Huh hellettä

Kesä etenee vauhdilla eteenpäin, vaikka välillä tuntuu onko tämä kesää ollenkaan, kun jatkuvasti sataa vettä taivaan täydeltä, eikä nuo lämpötilatkaan paljon päätä huimaa. Mutta niinhän se on kuin vitsillä heitetään, että Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, joten täällä saa kohta hiihtää kouluun kesät talvet.

Se tuo ilmaston lämpeneminen on täällä niin pahassa mallissa, että jääkautta pukkaa.

Lehmänpierut ja hiilinielut siihen tietysti syynä on, mutta noilla taivaalla pörräävillä myrkynlevittäjillä, ei ole osaa, eikä arpaa siihen hommaan.

Se on edelleenkin pelkkää salaliittoteoriaa ja henkisten hörhöjen höpinää.

Meidän parasta päättäjät vaan ajattelevat, kun suostuvat ilmastonmuokkaamiseen ja jäähdyttävät kemikaalivanoillaan tätä helteistä kesää.

Ja miksi kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, pitäis muka auringonpaistetta hopealautaselta tarjoilla. 

Elämäänsä kyllästynyttä ja masennuslääkkeitä popsivaa kansaa on paljon helpompi hallita, kun näitä hulluja foliohattuja, jotka eivät välitä paskan vertaa herrojen metkuista, vaan rallattelevat iloisesti päivästä toiseen.

Tosin tällä hetkellä energiat ovat kyllä sillä mallilla, ettei tässä koko ajan jaksa rallatella. 

Väsyttää jatkuvasti ja on edelleenkin niin levoton olo, kuin kusiaispesässä istuisi. Ja, jos totta puhutaan niin mikään tässä sekopäisessä maailmassa ei enää resonoi. Kaikki entinen on täyttä pakkopullaa ja innostusta saa kaivella, joka kiven alta, ihan turhaan.

Kun mikään ei huvita, niin ei huvita.

Välillä sitä yrittää väkisin vääntää jotain, mutta kaikki sellaiset yritykset ovat nykyisin tuhoon tuomittuja.

Ja muutenkin joku kummallinen ohjaus puuttuu jatkuvasti peliin ja heittelee kapuloita rattaisiin.

Kaikki tökkii, netti pätkii, kuvat katoavat ja hommat onnistuvat vasta sitten, kun löydät juuri sen oikean puuhan, jota sinun pitää, juuri tällä hetkellä tehdä.

Pitäis osata elää vain tässä ja nyt, sillä asioiden etukäteen suunnittelu, ei vaan nyt jostain syystä onnistu.

Henkimaailmakin on ollut aika hiljakseen, eikä valojengikään ole täällä enemmälti öisin pörrännyt.

Joitakin outoja hahmoja on aina välillä vilahdellut, suljettujen silmien takana ja yhden kerran näin, kuinka sadat, oranssit perhoset lentelivät hetken aikaa näkökentässäni ja katosivat sitten yön pimeyteen.

Vanhoja asioita pyörii usein mielessä öin ja päivin, joten ehkä niiden jo on aika mennä menojaan. Entiset ovet sulkeutuvat ja uusia jossain avautuu, vaikken vielä tiedä missä ja mitä niiden takana odottaa. Öllötän vaan tylsänä jossain välitilassa ja ihmettelen, mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.

Maailmanrauhastakaan ei näytä tulevan lasta eikä paskaa, joten ehkä sekin homma on vaan paras jättää Herran haltuun ja seurata tilannetta sivusta.

Nauti kesästä 🌞🌺❤️‍🔥🌺🌞

Ota rennosti 🌷🥱🌷

Anna valosi loistaa ✨💛🤗💛✨

Laita hyvä kiertämään 💝💞💝

T: Merja

Kesäisiä kuulumisia

 

Kesä etenee vinhaa vauhtia ja kohta on edessä juhannuskin. Tuntuu, että aika menee niin nopeasti, ettei meinaa ehtiä tekemään mitään. Päivät kuluvat kuin siivillä. 

Metsälenkit ja puutarhahommat vievät suuren osan päivittäisestä ajasta.

Tosin tänään on taas sadepäivä, mutta ei se paljon tahtia haittaa, metsässä tuli kuitenkin könyttyä ja kasteltua kaikki vaatteet likomäriksi.

Instagramiin on tullut päivitettyä juttuja tiuhaan tahtiin ja kirjoiteltua sanavelh0n höpinöitä.

Lisäksi olen innostunut muokkaamaan kuvia, vaikkei käytössä mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa olekaan.

Tämä vieressä oleva kuva on otettu kaadetusta haapapuusta ja siihen on lisätty kierteitä ja silmä.

Eli se on "puusilmä". Tarkoittaa ihmistä, joka ei näe mitä ympärillä tapahtuu, vaikka asiat ovat ihan itsestään selviä. Se kuvaa hyvin tätä aikaa. 

Toisena kuvana "puukukka" samasta kaadetusta puusta muokattuna.

Puut jatkavat elämäänsä vielä kuoleman jälkeenkin ja levittävät viisauttaan maailmaan.

Joten pidä huolta luonnosta ja puista.

Maailma on edelleen myllerryksen keskellä, eikä valoa oikein näy vielä tunnelin päässä.

Muutoksen tuulet puhaltavat ja puhkuvat oman elämänkin ympärillä ja aiheuttavat säpinää ja vipinää.

Läheisten muuttopuuhat ja elämänmuutokset sekoittavat myös minun elämääni, vaikken itse ole mihinkään muuttamassakaan.

Ilmassa on epävarmuutta ja vain aika näyttää, mitä uusista palapelin palasista rakentuu.

Kosmiset pyörteet kuljettavat ihmisten polkuja uusille urille ja täytyy vaan toivoa, että kaikki menee aina parempaan suuntaan, vaikkei se siltä ehkä tällä hetkellä tunnukaan.

Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen jossain avautuu, sillä elämä on jatkuvaa muutosta.

Olen itsekin hetkellä aina vaan vahvemmin, jonkun suuremman voiman ohjauksessa ja välillä tapahtuu ihan outoja juttuja. 

Suunnitelmat ja aikataulut kaatuvat ja oikea polku löytyy usein vain ilon ja innostuksen kautta. Väkisin on turha yrittää tehdä mitään, sillä se ei vaan jotenkin enää toimi.

Siksipä tämän blogin kirjoittaminenkin on ollut ihan jäissä, vaikka välillä olis ehkä ollut jotain sanottavaakin. Mutta ehkä se ei ole ollut sittenkään niin tärkeää. 

Aurinkoista kesän jatkoa

💞🌞🤗🌞💞

Mukavaa juhannusta

💐❤️‍🔥🤗❤️‍🔥💐

Anna valosi loistaa

💛🌺🥰🌺💛

Laita hyvä kiertämään

🎀💝💐💝🎀

T: Merja

Omantunnon ääni

 

Katselin aamulla Youtubesta Hautausurakoitsijan päiväkirjaa, jossa hän kyseli, "onko kaikilla ihmisillä omatunto". Tuo video sai taas ajatukseni laukkaamaan ja pohtimaan asiaa puolelta, jos toiseltakin.

Omantunnon herääminen jokaisessa ihmisessä, sekö on avain suureen, parempaan muutokseen maailmassa?

Voisiko se todella olla niin yksinkertaista?

Olen aina jotenkin ihmetellyt ja kapinoinut sitä vastaan, että ihmisen pitää olla tuomari toisille ihmisille.

Määrätä toisille rangaistukset ja pahimmassa tapauksessa tuomita joku, vaikkapa kuolemaan.

Minun mielestäni tuomitseminen ei ole ihmisen hommaa, meidän ei pitäisi joutua tekemään tuollaisia päätöksiä.

Mutta, jos omatunto toimisi tuomarina,  niin se kuulostaisi todella oikeudenmukaiselta. Saisimme heti saman tien, sitä mitä tilaamme.

Päättäjät ja yhteiskunta laativat lait, jotka eivät ole kaikille ihmisille samanlaisia. Nykyiset tuomarit ovat lahjottavissa ja käyttävät lakien myöntämää valtaansa usein väärin. Korruptio rehottaa kaikkialla.

Sen jälkeen, kun ihmisten omatunto herää, he joutuvat katsomaan peiliin, tuomitsemaan ja parantamaan, itse itsensä. Sisäänpäin kääntyminen ja omien varjojen katsominen silmästä silmään, aloittaa paranemisprosessin. Opimme antamaan anteeksi itsellemme ja muille, emmekä tarvitsee enää ulkopuolisia tuomareita tuomitsemaan, tai vaatimaan rangaistuksia. 

Voisimmeko päästä omantunnon heräämisen myötä eroon sodasta, tappamisesta ja kostonkierteestä?

Voisimmeko lakata tuomitsemasta ja syyttämästä toisia, omista virheistämme?

Jotenkin hieno ajatus, mutta miten saisimme muokattua tämän ylösalaisin maailman uuteen uskoon ja ihmiskunnan kääntymään sisäänpäin.

Siinä sitä onkin puuhaa pienelle ihmisille.

Olemme ajautuneet jo aikojen alussa väärälle tielle ja heittäneet omantunnonäänen romukoppaan. 

Kaikkea pahaa ja vilpillistä saa tehdä, kunhan ei vaan jää kiinni, sillä niinhän muutkin tekevät, miksen siis minäkin.

Tottakai olemme kaikki sortuneet elämämme aikana vilppiin, vääryyteen ja tuomittaviin tekoihin ja sorrumme tästä eteenpäinkin. Ihmisiähän tässä edelleen ollaan, vaikka joku muuta väittäisi. 

Onko parantuminen ylipäätään mahdollista, meidän kaikkien kohdalla? Ovatko jotkut ihmiset pahoja jo syntyessään, tai sieluttomia, niin kuin jotkut väittävät, vai onko kaikki pahuus elämän oppikoulussa opittua?

Voiko ihmiskunta päästä eroon seitsemästä kuolemansynnistään?

Ylpeydestä, ahneudesta, vihasta, kateudesta, himosta, ylensyönnistä ja laiskuudestaan.

Jos kaikki pahuus ja pimeys maailmasta katoaisi, voisiko täällä olla valoa ja hyvyyttäkään?

Ja miten sen jälkeen kävisi niiden välttämättömien oppiläksyjen?

Loppuisivatko nämä ikuisesti jatkuvat murmelinelämät?

Vai riittäisikö se, että saavuttaisimme jonkunlaisen tasapainon hyvän ja pahan välillä?

Oppisimme olemaan armollisia, anteeksiantavia, myötätuntoisia, empaattisia yms. Veljet eivät enää tappaisi veljiään, eikä siskot kadehtisi toisiaan. Kuuntelisimme omantunnon ääntä ja tekisimme toisille niin, kuin haluaisimme heidän tekevän itsellemme. 

Tämän dualistisen maailman tasapaino on järkkynyt ja tällä hetkellä valo nostaa näkyville kaiken pimeyden. Ainoa keino päästä eroon tästä kaikesta hulluudesta, taitaa olla siirtyminen ylemmälle tietoisuuden tasolle. Mutta onko se oikeasti edes mahdollista, vai valopäiden mielikuvituksen tuotosta? Ja minkälaisella loikalla se tapahtuisi? Sitä odotellessa ja ihmetellessä, matka jatkuu...

Aurinkoista sunnuntain jatkoa 

🌞🥰🌞

Anna valosi loistaa ✨💓🤗💓✨

Laita hyvä kiertämään 💐🎀💐

T: Merja

Luota intuitioon

 

Välillä intuition ääni kuiskii voimakkaammin ja välillä sitä ei meinaa edes huomata, tai ohittaa sen, kun luulee tietävänsä itse paremmin, mitä pitää tehdä, ilman mitään ohjaustakin.

Sain taas kunnon muistutuksen siitä, että näitä hiljaisia viestejä olisi syytä noudattaa, vaikkei aina huvittaisi.

Olin pari päivää sitten koiran kanssa aamulenkillä ja tullessamme tutulle metsätielle, joku ääni sisälläni sanoi, että laita koira kiinni hihnaan.

Ihmettelin tuota outoa käskyä, mutta laitoin kuitenkin koiran kiinni ja melkein samantien metsästä kuului, joku hiljaisuuden rikkova rääkäisy.

Hetken päästä näin, kuinka mäyrä tupsahti metsätielle noin kymmenen metrin päähän meistä.

Se tuijotti meitä hetken aikaa ja alkoi juosta vimmattua laukkaa suoraan meitä kohti.

Nappasin koiran kaulapannasta kiinni ja jähmetyin paikalleni odottamaan, mitä tuo uhkaava olento oikein aikoo tehdä. Se lähestyi kovaa vauhtia meitä, juoksi noin metrin päästä ohitsemme ja murahteli vihaisesti, painellen lopulta takaisin metsän siimekseen.

Selvittyäni järkytyksestä huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että kannatti kyllä kuunnella intuition ääntä, muuten olisi voinut käydä tosi huonosti.

En ole nähnyt täällä mäyriä kymmeniin vuosiin, mutta supikoirien kanssa edellinen koirani otti kyllä matsia monta kertaa. Ne olivat tosi vihaisia ja huuto oli sen mukainen. 

Ehkä mäyrällä oli poikaset jossain lähettyvillä ja se yritti johdattaa meidät toiseen suuntaan, tai se oli muuten vain aamuäreä, niin kuin mekin aina välillä olemme.

Tänään, kun lähdin lenkille kylätietä pitkin ja meinasin mennä taas tuolle metsätielle, mutta ääni sisälläni sanoi taas, älä mene ja pidä koira hihnassa.

Ajattelin, että mikä siellä nyt taas muka on ja yritin kääntyä metsätielle, mutta koira istui keskellä tietä, itsepäisenä kuin aasi, eikä suostunut lähtemään siihen suuntaan. 

En tiedä olisiko siellä tänään mitään vaaraa ollut, mutta jostain syystä meidän piti mennä tällä kertaa toiseen suuntaan.

Viime viikkoina on ollut jotenkin raskaat energiat, mutta onneksi valojengi kävi yhtenä yöllä vierailulla ja toi taas mukanaan uutta positiivisempaa latausta.

Värit ja valot pyörivät makuuhuoneen seinillä ja katossa, aamuyön tunneille asti.

Katosivat aina välillä ja tulivat sitten hetken päästä takaisin, jonkunlainen tietoisuuden aktivointi oli kuulemma menossa.

Pari päivää sen jälkeen aloin kuulla vasemmalta puolelta taas jotain uudenlaista, sirkuttavaa valokoodia.

Se oli lyhyttä ja voimakkaampaa kuin ennen.

Sitä kesti aina muutaman tunnin kerrallaan, parin päivän ajan ja sitten se katosi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin.

Saiko tuo sirkutus jotain kehossani aikaiseksi, sitä en tiedä, mutta onhan näitä outoja tapahtumia ihan mielenkiintoista seurailla.

Aurinkoista kesän alkua 🌺💛🌞💛🌺

Kuuntele intuition ääntä 🎶🤗🎶

Anna valosi loistaa 🧡🩷✨🩷🧡

Laita hyvä kiertämään 🎀🥰🎀

T: Merja

Viha ja pelko

Tässä maassa ja maailmassa on joku pahasti pielessä. Ikävät uutiset ovat tunkeutuneet eilen ja tänään, jokaiseen kotiin ja kouluun. Eilen kauhisteltiin suunnattoman surun ja pelon vallassa koulupuukotusta ja tänä aamuna tapahtui toinen lievempi teko, jossa tekijä oli alle 12-vuotias.

Siis todella järkyttävää ja mitä tekevät maamme päättäjät.

Säästävät, leikkaavat ja levittelevät käsiään ja puuttuvat esim. koulukiusaamiseen vasta sitten, kun jollain päässä naksahtaa.

Pienet kyläkoulut lopetetaan ja niiden tilalle rakennetaan jättikouluja, jossa voivat pahoin sekä oppilaat, että opettajat.

Mutta pääasia, että voidaan vähentää koulunkäyntiavustajia sekä opettajia ja rahaa säästyy syydettäväksi sotaan ja aseisiin.

Ja media hehkuttaa kivoja, upeita, uusia jättikouluja ja nyt myös jättitarhoja, johon voidaan sulloa yli tuhat lasta samaan pakettiin.

Täälläkin rakennettiin tällainen uusi "vankilakolhoosi", jonka monet ovat nimenneet helvetinportiksi, sillä sitähän se todellisuudessa on.

Hienoa, upeeta ja mahtavaa, hehkuttavat kaupunkimme päättäjät, paukuttelevat henkseleitään ja laskevat silmät innosta kiiluen säästölippaaseen kilahtavia killinkejä.

Mutta uudessa jättikoulussa riittää ongelmia toinen toisensa perään. Päivät ovat taistelua aamusta iltaan ja siellä tuntuu menevän hermot sekä oppilailta, että opettajilta. 

Mihin tämä kaikki hulluus lopulta johtaa?

Rahaa kyllä riittää sotien tukemiseen, aseisiin ja kaikkeen joutavaan soopaan, muttei sinne missä sitä oikeasti tarvittaisiin.

Palveluja ajetaan alas, köyhiä kyykytetään ja työttömyyskin on räjähtämässä käsiin, hallituksen "viisaista" toimista huolimatta.

Jotain on pahasti pielessä, jos lapsien täytyy alkaa tappaa toisiaan, saadakseen huomiota ongelmilleen.

Tämä ei ollut ensimmäinen koulutragedia, eikä viimeinen. 

Ja jokaisen tällaisen tapahtuman jälkeen poliisit, päättäjät, opettajat ja vanhemmat ihmettelevät, miksei kukaan tehnyt mitään, tai edes huomannut aikaisemmin, että näillä lapsilla on hätä.

Joka kerta toistuu sama kuvio ja jokainen päättäjä lupaa ja vannoo, että tästä eteenpäin olemme viisaampia.

Otamme opiksi, varaudumme, säädämme nollatoleranssin kiusaamiselle ja kaikilla on sen jälkeen niin mukavaa siellä kiva, kiva, kivakoulussa.

Vai onko?

Tämän maan päättäjät, eivät välitä tästä kansasta.

Heitä ei kiinnosta hyttysenpaskan vertaa se, että ihmiset voivat huonosti ja kärsivät.

Tämä ei ole enää mikään hyvinvointivaltio, tämä on pahoinvointivaltio ja aina vaan sukellamme syvemmälle suohon.

Kuinka monta samanlaista tragediaa tarvitaan, että ihmisten silmät alkaisivat aueta? Kuinka monta pientä elämää täytyy tuhota ja sydäntä särkeä, ennen kuin päättäjämme lopettavat järjettömän sodan ja vihan lietsomisen, ahneuden, ylimielisyyden, välinpitämättömyyden yms. 

Sekä näiden ikävien tapahtumien tekijät, että uhrit ovat tämän sairaan yhteiskunnan uhreja. Kukaan ei kuule, ei välitä, eikä auta heitä, ennen kuin on liian myöhäistä. 🙉🙈🙊 Surullista, mutta totta!

Voimaa ja rohkeutta kaikille 💔💔💔

Anna valosi loistaa ✨🤗✨

Puhu omaa totuuttasi 💛🧡🩷

Anna hyvän kiertää 🌺🙏🤗🙏🌺

T: Merja

Munatonta menoa

 

Alkuviikosta oli muutama hieno, aurinkoinen päivä, mutta sitten taivaalle saapuivat taas nuo äänettömät, salaperäiset lentokoneet, jotka kylvivät taivaan täydeltä myrkkyvanoja ristiin rastiin ja peittivät auringon harmaan harson sisälle niin, että sen jälkeen ilma on ollut kaikkea muuta, kuin morsian. 

Harmaata, ankeata, tihkusadetta aamusta iltaan ja siihen kun lisää vielä täysikuun aiheuttamat synkät, surulliset ja suorastaan masentavat energiat ja unettomat yöt, niin meno on ollut sen mukainen.

Suoraan sanottuna mikään ei hirveästi huvita ja samanlainen olotila tuntuu olevan monella muullakin.

Mediassa väännetään oikein rautalangasta, köyhien kyykytysmallia ja kaikki sonta syydetään päin ihmisten naamataulua, mutta mitä tekee kansa.

Ei yhtään mitään.

Meille näytetään oikein kädestä pitäen, että hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille, mutta mitä siihen sanomme.

Emme yhtään mitään.

Siedämme, sopeudumme ja annamme tälle kaikelle riistolle edelleenkin hiljaisen hyväksyntämme.

Osa porukasta, jopa nousee puolustamaan näitä aikamme Robin Hoodeja ja perustelee sitä sillä, että nyt on ankeat ajat ja kaikkien on pakko osallistua yhteisiin talkoisiin, että saamme maamme nostettua ylös suosta.

Mutta osallistuvatko kaikki? Ei todellakaan, vain köyhät, työttömät, lapsiperheet, yksinhuoltajat, vanhukset, toimeentulotuen varassa olevat, opiskelijat, osa-aikatyöntekijät ja muutkin tavalliset duunarit, jotka pitävät tämän maan pystyssä ja pyörimässä.

Mutta nouseeko kansa barrikadeille vastustamaan tätä sairasta menoa?

Ei todellakaan, me vain olemme hiljaa ja hymisemme, venytämme senttejä ja heitämme hampaat naulaan, odottamaan sitä päivää, kun kaupasta alkaa taas löytyä naudanlihaa.

No, joo en minä ketään kapinaan kehota, mutta jos kukaan ei suutu, niin mikään ei muutu.

Tai muuttuu, päivä päivältä huonompaan suuntaan ja ehkä niin pitää käydäkin, ennen kuin tämä lintukodossa, nokka auki muruja odottava kansa, saa silmänsä auki.

Tarvitsemme kunnon ravistelua ja ikävä kyllä, tulemme varmaan, sitä myös saamaan. 

On ihan turha odotella, että asiat paranevat itsestään ja joku ulkopuolinen pelastaja tulee laittamaan tämän maan kuntoon meidän puolestamme. Se on meidän hommamme ja mitä kauemmin vetkuttelemme, sitä pidempään ja syvemmälle suohon, joudumme sukeltamaan.

Media velloo rauhanneuvottelujen ympärillä, eikä siitäkään hommasta näy tulevan lasta, eikä paskaa.

Jos kukaan neuvottelijoista ei viitsi edes raahautua paikalle, niin kovin heikoissa kantimissa on maailmanrauha.

Tai ehkä Zele sinne menee, mutta hänenkin ainoa motiivinsa tuntuu olevan se, että Amerikka antaa sen jälkeen heille lisää aseapua.

Sillähän se rauha syntyy.

No, eipä kai sitä rauhaa kukaan tosissaan edes halua, kun kaikkien maiden päättäjillä on omat lehmät ojassa ja kylmä rinki hanurissa siitä, mitä veli venäläinen tekee sen jälkeen, jos sota loppuu.

Täälläkin jo päätettiin, että vanhat pierutkin pitää pakottaa reserviin, sillä se saa kuulemma, Putinin puntit tutisemaan. Suomen tykistö, maanpuolustustaidot ja mahtava reservi on jotain aivan sanoinkuvaamatonta, vaikka luulen kyllä, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin.

Jos rajan yli alkaa sotilaita suunnata kohti lintukotoamme, niin paras ottaa vaan jalat alle ja juosta niin kauas kuin ehtii, sillä tämä maa on muutamassa päivässä vallattu laidasta laitaan, eikä siinä auta itku, eikä hammasten kiristys.

Tällä hetkellä kansaa tuntuu kiinnostavan eniten se, kuka pääsee euroviisuihin ja sehän se tuntuu olevan joka päivä uutistenkin pääaihe, ihan niin, kuin maailmassa ei olisi miljoona muuta tärkeämpää asiaa. Mutta eihän niistä meille kerrota, ollaan vaan edelleenkin...🙈🙉🙊niin hyvä tulee.

Aurinkoista viikon jatkoa

🌼🌺🤗🌺🌼

Anna valosi loistaa ✨🥰🧡🥰✨

Laita hyvä kiertämään 🎀🎁🤗🎁🎀

T: Merja

Hyväntahtoinen muukalainen

 

Tietoiset, heränneet ihmiset sanovat usein olevansa omassa voimassaan, mutta onko se pelkkää sanahelinää ja harhaista kuvitelmaa, sillä olemme saaneet tähän elämään, vain pienen osan siitä voimasta, josta suuri, ikuinen sielumme koostuu.

Oletko sinä omassa voimassasi, vai kuvitteletko vaan olevasi?

Meille on annettu syntymässä tämä keho, hahmo, Avatar, jonka on tarkoitus suorittaa tätä näytelmää, jota ihmiselämäksi kutsutaan.

 

Sinulle on annettu nimi ja tarvittavat tunnukset, joiden avulla voit rooliasi esittää.

Yhteiskunta, ympäristö ja kanssaihmiset ovat vuosien kuluessa muokanneet sinua esittävän hahmon mieleisekseen. 

Joka päivä sinä laitat naamarin kasvoillesi, riippuen siitä millaisessa porukassa pyörit ja kaikki on vain pelkkää näytelmää, jota tuona Avattarena, joudut esittämään.

Sinulle on annettu voimaa, vain sen verran, että pystyt pitämään kehosi hengissä ja toimintakuntoisena.

Se voima on vain pieni osa siitä, mitä sinun sielusi todellisuudessa on.

Onko edes mahdollista, että tuo esittämäsi hahmo, voisi olla omassa voimassaan?

Tuo roolihahmo miettii vaan, kuinka se voisi miellyttää muita, sopeutua ja piiloutua tähän sopulilaumaan, niin että selviäsi hengissä mahdollisimman kauan ja säästyisi pahimmilta kolhuilta.

Se on vankina kehossaan ja esittää päivästä toiseen käsikirjoitettua rooliaan, elämän suurella näyttämöllä.

Tuo hahmo pelkää ja kärsii, itkee ja rukoilee, vihaa ja rakastaa, sietää ja sopeutuu, tämän hullun maailman vaatimuksiin.

Useimmiten hän on häkissä, joko toisten, tai itsensä rakentamassa, eikä uskalla lentää sieltä ulos, vaikka häkin ovi olisi auki.

Todellinen itsesi on paljon jotain suurempaa.

Se ei mieti, mitä muut siitä ajattelevat, tai haluavat sen tekevän.

Se ei pelkää menettävänsä rahaa, mainetta, seuraajia tai ystäviä, jos paljastaa todelliset kasvonsa.

Se on vaan sitä mitä on.

Ikuinen, voimakas valo-olento, tai kaikenkattava rakkausenergia.

Meillä ihmisillä on välillä tosi ristiriitaisia käsityksiä, monista asioista ja myös omassa voimassa olemisesta.

Kuvittelemme, että esiintymällä omalla nimellä ja naamalla, voimme näyttää toisille todellisen itsemme. Mutta, jos tuo hahmo on vain pelkkä Avatar, joka esittää rooliaan tässä hullussa näytelmässä, niin eihän se ole todellinen itseni.

Todellinen itseni on se "hyväntahtoinen muukalainen" toisesta ulottuvuudesta, jonka sielusta, maanpäällinen roolihahmoni omistaa, vain pienen ripauksen. Todellinen itseni on henkiolento, jolla ei ole kasvoja. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa 🌞🌺🤗🌺🌞

Anna valosi loistaa ✨❤️‍🔥✨

Laita hyvä kiertämään 🙏🥰🙏

T: Merja