Mystinen maailma

Hiljainen, tyhjä mieli availee ovia toisiin ulottuvuuksiin ja loihtii silmieni eteen kuvia, värejä, sanoja ja ajatuksia, jostain toisesta maailmasta, kuin missä tällä hetkellä elämme.

Perjantaina, täydenkuun iltana, värivalot leikkivät iloisesti makuuhuoneen katossa ja seinillä.

Neonvihreä, lila ja punainen väri kisailivat kilpaa, kultaisten hileiden keskellä.

Välillä muutama valkoinen orbi vilahti siellä täällä niin vinhaa vauhtia, että se näytti tähdenlennolta.

Katselin tuota energioiden leikkiä rauhassa ja ihaillen. 

Se ei ole pelottavaa, eikä siinä ole mitään negatiivista.

Sen syleilyssä tunnen olevani omieni joukossa, sielunperheeni keskellä.

Lauantaina värivaloenergioita ei näkynyt. 

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ne tulivat taas vierailulle jatkaen iloista leikkiään. Neonvihreä värivalo pötkylä pyöri pitkän aikaa katossa ympyrää, valaisten koko makuuhuoneen voimakkaalla energiallaan.

Sen jälkeen olen nähnyt päivälläkin, suljettujen silmieni takana, pyöriviä tai vauhdilla eteenpäin liikkuvia värejä.

Mietin usein mistä nämä värivalot, kuvat, tai sanat tulevat. 

Kuka niitä tajuntaani, tai näkökenttääni lähettää?

Eivät ne ainakaan minun omasta päästäni tule, sillä en voi ohjailla niiden ilmestymistä, tai katoamista, toisinaan monien viikkojen ajaksi.

Ne kulkevat omia aikojaan ja tekevät mystisiä taikojaan.

Viimeisten kuukausien aikana ne ovat vierailleet täällä aina vaan useammin ja omituisia tapahtumia tuntuu sattuvan tihenevään tahtiin.

Ovatko ne ehkä jonain päivänä, osa elämäämme koko ajan ja kulkevat meidän vierellämme jatkuvasti.

Tuntuu aika hullunkuriselta ja epätodelliselta elää tässä, aina vaan oudommaksi muuttuvassa maailmassa.

Ympärillä on sotaa, vihaa ja pelkoa ja toisaalla rauhaa, rakkautta ja suunnatonta positiivista energiaa.

Kuin kaksi aikalinjaa päällekkäin ja me niiden välissä.

Mutta hetki hetkeltä tuo pimeä, negatiivinen maailma tuntuu siirtyvän aina vaan kauemmaksi ja toivottavasti se jonain päivänä katoaa kokonaan. Sillä, ainakaan minä, en ole halunnut kuulua siihen, enää pitkään aikaan.

Aurinkoista talven alkua 🌟🌲💖🌲🌟

Älä anna vihan hiertää 💩🤬💩

Anna hyvän kiertää 🌹🤗🌹🤗🌹

T: Merja

Sisäinen tieto

 

Sanotaan, että kaikki tieto on jo sisällämme, joten mihin me oikein tarvitsemme tuota valheellista mediaa. Sitä, joka syöttää meille, pimeyden syövereistä nousseita mielikuvia ja muokkaa ajatusmaailmaamme, juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin minne meidän pitäisi mennä.

Joten sulje ympäriltäsi media, sekä maailma ja istu hiljaa itsesi äärelle.

Odota, että ajatukset pysähtyvät ja mielesi täyttyy tyhjyydestä.

Tarkkaile, mitä sinun sielusi syvyyksistä, alkaa nousta pintaan.

Älä yritä pakottaa mitään tapahtuvaksi, sillä elämää ei tarvitse koko ajan suorittaa.

Kaikki etenee omalla painollaan sitten, kun aika on oikea.

Monet ihmiset eivät pysty olemaan yksin, hiljaa itsensä äärellä, vaan pakenevat minne tahansa, päästäkseen karkuun omia ajatuksiaan ja tunteitaan.

On pelottavaa katsoa sisäänpäin ja nähdä omat mörkönsä. Kaikki ne valheet, suru, viha, häpeä, pelko yms. jotka olemme piilottaneet sydämemme syvyyksiin ja sielumme pimeisiin sopukoihin.

Mutta ei kenenkään tarvitse "henkisyyttä" pakolla suorittaa, vaikka meille sitä ajatusta usein syötetäänkin.

Pitää käydä kaikenlaisia kursseja, avata pakolla chakroja, suorittaa erilaisia rituaaleja, kuoria sipulia itku kurkussa ja kaivaa traumoja tai entisiä elämiä esille, vaikka väkisin.

Suuri osa henkisyyteen liittyvistä neuvoista ja pakollisista kuvioista, on pelkkää potaskaa.

Kaikesta on vaan tehty jotenkin niin vaikeaa ja kuvitellaan, ettei tietoisuus voi aueta ilman näitä omituisia  rituaaleja.

Pakkosuorittaminen aiheuttaa vain pelkoa ja ahdistusta.

Meistä tuntuu, että emme riitä sellaisina kuin olemme.

On pakko muuttua ja kasvaa ja edistyä, tai muuten putoamme kelkasta.

Ja, jos emme "henkisten gurujen" antamien neuvojen tai hoitojenkaan avulla pysty avautumaan, se aiheuttaa suurta pettymystä ja itsekritiikkiä.

Ja kaikki tämä väkisin suorittaminen, vie meitä aina vaan syvemmälle negatiivisiin energioihin.

Pelkäämme, ahdistumme ja lopulta sairastumme.

Totta kai apua ja neuvoja pitää pyytää, jos tuntuu siltä, että niitä tarvitsee. 

Mutta en vaan usko, että se on jokaisen kohdalla välttämätöntä.

Kaikki etenee omalla painollaan sitten, kun aika on. 

Ja sellaista vauhtia, joka on sinun korkeimmaksi parhaaksesi. 

Joten lopeta pakkosuorittaminen ja toisten neuvojen noudattaminen. Rentoudu, nauti elämästä ja näe, kuinka uusi polku avautuu eteesi, askel askeleelta, ihan itsestään. Se on sitä elämän taikaa, parhaimmillaan.

Mukavaa uutta viikkoa 🌸😻😹🌸

Anna valosi loistaa 🍂😍🍂

Laita hyvä kiertämään 🎉🎂🎉

T: Merja

Aikalinjat

 

Meitä on kautta aikojen peloteltu, isopäisillä, harmailla avaruusolioilla, tai elokuvien maalaamilla kauhukuvilla, joissa alienit hyökkäävät planeetallemme, tuhoavat sen ja syövät meidät suihinsa.

Jos tämä armas planeettamme killuu avaruudessa, niin ikävä tuottaa epäilijöille ja kauhuskenaarioiden kertojille pettymys, sillä siinä tapauksessa, myös me olemme muukalaisia ja näin ollen alieneita.

Olen kuunnellut viikon verran Darryl Ankan suomennettuja kanavointeja ja tutustunut hänen kanavoimaan Bashar nimiseen entiteettiin.

Olen mielessäni huutanut jihuu, vihdoinkin tämä, kauan odotettu aika on käsillä.

Ja samaan aikaan suuri osa ihmisistä kavahtaa tuota olentoa, paniikin vallassa ja nimittää sitä demoniksi.

Monet asiat, joita Bashar kertoo, ovat minulle ihan selvää pässinlihaa, eli ne ovat olleet tietoisuudessani jo aikaisemmin.

Tosin hänen sanoissaan on myös paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa, jota ainakin minä janoan, joka päivä lisää.

Eihän meistä kukaan voi täysin tietää ketä me kanavoimme. Ei henkimaailmaan ole sen enempää luottamista, kuin meihin ihmisiinkään.

Jokainen voi esittää olevansa, kuka tahansa, valehdella niin paljon kuin sielu sietää. Sitähän me tässä maailmassa tällä hetkellä ympärillämme näemme.

Ja taas päädymme siihen samaan asiaan, eli kyseenalaistamiseen ja erottelukykyyn.

Mikä tuntuu sinun sydämessäsi oikealta, se on sinulle oikein, mutta ei välttämättä kenellekään muulle.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että maailma jakaantuu koko ajan voimakkaammin, "kahteen eri aikalinjaan".

Elämme jo nyt joidenkin ihmisten kanssa täysin eri maailmassa, eivätkä todellisuutemme enää kohtaa. Ja jossain vaiheessa erkaannumme luultavasti kokonaan toisistamme.

Se on ikävää, mutta välttämätöntä.

Ymmärrän, että osa ihmisistä ei usko tällaisiin juttuihin, eikä halua edes ajatella niitä ja se on ihan ok.

Kaikenlainen muutos on aina pelottavaa ja useimmat toivovat, että kaikki säilyisi ennallaan, jopa silloinkin, kun asiat ovat maailmassa ylösalaisin.

Olemme mestareita sopeutumaan, jopa kaaokseen.

Mutta minä haluan päästä koko ajan eteenpäin ja tutkia asioita joka näkökulmasta, ennen kuin muodostan oman mielipiteeni ja totuuteni.

Tällä hetkellä tämä on minun maailmani ja totuuteni. Mikä se on vuosien päästä, sitä en vielä tiedä. Sen aika näyttää, kun matka jatkuu....

Aurinkoista sunnuntai päivää🌞😻🌞

Iloa ja valoa elämäsi polulle 🌟🤗🌟

Anna hyvän kiertää 🌹💛🌹

T: Merja

Määränpää tuntematon

 

Onko jokainen kokemus, tapahtuma tai mieleeni tuleva ajatus, joka ohjaa minua kulkemaan eteenpäin, tätä omaa omituista polkuani pitkin, etukäteen suunniteltu?

Kun mietin näin jälkikäteen, viimeisen neljän vuoden tapahtumia omassa elämässäni, niin alan pikkuhiljaa huomata, etteivät nämä tapahtumat olisi voineet mennä mitenkään muuten, kuin juuri näin.

Jokainen pieni yksityiskohta on johtanut aina seuraavaan tapahtumaan, ihan kuin jonkun mystisen voiman ohjaamana.

Päätökset pysyä omalla polullani, vaikka muut eivät sitä ole välillä hyväksyneet tai ymmärtäneet, ovat olleet välttämättömiä.

Ilman niitä en olisi tässä hetkessä, se ihminen joka olen, enkä juuri tämän tapahtumaketjun syövereissä, jossa nyt seikkailen.

Me henkiset "huru-ukot" kuljemme, usein yksinäistä tietämme eteenpäin, polullemme tipahtavista esteistä, tai ympärillämme räksyttävistä ihmisistä huolimatta.

Sillä tuntuu siltä, että tämä on se oikea polku, eikä ole mitään mahdollisuutta kääntyä siltä pois.

On vaan pakko noudattaa omaa ohjausta, vaikka helpommalla pääsisi, kun menisi lauman mukanaan ja heittäisi aivot narikkaan.

Vaikka joudumme usein kulkemaan silmät sidottuina ja sumussa hapuillen, eteenpäin täytyy vaan mennä, askel askeleelta.

Omituiset kokemukset ja tapahtumat, joita emme sillä hetkellä edes ymmärrä, johdattavat meitä kohti tuntematonta määränpäätä.

Saan edelleenkin merkkejä tähtitaivaalta ja ohjausta pitkin päivää, milloin miltäkin taholta. Numeroita, kuvia, sanoja tai lauseita putkahtelee tajuntaani, sieltä ja täältä.

Käyn telepaattisia keskusteluja "avaruuskavereiden" kanssa aina, kun tunnen olevani siihen valmis.

Kukaan ei pakota, etenemään mihinkään suuntaan, eikä anna valmiita vastauksia kysymyksiini.

Se on vaan kuin uusien asioiden oppimista, tai vanhojen juttujen oivaltamista, uudella tavalla.

Uusia kokemuksia ja näkemyksiä. 

En tiedä mihin olen menossa tai miksi, mutta tiedän, että jossain kaukaisuudessa häämöttää, se tuntematon määränpää.

Ja sitä kohti suunnistan intuitioni ohjaamana ja sydämeni ääntä kuunnellen. 

Aurinkoista viikonloppua 💕🤗💕

Anna valosi loistaa ✨😻✨

Laita hyvä kiertämään 🍀💖🍀

T: Merja

Mediapeli

 

Täällä meidän lintukodossamme media vaikenee kaikista niistä uutisista, jotka olisivat meille tärkeitä. Elämme omassa pienessä kuplassamme ja meitä hyssytellään kuin vauvoja kapaloissa. 

Epäkohdille ei voi tehdä mitään, jos ei edes tiedä niiden olemassaolosta.

Asioita, joista ei puhuta, ei ole olemassa.

Ne ihmiset, jotka elävät pelkästään Ylen, tai iltapäivälehtien uutisten varassa, elävät pelon, vihan ja harhaluulojen maailmassa.

Sieltä löytyvät vain ne uutiset, jotka meille halutaan antaa ja joilla meitä ohjaillaan siihen suuntaan, mihin meidän halutaan menevän.

Joten kannattaa etsiä tietoa, jostain ihan muualta.

Vaihtoehtomedioita löytyy pilvin pimein, mutta niidenkin seuraamisessa ja uskomisessa, kannattaa käyttää omaa järkeään.

Erottelukyky ja asioiden kyseenalaistaminen on todella tärkeää, vaikka meille ehkä muuta väitetäänkin, kun meidän halutaan uskovan kaikkea soopaa, mitä meille syötetään.

Amerikassa on ollut taas 12.11.2024 ufo kuuleminen, josta meidän valtamedia ei tietystikään, hiisku yhtään mitään. 

Siitä ja muistakin mielenkiintoisista videoista löytyy suomennettuja versioita Youtube kanavalta Antinniemi, otsikolla Ajankohtainen ykkönen, Syväsukellus UFO kysymykseen.

Myös kanavalla Säteentie oli mielenkiintoinen ufokeskustelu ja kanavalta, Eleni Energiaterapeutti Näkijä löytyy, ainakin minun mielestäni, hyviä juttuja. 

Niin ja  Wespan ja Valon kanavaa kannattaa tietysti myös käydä katsomassa, jos kiinnostaa.

Toki näitä suomennettuja videoita löytyy paljon muualtakin, mutta tuo Antinniemen kanava on minulle uusi löydös, joten aion kuunnella sieltä muitakin juttuja.

Etsikää tietoa asioista, jotka teitä kiinnostavat ja muodostakaa niistä aina oma totuutenne, sillä meillä jokaisella on se oma ainutlaatuinen polku kuljettavana. Kenenkään muun perässä ei kannata orjallisesti kulkea, eikä muiden mielipiteitä pidä uskoa, ilman suolarakeita. Ei näitä minunkaan juttujani 😉

Mukavaa viikon jatkoa 🌸🤗🌸

Laita hyvä kiertämään 💐🎀💐

T: Merja

Amerikan punahattu

 

Tämä juttu sisältää yleistä ilmapiiriä tuhoavia aivopieruja, joten ehkä on parasta sanoa heti alkuun samoin, kuin eräs polvihousupoika vuosia sitten mokaillessaan, että sori siitä.

On mielenkiintoista seurata sitä, kuinka tämä "Amerikan punahattuinen palokärki", rummuttaa ilmoille "ilosanomaa", joka saa rötösherrojen alahuulet väpättämään.

Hänen voittonsa oli monelle yllätys kyllä ja nyt leijuu pelon viitta, useimpien yllä.

Polvet tutisee, liitokset natisee, syytöksien edessä, kansatkin vapisee.

Voihan Trumppi, tutiseeko päättäjien puntti, herrojen kierojen, noiden matelevien lierojen.

Pitäiskö maan alle kaivautua ja medialle kuolla, vai kääntää takkia ja nöyrästi ahteria nuolla.

Tulisko parempi mieli, jos olis ruskea kieli?

Mitähän tapahtuu taistossa jalossa, kun valta vaihtuu valkoisessa talossa. 

Kuljemmeko eteenpäin, toisenlaisessa valossa, vai sukellammeko syvemmälle pimeyteen.

Voiko hän villeiltä valheilta siivet taittaa ja rötösherrat ruotuun laittaa. Se ei ainakaan, maailmaa haittaa.

Jos vielä alukset kohta taivaan täyttää, niin hyvältä alkaa jo näytelmä näyttää. Tätähän voisi jossain leffassa käyttää🤔

Aikanaan näemme, mitä tuleman pitää, kylvetyt siemenet jo maan alla itää.

Kevät, kun koittaa ja valo pimeyden voittaa. Toivottavasti silloin, taivaalla trumpetit soittaa.

Saammeko nauttia lopulta runsaasta sadosta, vai vihan kylvämästä perikadosta.

Sinä päätät kumpaa pidät yllä, mutta toivon, että vastaat, valolle kyllä.

Lopulta se kuitenkin aina voittaa ja paremmat ajat meille kaikille koittaa.

Tai ei ehkä sittenkään, ihan kaikille.

Mutta, sori siitä.

Voi kauheata, kyllä minä olen sitten Kamala 😉

Iloa ja valoa harmaaseen viikkoon 😹😻

Anna valosi loistaa 💛🐛💛

Laita hyvä kiertämään 🌸💜🌸

T: Merja

Maalaismaisemissa

 

Ilma kylmenee ja talvi tekee pikkuhiljaa tuloaan. Maa on jo valkoisessa kuurassa ja lätäköt ritisevät ohuen jään peitossa. Kuusimetsän pienet asukit vierailevat tiuhaa tahtia pihamaallamme ja etsivät murua rinnan alle. 

On kiva seurailla käpytikan, talitinttien, varpusten, närhien, harakoiden, sekä pörröisten oravanpoikasten keikkumista pihapuiden oksilla.

Siemenet, talipallot ja pähkinät katoavat salamannopeasti nälkäisiin suihin.

Syötämme, joka talvi näitä kuusimetsän asukkeja ja yritämme muutenkin pitää huolta lähimetsän luonnosta.

Puhdas luonto metsineen ja järvineen on antanut meille niin paljon, että haluamme antaa jotain myös takaisin.

Se on meidän tapamme osoittaa hyväntekeväisyyttä äitimaalle ja tiedämme ainakin varmasti mihin, metsän eläimien syöttämiseen käytetyt rahat menevät.

Maaseudun rauhassa asuminen ja vanhojen, sammaleisten kuusimetsien siimeksessä lenkkeily, on parasta mitä tiedän.

Niin ja tietysti läheisen järven rantakalliolla istuskelu metsälenkin lomassa.

Siellä meditoidessa lepää, sekä sielu, että sydän ja kaikki tämän maailman maalliset murheet katoavat, kuin tuhka tuuleen.

Vaikka talvi tekee tuloaan, metsässä on aina jotain elämää, ympäri vuoden.

Joskus törmäämme hirviin, peuroihin, kettuihin, jäniksiin, oraviin ja muutaman kerran vastaan on kävellyt jopa mäyräkin. 

Haukat ja korpit kaartelevat usein pääni yläpuolella ja tuovat viestejään verhon takaa henkimaailmasta.

Ja tikka antaa tahtia kävelylenkille, rummuttaen nokallaan kilpaa, punahattuisen palokärjen kanssa.

Jokainen retki metsän siimekseen on ainutlaatuinen kokemus, enkä malta lopettaa niitä, vaikka talvisin joudun usein rämpimään umpihangessa.

Täällä maaseudun keskellä ei ole valmiita polkuja, mutta sehän ei menoa haittaa, sillä olen tottunut muutenkin raivaamaan itse omat polkuni, läpi tämän elämän.

Tämän päivän aamulenkki koiran kanssa on jo takana päin, mutta huomenna on taas edessä uusi päivä ja uudet seikkailut. 

Iloa ja valoa elämäsi poluille 🌟🐶🌟

Anna hyvän kiertää 🍁🍀🍁

T: Merja