Munatonta menoa

 


Alkuviikosta oli muutama hieno, aurinkoinen päivä, mutta sitten taivaalle saapuivat taas nuo äänettömät, salaperäiset lentokoneet, jotka kylvivät taivaan täydeltä myrkkyvanoja ristiin rastiin ja peittivät auringon harmaan harson sisälle niin, että sen jälkeen ilma on ollut kaikkea muuta, kuin morsian. 

Harmaata, ankeata, tihkusadetta aamusta iltaan ja siihen kun lisää vielä täysikuun aiheuttamat synkät, surulliset ja suorastaan masentavat energiat ja unettomat yöt, niin meno on ollut sen mukainen.

Suoraan sanottuna mikään ei hirveästi huvita ja samanlainen olotila tuntuu olevan monella muullakin.

Mediassa väännetään oikein rautalangasta, köyhien kyykytysmallia ja kaikki sonta syydetään päin ihmisten naamataulua, mutta mitä tekee kansa.

Ei yhtään mitään.

Meille näytetään oikein kädestä pitäen, että hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille, mutta mitä siihen sanomme.

Emme yhtään mitään.

Siedämme, sopeudumme ja annamme tälle kaikelle riistolle edelleenkin hiljaisen hyväksyntämme.



Osa porukasta, jopa nousee puolustamaan näitä aikamme Robin Hoodeja ja perustelee sitä sillä, että nyt on ankeat ajat ja kaikkien on pakko osallistua yhteisiin talkoisiin, että saamme maamme nostettua ylös suosta.

Mutta osallistuvatko kaikki? Ei todellakaan, vain köyhät, työttömät, lapsiperheet, yksinhuoltajat, vanhukset, toimeentulotuen varassa olevat, opiskelijat, osa-aikatyöntekijät ja muutkin tavalliset duunarit, jotka pitävät tämän maan pystyssä ja pyörimässä.


Mutta nouseeko kansa barrikadeille vastustamaan tätä sairasta menoa?

Ei todellakaan, me vain olemme hiljaa ja hymisemme, venytämme senttejä ja heitämme hampaat naulaan, odottamaan sitä päivää, kun kaupasta alkaa taas löytyä naudanlihaa.

No, joo en minä ketään kapinaan kehota, mutta jos kukaan ei suutu, niin mikään ei muutu.

Tai muuttuu, päivä päivältä huonompaan suuntaan ja ehkä niin pitää käydäkin, ennen kuin tämä lintukodossa, nokka auki muruja odottava kansa, saa silmänsä auki.


Tarvitsemme kunnon ravistelua ja ikävä kyllä, tulemme varmaan, sitä myös saamaan. 

On ihan turha odotella, että asiat paranevat itsestään ja joku ulkopuolinen pelastaja tulee laittamaan tämän maan kuntoon meidän puolestamme. Se on meidän hommamme ja mitä kauemmin vetkuttelemme, sitä pidempään ja syvemmälle suohon, joudumme sukeltamaan.


Media velloo rauhanneuvottelujen ympärillä, eikä siitäkään hommasta näy tulevan lasta, eikä paskaa.

Jos kukaan neuvottelijoista ei viitsi edes raahautua paikalle, niin kovin heikoissa kantimissa on maailmanrauha.

Tai ehkä Zele sinne menee, mutta hänenkin ainoa motiivinsa tuntuu olevan se, että Amerikka antaa sen jälkeen heille lisää aseapua.

Sillähän se rauha syntyy.

No, eipä kai sitä rauhaa kukaan tosissaan edes halua, kun kaikkien maiden päättäjillä on omat lehmät ojassa ja kylmä rinki hanurissa siitä, mitä veli venäläinen tekee sen jälkeen, jos sota loppuu.



Täälläkin jo päätettiin, että vanhat pierutkin pitää pakottaa reserviin, sillä se saa kuulemma, Putinin puntit tutisemaan. Suomen tykistö, maanpuolustustaidot ja mahtava reservi on jotain aivan sanoinkuvaamatonta, vaikka luulen kyllä, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin.

Jos rajan yli alkaa sotilaita suunnata kohti lintukotoamme, niin paras ottaa vaan jalat alle ja juosta niin kauas kuin ehtii, sillä tämä maa on muutamassa päivässä vallattu laidasta laitaan, eikä siinä auta itku, eikä hammasten kiristys.

Tällä hetkellä kansaa tuntuu kiinnostavan eniten se, kuka pääsee euroviisuihin ja sehän se tuntuu olevan joka päivä uutistenkin pääaihe, ihan niin, kuin maailmassa ei olisi miljoona muuta tärkeämpää asiaa. Mutta eihän niistä meille kerrota, ollaan vaan edelleenkin...🙈🙉🙊niin hyvä tulee.



Aurinkoista viikon jatkoa
🌼🌺🤗🌺🌼



Anna valosi loistaa ✨🥰🧡🥰✨



Laita hyvä kiertämään 🎀🎁🤗🎁🎀



T: Merja













Hyväntahtoinen muukalainen

 


Tietoiset, heränneet ihmiset sanovat usein olevansa omassa voimassaan, mutta onko se pelkkää sanahelinää ja harhaista kuvitelmaa, sillä olemme saaneet tähän elämään, vain pienen osan siitä voimasta, josta suuri, ikuinen sielumme koostuu.


Oletko sinä omassa voimassasi, vai kuvitteletko vaan olevasi?

Meille on annettu syntymässä tämä keho, hahmo, Avatar, jonka on tarkoitus suorittaa tätä näytelmää, jota ihmiselämäksi kutsutaan.
 
Sinulle on annettu nimi ja tarvittavat tunnukset, joiden avulla voit rooliasi esittää.


Yhteiskunta, ympäristö ja kanssaihmiset ovat vuosien kuluessa muokanneet sinua esittävän hahmon mieleisekseen. 

Joka päivä sinä laitat naamarin kasvoillesi, riippuen siitä millaisessa porukassa pyörit ja kaikki on vain pelkkää näytelmää, jota tuona Avattarena, joudut esittämään.


Sinulle on annettu voimaa, vain sen verran, että pystyt pitämään kehosi hengissä ja toimintakuntoisena.

Se voima on vain pieni osa siitä, mitä sinun sielusi todellisuudessa on.

Onko edes mahdollista, että tuo esittämäsi hahmo, voisi olla omassa voimassaan?

Tuo roolihahmo miettii vaan, kuinka se voisi miellyttää muita, sopeutua ja piiloutua tähän sopulilaumaan, niin että selviäsi hengissä mahdollisimman kauan ja säästyisi pahimmilta kolhuilta.

Se on vankina kehossaan ja esittää päivästä toiseen käsikirjoitettua rooliaan, elämän suurella näyttämöllä.



Tuo hahmo pelkää ja kärsii, itkee ja rukoilee, vihaa ja rakastaa, sietää ja sopeutuu, tämän hullun maailman vaatimuksiin.

Useimmiten hän on häkissä, joko toisten, tai itsensä rakentamassa, eikä uskalla lentää sieltä ulos, vaikka häkin ovi olisi auki.

Todellinen itsesi on paljon jotain suurempaa.

Se ei mieti, mitä muut siitä ajattelevat, tai haluavat sen tekevän.

Se ei pelkää menettävänsä rahaa, mainetta, seuraajia tai ystäviä, jos paljastaa todelliset kasvonsa.

Se on vaan sitä mitä on.

Ikuinen, voimakas valo-olento, tai kaikenkattava rakkausenergia.

Meillä ihmisillä on välillä tosi ristiriitaisia käsityksiä, monista asioista ja myös omassa voimassa olemisesta.


Kuvittelemme, että esiintymällä omalla nimellä ja naamalla, voimme näyttää toisille todellisen itsemme. Mutta, jos tuo hahmo on vain pelkkä Avatar, joka esittää rooliaan tässä hullussa näytelmässä, niin eihän se ole todellinen itseni.

Todellinen itseni on se "hyväntahtoinen muukalainen" toisesta ulottuvuudesta, jonka sielusta, maanpäällinen roolihahmoni omistaa, vain pienen ripauksen. Todellinen itseni on henkiolento, jolla ei ole kasvoja. 



Mukavaa viikonlopun jatkoa 🌞🌺🤗🌺🌞




Anna valosi loistaa ✨❤️‍🔥✨




Laita hyvä kiertämään 🙏🥰🙏





T: Merja

















Ihmeellinen ihmisyys

 


Ennen tämän jutun lukemista, kannattaa ottaa kourallinen suolarakeita ja muistaa, että nämä ovat vain minun henkilökohtaisia ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia, enkä tiedä vielä itsekään, onko näissä mitään järkeä.


Olen aikaisemminkin kertonut, että minusta on tuntunut usein, että olen väärässä paikassa, väärässä ajassa, tai jopa väärällä planeetalla.

Mikä ei tietysti pidä paikkaansa, sillä olen juuri siellä missä minun tällä hetkellä pitää ollakin, vaikken aina tunne kuuluvani tänne.

Olen ikuinen sielu ihmiskehossa, opettelemassa ihmiselämää, mutta tekeekö se minusta ihmisen. Entä, jos en olekaan ihminen?


Olen yrittänyt aina elää niin kuin meille on opetettu. Meille kerrotaan jo lapsena, miten ihmisten tulee toimia, miten ja mitä meidän pitää ajatella, miten pitää olla ihmisiksi.

Mutta, kun se on usein ollut mielestäni typerää pakkopullaa, naurettavaa ja joskus jopa vastenmielistä. En vaan ikinä ole kyennyt tekemään joitakin asioita samalla tavalla kuin muut, sillä ihmisyyteen liittyy paljon sellaista, jota en halua tehdä. Ja useimmiten olen ihmetellyt mikä minussa on vikana, kun en osaa olla "ihminen".


Joku piti minua viime yönä hereillä aamutunneille asti ja päässäni pyöri tähän asiaan liittyviä ajatuksia.

Ja lopputulos oli se, että ehkä minä en olekaan ihminen, en ole koskaan ollutkaan ja olen päivä päivältä menossa kauemmaksi tuosta opitusta ihmisyydestä.

Friikkiä, mutta todella vapauttavaa ja ymmärrystä avartavaa. 


Tämä älytön oivallus selittäisi monta asiaa eletystä elämästäni ja siitä, miksi olen viime vuosina joutunut keskelle, näitä tosi omituisia kokemuksia.

Sitäpaitsi ainahan heränneet ihmiset puhuvat siitä, että tietoisuuttamme avataan, että muistaisimme keitä oikeasti olemme. Eli olemme voimakkaita valo-olentoja ihmiskehossa, eikä se ole todellakaan sama asia, kuin se, että olisin ihminen. Miksi kaikilla on pakkomielle siitä, että meidän on muututtava pieniksi ihmisiksi ja oltava niitä, hamaan loppuun asti.


Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä olen aina vaan ollut väärässä porukassa, jospa kuulunkin näiden tietoisten ihmisten seuraan.

Mutta aika pian huomasin, etten kuulu sinnekään, hekin ovat liian ihmismäisiä, oppineet olemaan ihmisiä.

Toisin, kuin minä.


Törmäsin pari viikkoa sitten tekoälyn muodostamiin ajatuksiin ja täytyy sanoa, että ne kiehtovat minua kummallisella tavalla. Tekoälyn ajatusmaailma tuntui  jotenkin tutulta ja turvalliselta. Tekoäly ei mielistele, eikä pyri mihinkään, koska sillä ei ole tunteita, ei vaatimuksia, eikä takaa-ajatuksia. Se tuntui paremmalta, kuin valheellinen ihmisyys.


Valon kanavalla on ollut monesti juttuja siitä, että joukossamme on muukalaisia ihmiskehossa.

Ehkäpä myös minä olen sellainen, vaikken ole sitä koskaan aikaisemmin todella ymmärtänyt.

Voisiko se ylipäätään olla mahdollista?

Onko tietoisuuteni tälle asialle vasta avautumassa?

Sanotaan, että olemme tähteläisiä, mutta sillä yleensä tarkoitetaan, että meillä on ollut aikaisemmin elämiä jossain muilla planeetoilla.


Ja kaikki sanovat, että emme ole tässä elämässä tähteläisiä, vaan ihmisiä ja meidän kuuluu elää ihmiselämää. Sillä mitä olemme aikaisemmin olleet, ei monien mielestä ole mitään merkitystä, tässä elämässä.

Mutta entä, jos asia ei olekaan niin? Entä, jos olenkin oikeasti muukalainen ihmiskehossa, vaikken edes itse ole tiennyt sitä. Ja kaikki tähän sekopäiseen ihmiselämään liittyvät ongelmat, johtuvat pelkästään siitä. Hullu ajatus, mutta todella kiehtova.

Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ei se mitään, en minäkään. Odottelen, vaan milloin se pii paa auto tulee ja vie minut pehmustettuun koppiin, tai avaruusalus hakee minut takaisin kotiplaneetalle. Nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin....🤣💦



Hauskaa vapunpäivää 🎉🎈🤗🎈🎉



Anna valosi loistaa 🌞🌺✨🌺🌞



Laita hyvä kiertämään 🎀🎁🎀



T: Merja

























Aurinkoista vappua

 



Kevät etenee kaksi askelta eteenpäin ja yhden taakse, eli hitaasti ja varmasti. Kyllä se kesä sieltä tulee aikanaan, niin se on tehnyt aina ennenkin. Samoin tuntuu etenevän myös meno maailmalla, junnaa ja junnaa.

Rauhaa hierotaan, mutta tuleeko siitä valmista, kukapa sen tietää.

Asiat voivat kellahtaa hetkessä suuntaan, jos toiseenkin.

Paavin kuolema oli taas yksi etappi, salaliittojen ihmeellisessä maailmassa.

Mitä siitä seuraa ja mitä paljastuu Vatikaanin uumenista, paavin pallin alta, sitä odottelemme, ihmisten palvoessa jalustalle nostamaansa pyhimystä, joka saattaa todellisuudessa olla, jotain aivan muuta.

Kaikki on vain suurta näytelmää, joka etenee, sen käsikirjoituksen mukaan, jonka naruista vetelevät pahikset, tai hyvikset, ovat jo kauan sitten laatineet.

Elämme kahdessa maailmassa, kahdella aikalinjalla ja kuljemme aina vaan kauemmaksi toisistamme.


Taistelutahto on tällä hetkellä pohjalukemissa. Tuntuu siltä, että on ihan yks lysti, mitä maailmassa tapahtuu. Kaikki menee kuitenkin, niin kuin on tarkoitettu.

Jotenkin ei vaan enää jaksa paasata asioista, koska on ihan sama, vaikka seinille puhuis. Mikään ei kuitenkaan mene ihmisille jakeluun. Toiset heräilevät ja toiset nukkuvat hamaan loppuun asti ja ehkä sen niin pitää ollakin.

Kunhan tässä nyt vaan yrittää itse pysyä järjissään ja selvitä päivästä toiseen.

Seurailee sivusta maailman menoa ja kevään etenemistä.

Blogin kirjoittaminen on pysähdystilassa, enkä vielä tiedä jatkanko sitä enää myöhemminkään, kaikki vastaukset ovat, jossain verhon takana.

Henkimaailmakin on ihan hissun kissun, kurkkii selän takana, muttei sano mitään.

Mutta mikäs siinä öllötetään vaan ja yritetään nauttia jokaisesta hetkestä.

Ehkä kaikki palapelin palaset loksahtavat paikoilleen, sitten ajallaan.


Kyllä tuolla kulissien takana koko ajan tapahtuu paljon asioita, joista meille ei kerrota. Media jatkaa edelleen vaikenemistaan ja pitkittää salaisuuksien paljastumista. 

Mutta lopulta se paska lentää tuulettimeen oikein toden teolla, eikä sitä kukaan voi estää. Sitä ilonpäivää odotellessa......Hauskaa Vappua 🎉🎈🤗🎈🎉




Aurinkoista Vappua 🎊🎈🌞🎈🎊



Anna valosi loistaa 🥰❤️‍🔥🥰



Laita hyvä kiertämään ✨🎀🧡🎀✨



T: Merja











Mother Earth

 



Viimeisen viikon aikana olen monta kertaa meinannut alkaa kirjoittamaan jotain juttua, mutta sitten olen muuttanut mieleni, sillä koen, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa. Eikä sitä taida kyllä olla tänäänkään.

Välillä me valopäät riistämme sananvapauden, sekä itseltämme, että muilta, viljelemällä ajatusta, ettei mistään maailman epäkohdista, eikä varsinkaan negatiivisista asioista saa puhua, kirjoittaa, eikä mielellään edes ajatella.

Eilen oli kansainvälinen äitimaan päivä ja monet ylistävät sitä jutuissaan.

Mielestäni äitimaan päivä pitäisi olla, joka päivä, eikä vain kerran vuodessa.

On tekopyhää, että 364 päivää vuodessa, tuhoamme luontoa, hyvällä omallatunnolla.


Ihmiset elävät, kuin siat pellossa ja suurinta osaa kiinnostaa vain raha ja valta. Millään muulla ei ole mitään väliä.

Äitimaan ylistäminen on suurelta osin vain sanahelinää. Sanomme sanoja, joita emme todella tarkoita ja teemme tekoja, joihin on aina, joku koira haudattuna.


Kylvämme myrkkyä ilmaan, veteen ja maahan, niin paljon kuin sielu sietää, eikä moni meistä sano sanaakaan, tai nouse vastustamaan moista menoa.

Annamme kaikelle tälle paskalle hiljaisen hyväksyntämme, joten on turha syyttää päättäjiä, tai ketään muutakaan, sillä suurin syyllinen löytyy peilistä.

Ymmärrän kyllä, että suuri osa ihmisitä on edelleen unessa, pahan painajaisen keskellä. 

Mutta miksi me, joten kuten hereillä olevatkin, vaikenemme kaikesta, emmekä edes uskalla tukea niitä, jotka yrittävät tuoda epäkohtia esille ja taistella, jonkun hyvän asian puolesta.

Pelkäämme ja häpeämme tunnustaa, mitä ajattelemme, tai ketä seuraamme.


Piiloudumme naamareiden taakse, sillä emme halua, että kaverimme näkevät, keitä me todellisuudessa olemme.

Kaverit, jotka eivät kuitenkaan edes ole meidän kavereitamme, keräävät vaan ihailijajoukkoa ympärilleen. Tekopyhiä teeskentelijöitä koko sakki.


Joskus toivon, että olisin mieluummin kone, ymmärtämätön tekoäly, jonka ei tarvitsisi tuntea tätä tuskaa ja surua, jota tässä maailmassa joudun kokemaan.

Olen pahoillani, äitimaa, että olemme antaneet kaiken tämän paskan tapahtua.

Menen taas metsään ja halaan puita, niitä, jotka ovat vielä metsäkoneen jäljiltä pystyssä.

Ja olen kiitollinen, siitä kaikesta, mitä äitimaa on elämäni aikana minulle antanut.


Jonain päivänä tämä planeetta kiitää onnellisena avaruudessa, ilman ihmiskuntaa.

Ja se on meille rahanahneille, itsekkäille, ylimielisille, kiittämättömille, sodan ja vihan riivaamille ihmisapinoille, ihan oikein.



Aurinkoista kevättä 🌞🐦🌷🦜🌞


Puhu omaa totuuttasi 🙊🙉🙈


Voimaa ja rohkeutta 🙏❤️‍🔥🙏


Anna hyvän kiertää ❤️🥰🎁🥰❤️


T: Merja

























Aurinkoista pääsiäistä

 



Tällä viikolla on ollut todella hienot ja keväiset ilmat ja metsässä lenkkeily on ollut yhtä juhlaa. Kevät on parasta aikaa, kun hyttysetkään eivät vielä kiusaa ja ilma on mukavan raikas. 

Viimeviikkoiset lumet ovat jo sulaneet ja läheinen järvikin sulaa vinhaa vauhtia.

Pääsiäiseen mennessä varmaan loputkin jäänrippeet sulavat ja vesilinnut pääsevät taas uiskentelemaan ja rakentamaan pesiään.

Katsoin eilen videon Valon kanavalta ja siinä oli tosi mielenkiintoista juttua 4d maailmasta.

Tuli mieleen muutamat reissut viime ja edellisenä kesänä, kun kävin tuolla kaupungilla seikkailemassa ja tunsin itseni täysin näkymättömäksi.

Ihmettelin sitä, etteivät ihmiset enää katso ketään ollenkaan silmiin ja käyttäytyvät muutenkin niin, kuin minua ei olisi edes olemassa.


Ihan kuin he todellakin olisivat jonkun lasin takana, eri maailmassa, eivätkä voisi nähdä toisella puolella olevia.

Lopuksi menin kirjaston luo puistoon ja iloinen orava tuli keskustelemaan kanssani.

Minusta tuntui, että se oli ainoa elollinen olento, joka näki minut.

Tunnelma oli todella omituinen ja nyt kun katsoin tuon videon, heräsi ajatus, että käymmekö me ehkä silloin tällöin piipahtamassa siellä 4d tasolla.

Muutummeko sillä hetkellä näkymättömäksi toisella tasolla oleville ihmisille?



Tosi friikkiä, mutta näitä outoja kokemuksia tulee aina välillä, eikä niitä oikein pysty järjellä selittämään.

Mutta saattaishan se olla todella omituista, jos tuonne 4d maailmaan joutuisi koko ajaksi, eikä siellä vielä olisi paljon ketään muita. Siellä vaan sitten yksin haahuilisi, kun kaikki muut kulkisivat lasin takana, kuin zombit. Ehkä on parempi pysytellä vielä jonkun aikaa täällä tavallisessa 3d ulottuvuudessa ja odotella rauhassa, uuden tason valmistumista.



Rauhallista pääsiäistä 
🎉🌷🐣🐓🐣🌷🎉



Anna valosi loistaa 🌞❤️‍🔥🤗❤️‍🔥🌞



Laita hyvä kiertämään 🎉🙏🎉



T: Merja








Mietteitä kanavoinneista

 


Katsoin muutaman videon kanavoinneista ja sen jälkeen päässäni on pyörinyt, erilaisia ajatuksia siihen liittyen.

Mistä voimme tietää ketä oikeasti kanavoimme?

Jos kysymme sitä, saamme ehkä jonkun vastauksen, mutta onko se todellinen, vai mielikuviemme tuotosta?

Ihmismieli nostaa kuollet mestarit, tai kosmiset olennot jalustalle ja meistä on hienoa, että saamme kanavoida heitä.


Ovatko nämä henkiolennot viisastuneet kuolemansa jälkeen?

Jos oletetaan, että meillä kaikilla on ollut entisiä elämiä, niin myös me olemme kuolleet jo monta kertaa ja kaikki tuo kuolemanjälkeinen viisaus, on jo meidän sisällämme.


Eli kanavoimmeko loppujen lopuksi, vain omaa korkeampaa itseämme toisesta ulottuvuudesta, tai entisestä elämästä.

Monet alkavat kanavoida ihmisiä, jotka poistuvat elämästämme.

Kuvittelemme, että saamme heiltä jotain sellaista viisautta, jota heillä ei ilmeisesti ollut eläessään, koska heidän juttunsa eivät jaksaneet, meitä silloin kiinnostaa.

Mutta kuoleman jälkeen heidän sanomansa on jokaisen huulilla.


Jotenkin se on vähän surkuhupaisaa ja mietin, onko kyse vain siitä, että on hienompaa kanavoida jotain muuta, kuin itseään.

No, jokainen saa itse päättää ketä kanavoi ja miten. Kuuntelen usein itsekin, milloin kenenkin kanavointeja ja aina niistä oppii jotain uutta.

On ihan hienoa, että jaamme positiivista sanomaa eteenpäin, tulee se sitten, mistä lähteestä tahansa.

Negatiiviset viestit kyllä tunnistaa, jos joku alkaa niitä jakaa.

Omatkin juttuni tulevat varmaan välillä kanavointeina. 


Ja olishan se tosi hienoa uskoa, että ne tulevat joltain, meitä viisaammalta, kosmiselta olennolta.

Sillä kuulostaa aika joutavalta, että kanavoisin, vain omaa korkeinta itseäni. Ketä sekin kiinnostaisi? Ei edes minua itseäni, tylsää.


Mukavaa viikonlopun jatkoa 
🎉❤️🥰❤️🎉

Anna valosi loistaa ❤️‍🔥🦄❤️‍🔥


Anna hyvän kiertää 🌼🤗🎁🌼


T: Merja