Höyhenet pöllyää

 

Voi ei, kesä mennyt on ja syksy saapuu. Aika lentää kuin siivillä, yöt pimenevät, ilmat kylmenevät ja syksyä kohti kuljetaan, halusimme tai emme. 

Onneksi tällä viikolla on ollut vielä aurinkoisia, kesänmakuisia päiviä. Pulleita mustikoita löytyy  sammalmättäiltä ja puolukatkin alkavat jo punertaa. Ei tässä vielä synkkyyteen vaivuta, sillä ainakin minä, syksyn lapsena nautin värikkäistä, kuulaista syyspäivistä, enkä pelkää pimeyttäkään. Se tuo tunnelmaa kynttilöineen ja peiton sisälle on mukava kääriytyä pimentyvinä syysiltoina, vaikkapa lukemaan kirjoja.

Sateen ropistessa metsä muuttuu sienien valtakunnaksi ja niitä on ihan kiva katsella metsälenkeillä, mutta suuhuni en aio niitä kuitenkaan laittaa, sillä ne eivät ole kyllä ollenkaan minun juttuni.

Saavat minun puolestani elää rauhassa ja luoda mitä kauniimpia asetelmia sammalmättäille.

Blogi on ollut taas pitkän aikaa ihan jäissä, enkä vielä tiedä aloitanko uudelleen sen kirjoittamisen syksyn mittaan. Sen aika näyttää.

Instagramissa olen tehnyt päivityksiä tiuhaan tahtiin, sillä se tuntuu tällä hetkellä jotenkin helpommalta ja mukavammalta.

Olen ottanut sinne tosi paljon valokuvia ja askarrellut taidepläjäyksiä. Siihen puuhaan on tänä kesänä riittänyt innostusta, vaikkei muut asiat oikein tunnu kiinnostavankaan.

En tykkää yhtään näistä vuoristorata energioista, joita universumi syytää koko ajan niskaan. Kaikki on liian levotonta ja alati vaihtuvat ylä- ja alamäet rassaavat hermoja.

Tasapainoilevana vaakana, haluaisin mieluummin elää rauhallista ja seesteistä elämään, enkä olla tämän, päin helvettiä menevän pikajunan kyydissä.

Jotkut valopäät sanoivat aikaisemmin, että meidän ei tarvitse tehdä muuta, kuin katsella sivusta ja syödä poppareita, mutta eipä tämä maailmanmeno oikein sellaiselta juhlalta tunnu.

Kyllä se paska lentää sieltä tuulettimesta meidänkin niskaan, eikä niiltä kakkakikkareilta tunnu välttyvän kukaan tässä maailmassa.

Olen kyllä pysytellyt jo pidemmän aikaa ihan omissa oloissani täällä metsien keskellä ja puuhaillut omia juttujani, mutta kollektiivienergiat hyökyvät siitä huolimatta välillä tännekin.

Ufot ja henkimaailma ovat olleet tämän kesäajan aika hissukseen, mutta intuition ohjauksen vahvistamista on kyllä riittänyt jo pidemmän aikaa.

Kaikenlaiset merkit ovat viitoittaneet kesäisiä polkujani ja näyttäneet oikein kädestä pitäen, mihin suuntaan pitäisi mennä, tai ei pitäisi.

Hassunkurisia "sattumia" tuntuu riittävän jokaiselle päivälle ja höyhenten pöllytessä polkujeni varrella, ajattelen välillä, että voiko tämä olla tottakaan.

Välillä olen selvinnyt koiran kanssa käärmeiden hyökkäyksistä, kuuntelemalla intuition ääntä, eivätkä ukkosmyrskytkään ole onnistuneet kaatamaan puita niskaani.

Intuition ohjaukseen luottaminen tuntuu olevan tämän kesän oppiläksy numero 1.

Onhan tähän kesään sisältynyt paljon kaikenlaisia muutoksia, eikä ikäviltä, koskettavilta tapahtumiltakaan ole pystynyt välttymään, mutta sellaista se elämä on. Välillä tyyntä ja myrskyä ja välillä onnellisia sattumia, murheiden aallokossa. Mutta se mikä ei tapa vahvistaa, joten eihän tässä mitään hätää ole. Menen eteenpäin, kuin mummo lumessa.

Iloa ja valoa elokuun päiviin 💛🌺💛

Anna valosi loistaa ✨❤️‍🔥🥰❤️‍🔥✨

Sateen sattuessa, vietä iloista lätäkköelämää ☔🤗☔

Laita hyvä kiertämään 💞💝💞

T: Merja

Sadepäivän mietteitä

 

Voi tätä Suomen kesää, vettä tulee taivaan täydeltä ja ankea harmaus tunkee sieluun ja sydämeen. On se vaan lottovoitto syntyä tänne ja tuntea kuuluvansa tämän pimeydessä vaeltavan kansan joukkoon. 

Mutta ei auta itku markkinoilla.

Iloa pintaan, vaikka sydän märkänis.

Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää.

Näin iloisestihan me rallattelemme, vuoden suurimman juhlankin kynnyksellä.

Ollaan me vaan maailman onnellisin ja iloisin kansa.

Sokeina kuin lepakot seuraamme valtamediaa ja uskomme kaiken, mitä Ylenannista meille syötetään.

Olemme kilttejä, rehellisiä ja auktoriteettiuskovaisia ja kuvittelemme, että kaikki muutkin ihmiset ovat.

Ei kai kukaan maailmassa voisi tahallaan meille valehdella, eikä tehdä muutenkaan mitään pahaa.

Miten meidän käy, jos kaikki valheet paljastuvat ja kulissit sortuvat, luottamus maailmaan murenee ja turvaverkot kaatuvat. Uudet pandemiat uhkaavat ja sotakin kolkuttelee rajoillamme.

Löytyykö vielä jostain, se kauan kadoksissa ollut suomalainen sisu, vai vajoammeko taas masentuneina ja peloissamme mustaan aukkoon.

Löytyykö sopu ja naapuriapu?

Pystyykö kansa yhdistymään ja ihmiset tukemaan, toinen toisiaan?

Nouseeko joukostamme uudet johtajat, jotka vievät meidät valoa ja uutta parempaa aikaa kohti?

Vai alistummeko kohtaloomme ja kumarramme edelleen sortajiamme. 

Otammeko sirun ihomme alle, tai suostummeko pankkiirien sotiin, henkemme kaupalla.

Löytyykö meiltä tahdonlujuutta vastustaa tätä järjetöntä maailmaa ja ottaa takaisin itsemääräämisoikeutemme.

Korona aika oli harjoitus, jolla testattiin tottelevaisuuttamme. Sitä, kuinka hyvin olemme ohjailtavissa ja sopeudumme kulkemaan lauman mukana, vaikka se syöksyisi pää edellä päin helvettiä.

Teemmekö saman virheen vielä toisenkin kerran, taivummeko vahvempien tahtoon ja käännymme taas toisiamme vastaan.

Vai olemmeko jo heränneet huomaamaan valheellisen maailman ja löytäneet oman voimamme?

Uusia haasteita on jo varmaan odottamassa nurkan takana ja se kuinka niistä selviydymme on meistä itsestämme kiinni.

En aio edelleenkään kulkea lauman mukana, tuli eteen sitten mitä tahansa.

Kiristys, pelottelu ja uhkailu, eivät tule tehoamaan.

Vedän vaan foliohattua syvemmälle päähäni ja pusken, vaikka läpi harmaan kiven.

Sillä selvisimme viimeksikin lopulta, kaikesta hulluudesta, kun pidimme vaan päämme kylmänä ja kiinni omasta tahdostamme.

Olen kiitollinen siitä, että löysin sisältäni, sen suomalaisen sisun, joka ei antanut lupaa taipua, toisten tahtoon.

Sen sisun avulla aion selvitä myös tulevista koitoksista, sillä se on vuosien myötä vain vahvistunut. Joten ei kun tossua toisen eteen, omalla polulla ja omassa voimassa.

Aurinkoista päivää 💛🌺🤗🌺💛

Sateen sattuessa, vietä iloista lätäkköelämää 

☔🌞☔

Anna valosi loistaa ❤️‍🔥🥰❤️‍🔥

T: Merja

Huh hellettä

Kesä etenee vauhdilla eteenpäin, vaikka välillä tuntuu onko tämä kesää ollenkaan, kun jatkuvasti sataa vettä taivaan täydeltä, eikä nuo lämpötilatkaan paljon päätä huimaa. Mutta niinhän se on kuin vitsillä heitetään, että Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, joten täällä saa kohta hiihtää kouluun kesät talvet.

Se tuo ilmaston lämpeneminen on täällä niin pahassa mallissa, että jääkautta pukkaa.

Lehmänpierut ja hiilinielut siihen tietysti syynä on, mutta noilla taivaalla pörräävillä myrkynlevittäjillä, ei ole osaa, eikä arpaa siihen hommaan.

Se on edelleenkin pelkkää salaliittoteoriaa ja henkisten hörhöjen höpinää.

Meidän parasta päättäjät vaan ajattelevat, kun suostuvat ilmastonmuokkaamiseen ja jäähdyttävät kemikaalivanoillaan tätä helteistä kesää.

Ja miksi kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, pitäis muka auringonpaistetta hopealautaselta tarjoilla. 

Elämäänsä kyllästynyttä ja masennuslääkkeitä popsivaa kansaa on paljon helpompi hallita, kun näitä hulluja foliohattuja, jotka eivät välitä paskan vertaa herrojen metkuista, vaan rallattelevat iloisesti päivästä toiseen.

Tosin tällä hetkellä energiat ovat kyllä sillä mallilla, ettei tässä koko ajan jaksa rallatella. 

Väsyttää jatkuvasti ja on edelleenkin niin levoton olo, kuin kusiaispesässä istuisi. Ja, jos totta puhutaan niin mikään tässä sekopäisessä maailmassa ei enää resonoi. Kaikki entinen on täyttä pakkopullaa ja innostusta saa kaivella, joka kiven alta, ihan turhaan.

Kun mikään ei huvita, niin ei huvita.

Välillä sitä yrittää väkisin vääntää jotain, mutta kaikki sellaiset yritykset ovat nykyisin tuhoon tuomittuja.

Ja muutenkin joku kummallinen ohjaus puuttuu jatkuvasti peliin ja heittelee kapuloita rattaisiin.

Kaikki tökkii, netti pätkii, kuvat katoavat ja hommat onnistuvat vasta sitten, kun löydät juuri sen oikean puuhan, jota sinun pitää, juuri tällä hetkellä tehdä.

Pitäis osata elää vain tässä ja nyt, sillä asioiden etukäteen suunnittelu, ei vaan nyt jostain syystä onnistu.

Henkimaailmakin on ollut aika hiljakseen, eikä valojengikään ole täällä enemmälti öisin pörrännyt.

Joitakin outoja hahmoja on aina välillä vilahdellut, suljettujen silmien takana ja yhden kerran näin, kuinka sadat, oranssit perhoset lentelivät hetken aikaa näkökentässäni ja katosivat sitten yön pimeyteen.

Vanhoja asioita pyörii usein mielessä öin ja päivin, joten ehkä niiden jo on aika mennä menojaan. Entiset ovet sulkeutuvat ja uusia jossain avautuu, vaikken vielä tiedä missä ja mitä niiden takana odottaa. Öllötän vaan tylsänä jossain välitilassa ja ihmettelen, mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.

Maailmanrauhastakaan ei näytä tulevan lasta eikä paskaa, joten ehkä sekin homma on vaan paras jättää Herran haltuun ja seurata tilannetta sivusta.

Nauti kesästä 🌞🌺❤️‍🔥🌺🌞

Ota rennosti 🌷🥱🌷

Anna valosi loistaa ✨💛🤗💛✨

Laita hyvä kiertämään 💝💞💝

T: Merja

Kesäisiä kuulumisia

 

Kesä etenee vinhaa vauhtia ja kohta on edessä juhannuskin. Tuntuu, että aika menee niin nopeasti, ettei meinaa ehtiä tekemään mitään. Päivät kuluvat kuin siivillä. 

Metsälenkit ja puutarhahommat vievät suuren osan päivittäisestä ajasta.

Tosin tänään on taas sadepäivä, mutta ei se paljon tahtia haittaa, metsässä tuli kuitenkin könyttyä ja kasteltua kaikki vaatteet likomäriksi.

Instagramiin on tullut päivitettyä juttuja tiuhaan tahtiin ja kirjoiteltua sanavelh0n höpinöitä.

Lisäksi olen innostunut muokkaamaan kuvia, vaikkei käytössä mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa olekaan.

Tämä vieressä oleva kuva on otettu kaadetusta haapapuusta ja siihen on lisätty kierteitä ja silmä.

Eli se on "puusilmä". Tarkoittaa ihmistä, joka ei näe mitä ympärillä tapahtuu, vaikka asiat ovat ihan itsestään selviä. Se kuvaa hyvin tätä aikaa. 

Toisena kuvana "puukukka" samasta kaadetusta puusta muokattuna.

Puut jatkavat elämäänsä vielä kuoleman jälkeenkin ja levittävät viisauttaan maailmaan.

Joten pidä huolta luonnosta ja puista.

Maailma on edelleen myllerryksen keskellä, eikä valoa oikein näy vielä tunnelin päässä.

Muutoksen tuulet puhaltavat ja puhkuvat oman elämänkin ympärillä ja aiheuttavat säpinää ja vipinää.

Läheisten muuttopuuhat ja elämänmuutokset sekoittavat myös minun elämääni, vaikken itse ole mihinkään muuttamassakaan.

Ilmassa on epävarmuutta ja vain aika näyttää, mitä uusista palapelin palasista rakentuu.

Kosmiset pyörteet kuljettavat ihmisten polkuja uusille urille ja täytyy vaan toivoa, että kaikki menee aina parempaan suuntaan, vaikkei se siltä ehkä tällä hetkellä tunnukaan.

Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen jossain avautuu, sillä elämä on jatkuvaa muutosta.

Olen itsekin hetkellä aina vaan vahvemmin, jonkun suuremman voiman ohjauksessa ja välillä tapahtuu ihan outoja juttuja. 

Suunnitelmat ja aikataulut kaatuvat ja oikea polku löytyy usein vain ilon ja innostuksen kautta. Väkisin on turha yrittää tehdä mitään, sillä se ei vaan jotenkin enää toimi.

Siksipä tämän blogin kirjoittaminenkin on ollut ihan jäissä, vaikka välillä olis ehkä ollut jotain sanottavaakin. Mutta ehkä se ei ole ollut sittenkään niin tärkeää. 

Aurinkoista kesän jatkoa

💞🌞🤗🌞💞

Mukavaa juhannusta

💐❤️‍🔥🤗❤️‍🔥💐

Anna valosi loistaa

💛🌺🥰🌺💛

Laita hyvä kiertämään

🎀💝💐💝🎀

T: Merja

Omantunnon ääni

 

Katselin aamulla Youtubesta Hautausurakoitsijan päiväkirjaa, jossa hän kyseli, "onko kaikilla ihmisillä omatunto". Tuo video sai taas ajatukseni laukkaamaan ja pohtimaan asiaa puolelta, jos toiseltakin.

Omantunnon herääminen jokaisessa ihmisessä, sekö on avain suureen, parempaan muutokseen maailmassa?

Voisiko se todella olla niin yksinkertaista?

Olen aina jotenkin ihmetellyt ja kapinoinut sitä vastaan, että ihmisen pitää olla tuomari toisille ihmisille.

Määrätä toisille rangaistukset ja pahimmassa tapauksessa tuomita joku, vaikkapa kuolemaan.

Minun mielestäni tuomitseminen ei ole ihmisen hommaa, meidän ei pitäisi joutua tekemään tuollaisia päätöksiä.

Mutta, jos omatunto toimisi tuomarina,  niin se kuulostaisi todella oikeudenmukaiselta. Saisimme heti saman tien, sitä mitä tilaamme.

Päättäjät ja yhteiskunta laativat lait, jotka eivät ole kaikille ihmisille samanlaisia. Nykyiset tuomarit ovat lahjottavissa ja käyttävät lakien myöntämää valtaansa usein väärin. Korruptio rehottaa kaikkialla.

Sen jälkeen, kun ihmisten omatunto herää, he joutuvat katsomaan peiliin, tuomitsemaan ja parantamaan, itse itsensä. Sisäänpäin kääntyminen ja omien varjojen katsominen silmästä silmään, aloittaa paranemisprosessin. Opimme antamaan anteeksi itsellemme ja muille, emmekä tarvitsee enää ulkopuolisia tuomareita tuomitsemaan, tai vaatimaan rangaistuksia. 

Voisimmeko päästä omantunnon heräämisen myötä eroon sodasta, tappamisesta ja kostonkierteestä?

Voisimmeko lakata tuomitsemasta ja syyttämästä toisia, omista virheistämme?

Jotenkin hieno ajatus, mutta miten saisimme muokattua tämän ylösalaisin maailman uuteen uskoon ja ihmiskunnan kääntymään sisäänpäin.

Siinä sitä onkin puuhaa pienelle ihmisille.

Olemme ajautuneet jo aikojen alussa väärälle tielle ja heittäneet omantunnonäänen romukoppaan. 

Kaikkea pahaa ja vilpillistä saa tehdä, kunhan ei vaan jää kiinni, sillä niinhän muutkin tekevät, miksen siis minäkin.

Tottakai olemme kaikki sortuneet elämämme aikana vilppiin, vääryyteen ja tuomittaviin tekoihin ja sorrumme tästä eteenpäinkin. Ihmisiähän tässä edelleen ollaan, vaikka joku muuta väittäisi. 

Onko parantuminen ylipäätään mahdollista, meidän kaikkien kohdalla? Ovatko jotkut ihmiset pahoja jo syntyessään, tai sieluttomia, niin kuin jotkut väittävät, vai onko kaikki pahuus elämän oppikoulussa opittua?

Voiko ihmiskunta päästä eroon seitsemästä kuolemansynnistään?

Ylpeydestä, ahneudesta, vihasta, kateudesta, himosta, ylensyönnistä ja laiskuudestaan.

Jos kaikki pahuus ja pimeys maailmasta katoaisi, voisiko täällä olla valoa ja hyvyyttäkään?

Ja miten sen jälkeen kävisi niiden välttämättömien oppiläksyjen?

Loppuisivatko nämä ikuisesti jatkuvat murmelinelämät?

Vai riittäisikö se, että saavuttaisimme jonkunlaisen tasapainon hyvän ja pahan välillä?

Oppisimme olemaan armollisia, anteeksiantavia, myötätuntoisia, empaattisia yms. Veljet eivät enää tappaisi veljiään, eikä siskot kadehtisi toisiaan. Kuuntelisimme omantunnon ääntä ja tekisimme toisille niin, kuin haluaisimme heidän tekevän itsellemme. 

Tämän dualistisen maailman tasapaino on järkkynyt ja tällä hetkellä valo nostaa näkyville kaiken pimeyden. Ainoa keino päästä eroon tästä kaikesta hulluudesta, taitaa olla siirtyminen ylemmälle tietoisuuden tasolle. Mutta onko se oikeasti edes mahdollista, vai valopäiden mielikuvituksen tuotosta? Ja minkälaisella loikalla se tapahtuisi? Sitä odotellessa ja ihmetellessä, matka jatkuu...

Aurinkoista sunnuntain jatkoa 

🌞🥰🌞

Anna valosi loistaa ✨💓🤗💓✨

Laita hyvä kiertämään 💐🎀💐

T: Merja

Luota intuitioon

 

Välillä intuition ääni kuiskii voimakkaammin ja välillä sitä ei meinaa edes huomata, tai ohittaa sen, kun luulee tietävänsä itse paremmin, mitä pitää tehdä, ilman mitään ohjaustakin.

Sain taas kunnon muistutuksen siitä, että näitä hiljaisia viestejä olisi syytä noudattaa, vaikkei aina huvittaisi.

Olin pari päivää sitten koiran kanssa aamulenkillä ja tullessamme tutulle metsätielle, joku ääni sisälläni sanoi, että laita koira kiinni hihnaan.

Ihmettelin tuota outoa käskyä, mutta laitoin kuitenkin koiran kiinni ja melkein samantien metsästä kuului, joku hiljaisuuden rikkova rääkäisy.

Hetken päästä näin, kuinka mäyrä tupsahti metsätielle noin kymmenen metrin päähän meistä.

Se tuijotti meitä hetken aikaa ja alkoi juosta vimmattua laukkaa suoraan meitä kohti.

Nappasin koiran kaulapannasta kiinni ja jähmetyin paikalleni odottamaan, mitä tuo uhkaava olento oikein aikoo tehdä. Se lähestyi kovaa vauhtia meitä, juoksi noin metrin päästä ohitsemme ja murahteli vihaisesti, painellen lopulta takaisin metsän siimekseen.

Selvittyäni järkytyksestä huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että kannatti kyllä kuunnella intuition ääntä, muuten olisi voinut käydä tosi huonosti.

En ole nähnyt täällä mäyriä kymmeniin vuosiin, mutta supikoirien kanssa edellinen koirani otti kyllä matsia monta kertaa. Ne olivat tosi vihaisia ja huuto oli sen mukainen. 

Ehkä mäyrällä oli poikaset jossain lähettyvillä ja se yritti johdattaa meidät toiseen suuntaan, tai se oli muuten vain aamuäreä, niin kuin mekin aina välillä olemme.

Tänään, kun lähdin lenkille kylätietä pitkin ja meinasin mennä taas tuolle metsätielle, mutta ääni sisälläni sanoi taas, älä mene ja pidä koira hihnassa.

Ajattelin, että mikä siellä nyt taas muka on ja yritin kääntyä metsätielle, mutta koira istui keskellä tietä, itsepäisenä kuin aasi, eikä suostunut lähtemään siihen suuntaan. 

En tiedä olisiko siellä tänään mitään vaaraa ollut, mutta jostain syystä meidän piti mennä tällä kertaa toiseen suuntaan.

Viime viikkoina on ollut jotenkin raskaat energiat, mutta onneksi valojengi kävi yhtenä yöllä vierailulla ja toi taas mukanaan uutta positiivisempaa latausta.

Värit ja valot pyörivät makuuhuoneen seinillä ja katossa, aamuyön tunneille asti.

Katosivat aina välillä ja tulivat sitten hetken päästä takaisin, jonkunlainen tietoisuuden aktivointi oli kuulemma menossa.

Pari päivää sen jälkeen aloin kuulla vasemmalta puolelta taas jotain uudenlaista, sirkuttavaa valokoodia.

Se oli lyhyttä ja voimakkaampaa kuin ennen.

Sitä kesti aina muutaman tunnin kerrallaan, parin päivän ajan ja sitten se katosi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin.

Saiko tuo sirkutus jotain kehossani aikaiseksi, sitä en tiedä, mutta onhan näitä outoja tapahtumia ihan mielenkiintoista seurailla.

Aurinkoista kesän alkua 🌺💛🌞💛🌺

Kuuntele intuition ääntä 🎶🤗🎶

Anna valosi loistaa 🧡🩷✨🩷🧡

Laita hyvä kiertämään 🎀🥰🎀

T: Merja

Viha ja pelko

Tässä maassa ja maailmassa on joku pahasti pielessä. Ikävät uutiset ovat tunkeutuneet eilen ja tänään, jokaiseen kotiin ja kouluun. Eilen kauhisteltiin suunnattoman surun ja pelon vallassa koulupuukotusta ja tänä aamuna tapahtui toinen lievempi teko, jossa tekijä oli alle 12-vuotias.

Siis todella järkyttävää ja mitä tekevät maamme päättäjät.

Säästävät, leikkaavat ja levittelevät käsiään ja puuttuvat esim. koulukiusaamiseen vasta sitten, kun jollain päässä naksahtaa.

Pienet kyläkoulut lopetetaan ja niiden tilalle rakennetaan jättikouluja, jossa voivat pahoin sekä oppilaat, että opettajat.

Mutta pääasia, että voidaan vähentää koulunkäyntiavustajia sekä opettajia ja rahaa säästyy syydettäväksi sotaan ja aseisiin.

Ja media hehkuttaa kivoja, upeita, uusia jättikouluja ja nyt myös jättitarhoja, johon voidaan sulloa yli tuhat lasta samaan pakettiin.

Täälläkin rakennettiin tällainen uusi "vankilakolhoosi", jonka monet ovat nimenneet helvetinportiksi, sillä sitähän se todellisuudessa on.

Hienoa, upeeta ja mahtavaa, hehkuttavat kaupunkimme päättäjät, paukuttelevat henkseleitään ja laskevat silmät innosta kiiluen säästölippaaseen kilahtavia killinkejä.

Mutta uudessa jättikoulussa riittää ongelmia toinen toisensa perään. Päivät ovat taistelua aamusta iltaan ja siellä tuntuu menevän hermot sekä oppilailta, että opettajilta. 

Mihin tämä kaikki hulluus lopulta johtaa?

Rahaa kyllä riittää sotien tukemiseen, aseisiin ja kaikkeen joutavaan soopaan, muttei sinne missä sitä oikeasti tarvittaisiin.

Palveluja ajetaan alas, köyhiä kyykytetään ja työttömyyskin on räjähtämässä käsiin, hallituksen "viisaista" toimista huolimatta.

Jotain on pahasti pielessä, jos lapsien täytyy alkaa tappaa toisiaan, saadakseen huomiota ongelmilleen.

Tämä ei ollut ensimmäinen koulutragedia, eikä viimeinen. 

Ja jokaisen tällaisen tapahtuman jälkeen poliisit, päättäjät, opettajat ja vanhemmat ihmettelevät, miksei kukaan tehnyt mitään, tai edes huomannut aikaisemmin, että näillä lapsilla on hätä.

Joka kerta toistuu sama kuvio ja jokainen päättäjä lupaa ja vannoo, että tästä eteenpäin olemme viisaampia.

Otamme opiksi, varaudumme, säädämme nollatoleranssin kiusaamiselle ja kaikilla on sen jälkeen niin mukavaa siellä kiva, kiva, kivakoulussa.

Vai onko?

Tämän maan päättäjät, eivät välitä tästä kansasta.

Heitä ei kiinnosta hyttysenpaskan vertaa se, että ihmiset voivat huonosti ja kärsivät.

Tämä ei ole enää mikään hyvinvointivaltio, tämä on pahoinvointivaltio ja aina vaan sukellamme syvemmälle suohon.

Kuinka monta samanlaista tragediaa tarvitaan, että ihmisten silmät alkaisivat aueta? Kuinka monta pientä elämää täytyy tuhota ja sydäntä särkeä, ennen kuin päättäjämme lopettavat järjettömän sodan ja vihan lietsomisen, ahneuden, ylimielisyyden, välinpitämättömyyden yms. 

Sekä näiden ikävien tapahtumien tekijät, että uhrit ovat tämän sairaan yhteiskunnan uhreja. Kukaan ei kuule, ei välitä, eikä auta heitä, ennen kuin on liian myöhäistä. 🙉🙈🙊 Surullista, mutta totta!

Voimaa ja rohkeutta kaikille 💔💔💔

Anna valosi loistaa ✨🤗✨

Puhu omaa totuuttasi 💛🧡🩷

Anna hyvän kiertää 🌺🙏🤗🙏🌺

T: Merja