jos kaikki seuraisivat vain niitä, joiden ystäviä he oikeasti ovat tai haluavat olla , tilastot romahtaisivat ja ne vedettäis alas vessanpöntöstä. Tekopyhät sanat, peukut ja sydämenkuvat tukkisivat kaikki maailman likaviemärit. 

Ihmiset ovat edelleen todella tekopyhiä, kumarrellessaan sinne ja tänne ja vaihtaessaan naamaria sen mukaan, kenen seurassa ovat.

Viha ja kateellisuus rehottaa kaikkialla ja toisten mielen pahoittaminen tuntuu olevan joidenkin elämäntehtävä. 

Ja niinhän se varmaan onkin. Toiset meistä ovat valon lapsia ja toiset haluavat vaeltaa pimeydessä.

Jostain syystä päivänsäde ja menninkäinen kappale on soinut päässäni jo monta päivää.

"Säde vastas peikko kulta, pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, jos en kohta valoon lennä, niin en hetkeäkään elää saa. Niin lähti pieni päivänsäde mutta vieläkin, kun menninkäinen yksin tallustaa, se miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa".

Tiedän, että juttuni triggeröivät toisia ihmisiä, mutta kenenkään ei ole pakko seurata sen enempää blogiani, kuin Instagramissa olevaa profiilia.

Nämä jutut ovat vain minun henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, eivät mitään tieteellisiä totuuksia.

Jos ne ärsyttävät jotakuta, niin suosittelen, että menette jonnekin muualle, tekemään jotain muuta.

En aio muuttaa ajatuksiani, tai tekemisiäni jonkun toisen mieliksi.

Minulla on oikeus olla juuri sellainen, kuin olen ja tehdä asiat niin kuin itse haluan, sillä tämä on minun blogini ja minun elämäni...ei kenenkään muun.

Aurinkoista marraskuun jatkoa 

🍁🌞🌻🌞🍁

Annetaan kaikkien kukkien kukkia 

🌻🌷🌼🥀

Anna valosi loistaa ✨💝🤗💝✨

Laita hyvä kiertämään 💐🎀🎁🎀💐

T: Merja

Näkökentän aktivointia

 

Heissulivei täällä ollaan. Blogi on ollut täysin kuollut, mutta minä olen kyllä elossa. Olen vaan uppoutunut niin värien, maalaamisen, piirtämisen ja askartelun maailmaan, ettei ole ollut aikaa kirjoitella höpinöitä. Instagramia olen kyllä päivittänyt melkein joka päivä.

Aika lentää jotenkin, kuin siivillä ja syksy on ollut jatkuvaa murmelinelämää, päivästä toiseen.

Oli kuitenkin hienoa huomata, että olette käyneet lukemassa vanhoja juttuja. Kiitos siitä 💛💚💖

Kaikenlaista jännää on tapahtunut syksyn edetessä.

Kosmista porukkaa pörrää valoineen tällä entistä tiiviimpään tahtiin.

Ovat suorittaneet jotain näkökentän aktivointeja jo monta kertaa.

Siniset ja lilat valot laskeutuvat aina ihan kasvojeni yläpuolelle ja alkavat liikkua tiuhaan tahtiin edestakaisin.

Välillä toinen silmä menee täysin pimeäksi ja sitten vuorostaan toinen. On aika jännä tunne, kun ei pysty tarkentamaan katsettaan mihinkään, vaan valot ja varjot ohjaavat silmien liikettä.

Aluksi se tuntui hieman ahdistavalta, kun valot laskeutuivat jotenkin liian lähelle kasvoja mutta nyt olen jo tottunut heidän touhuihinsa.

Sanottiin, että he aktivoivat syvyysnäköä, eli kolmiulotteista näkemistä.

Katsoin netistä ja siellä selitettiin syvyysnäkö juuri niin, kuin yöllä tapahtui. Todella mystistä.

En kyllä ole huomannut näössäni mitään ihmeellisiä muutoksia, jos ei näitä kaikkia outojen hahmojen ja pallojen näkemisiä lasketa mukaan.

Uskon, että kehoamme kyllä muokataan koko ajan, että pystyisimme hahmottamaan tämän moniulotteisen matrixin paremmin.

Sillä tässä maailmassa mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Ehkä pystymme vielä jonain päivänä näkemään ja aistimaan maailman sellaisena, kuin se oikeasti on.

Tällä hetkellä kaikki on vain unta ja harhaa ja mielen keksimää tarinaa.

Matrix repeilee ja tornit sortuvat.

Mitä niiden takaa paljastuu, se on suuri arvoitus.

Jotenkin on koko ajan odottava olo ja sekin on yksi syy tämän blogin hyytymiseen. Tuntuu siltä, että tätä pitää alkaa tosissaan kirjoittaa vasta sitten, kun joku suuri muutos maailmassa tapahtuu. Mutta ehkä nyt yritän aina välillä päivittää tänne jotakin, sillä en kuitenkaan aio kokonaan tästä luopua. Tämä alusta odottaa täällä ja voin palata takaisin aina, kun siltä tuntuu.

Iloa ja valoa marraskuun pimeyteen ✨🌞🤗🌞✨

Sydämiä, halauksia, onnea ja menestystä tuleviin päiviin🩷🩵🤗🎉💐💜🩶

Anna valosi loistaa, missä ikinä sitten kuljetkaan

❣️🔥🤩🔥❣️

Laita hyvä kiertämään 💐🎀🎁🎀

T: Merja

Pallojen hahmotusta

 

Olin perjantaina rantalaiturilla istuskelemassa ja uittelin jalkojani vedessä, yrittäen rauhoittua ja maadoittua. Päivä oli pilvinen ja tyyni, tummien pilvien peittäessä taivasta. Viime aikoina energiat ovat olleet tosi voimakkaita ja koko ajan on jotenkin levoton olo.

Ajattelin lopulta lähteä takaisin kotiin, mutta joku ääni sanoi, älä mene vielä, näytämme sinulle kohta jotain uutta.

Kyselin minne minun pitäisi katsoa ja sain vastaukseksi taivaalle, vasemmalle puolellesi.

Tuijotin taivasta, tuijotin ja tuijotin, eikä siellä näkynyt mitään muuta, kuin muutamia vaaleita pilviä tummien seassa.

Taas joku sanoi, katso tarkemmin ja minä tein työtä käskettyä.

Hetken päästä hahmotin vaaleassa pilvessä, vaalean pallon, joka oli aivan saman värinen kuin se pilvikin. Ihan kuin olisin katsonut pilveä jonkun lasisen linssin läpi ja pystyin sen takia hahmottamaan linssin ääriviivat, pallon muodossa.

Pallo oli suunnilleen auringon kokoinen ja tuijotin sitä ihmeissäni, ajatellen, että mikähän juttu tämä nyt taas on.

Aloin katsella myös tummia pilviä ja hahmotin niissäkin palloja, niitä oli joka puolella.

Suurin osa oli auringon kokoisia, muutamat pienempiä ja jotkut myös paljon suurempia.

Tuijotin niitä ihmeissäni ja mietin, olivatko ne jotain aluksia, sillä ne pysyivät täysin paikoillaan. Olivatko ufot naamioituneet pilviverhon taakse, vai oliko tämä taas jonkunlaista näkökentän aktivointia, tai hahmotusharjoitusta.

Lopulta lähdin takaisin kotiin ja katselin noita outoja palloja vielä kotipihallakin.

Siellä ne leijuivat taivaalla edelleenkin ja niitä oli tosi paljon.

Eilen, kun oli tuulinen ilma ja pilvet purjehtivat taivaalla vinhaa vauhtia, en pystynyt näkemään palloja, mutta tänä aamuna näin niitä taas harmaassa pilviverhossa.

Tosin tällä kertaa ne liikkuivat pilvien mukana ja muuttivat kokoaan, joten niitä oli paljon hankalampi hahmottaa.

Täällä on ollut jo kolme yötä peräkkäin ihan mahdoton hulabaloo, sillä "värivalojengi" on käynyt jatkuvasti vierailulla. 

Parina yönä ne haahuilivat täällä, vain vähän aikaa, mutta viime yönä he olivat paikalla monta tuntia ja puuhailivat ties mitä.

Kehossa tuntui välillä outoja kylmiä väreitä ja välillä jalat tai kädet alkoivat puutua, kuulin myös kummallisia pöriseviä ääniä ihan, kuin korvani vieressä olisi ollut ampiainen.

Koira tulee aina iltaisin nukkumaan sänkymme viereen ja jossain vaiheessa yötä, joku ääni sanoi, tainnutamme koiran. Ajattelin, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.

Samassa silmänräpäyksessä koira ampaisi jaloilleen ja juoksi olohuoneeseen, eikä tullut sieltä takaisin ennen kuin aamuyöstä. En tiedä oliko se todellakin tainnuksissa ja näkikö sekin jotain hahmoja, kun pinkaisi pakoon.

Itse valvoin monta tuntia ja jossain vaiheessa ennen nukahtamista kuulin, viemme sinut alukselle heti, kun nukahdat. Joo, en tiedä missä yöni vietin, mutta olin aamulla tosi väsynyt. Ehkä on aika vaipua kohta päiväunille 😴

Mukavaa sadepäivää 🍁🤗☔🍁

Anna valosi loistaa 🔥🤩🔥

Laita hyvä kiertämään 

💝💐💞💐💝

T: Merja

Keijupölyä

 

Lillun vaaleanpunaisessa kuplassa, vedän nenääni keijupölyä ja katselen, kuinka yksisarviset laukkaavat pitkin olohuonetta. Onneksi herätyskellon ääni palauttaa minut takaisin todellisuuteen.

Positiivisuus on ihan hyvä asia, eikä maailman epäkohdissa, tai negatiivisuudessa ole tarkoitus velloa 24/7.

Osoittaa kuitenkin rohkeutta, kohdata ympärillämme oleva todellisuus sellaisena, kuin se oikeasti on.

Toksinen positiivisuus tarkoittaa, epärealistista ja haitallista positiivisuutta, jossa negatiiviset tunteet ja todelliset ongelmat kielletään minimoimalla, tai syyllistämällä, niitä kokevia henkilöitä. Se estää terveiden tunteiden käsittelyä, vaikeiden haasteiden kohtaamista, sekä henkistä kasvua.

Tiedän, että totuudenpuhujat ovat ärsyttäviä. He toimivat meille peileinä ja pakottavat meidät katsomaan omia varjojamme. Mutta jonkunhan tämäkin homma on hoidettava, ettei tulisi sitten lopulta "itku pitkästä ilosta".

Kuplat poksahtelevat siellä täällä ja mielenterveytemmekin, voi alkaa järkkyä.

Ei ole helppoa uskoa, että meitä on huijattu jo aikojan alusta asti.

Meille on syötetty kauniita valheita, jotka olemme nielleet kyseenalaistamatta.

Media ja päättäjät ovat aivopesseet meitä ja olemme olleet heille, vain hyväuskoisia, tottelevaisia orjia.

Tällä hetkellä ihmisiä selvästikin "vituttaa, kuin pieniä oravia". Ymmärrän, sillä kyllä minuakin harmittaisi, jos olisin uskonut, että "ensimmäinen piikki pelastaa", tai jotain muuta yhtä absurdia.

Sen sijaan, että ihmiset kohdistaisivat vihansa päättäjiä ja valheenpuhujia kohtaan, he hyökkäävät nyt todenpuhujien kimppuun. Sillä valheet ovat olleet niin suuria, etteivät he voi uskoa niiden olevan todellisia. 

On helpompi kohdistaa vihansa johonkin yksittäiseen totuudentorveen, kuin "luotettaviin auktoriteetteihin".

Henkisissä piireissä hehkutetaan usein, että on parempi pysyä vaan omassa onnellisuuden kuplassa, sulkea silmät, korvat ja lakata puhumasta.

Mutta ikävä kyllä, mitä syvemmästä unesta tämä, kohta, jopa Suomessakin alkava paskamyrsky teidät pakolla herättää, sitä suurempi shokki se tulee olemaan.

Joten olisi  ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa räpytellä niitä silmiä, ettei kaikki sonta kaatuisi kerralla niskaan.

Kun kohtaatte rohkeasti todellisuuden silmästä silmään ja alatte käsitellä asioita, huomaatte, että lopulta pelot alkavat kadota.

Ajan myötä voitte olla omassa sisäisessä rauhassa, kaiken tämän kaaoksen keskellä. Sillä se mikä ei tapa, vahvistaa.

Huom❣️Youtubessa kanavilla Antinniemi ja Posi Tv on paljon selkokielisiä, suomeksi käännettyjä uutisia, joista meidän valtamedia ei puhu mitään. Käy kurkkaamassa, tai sukella itse kaninkoloon...🐰

Aurinkoista syyspäivää 

🍂🍁🌞🍂

Voimaa ja rohkeutta 

🔥🤩🔥

Anna valosi loistaa 

✨🐦‍🔥✨

Laita hyvä kiertämään 

🎀🌻🎀

T: Merja