Lillumista välitilassa

 

Yhdessä laulussa lauletaan, hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Aika mieletön toive varsinkin tällaisena aikana, kun maailma on muutoksen kourissa ja meitä vaaditaan jatkuvasti muuttumaan sen mukana.

Katsoin eilen Launosen Antin uusinta videota, Uuden minuuden syntymä ja naureskelin itsekseni, koska enimmäkseen se osui ja upposi.

Tunnistan itsessäni edelleenkin, välitilassa lilluvan, muutosvastaisen sohvaperunan ominaisuuksia.

Isot muutokset elämässäni tapahtuvat todella harvoin ja useimmiten vasta viimeisen pakon edessä.

En tykkää yllätyksistä, suurista muutoksista, tai jatkuvasta vuoristoradasta, jota tämä hullu maailma meille nykyisin tarjoilee.

Elämän pitäisi mieluummin olla tasaista, rauhallista, riidatonta, mutkatonta, tuttua ja turvallista. Ja kaiken pitäisi sujua niin, kuin aina ennenkin.

Mutta tämä hullunkurinen ylösalaisin maailma muuttuu alati ja vaatii myös meitä muuttumaan.

Viime vuodet ovat opettaneet meitä sopeutumaan jatkuvaan muutokseen, sillä maailma saattaa heittää meidät hetkessä tuntemattomalle epämukavuusalueelle.

Tornit kaatuvat ja perustukset sortuvat, eikä entiseen ole enää paluuta.

Vaikka aika muutosvastainen olen ollutkin niin viimeistään siinä vaiheessa, kun seinät alkavat tulla vastaan, pystyn kyllä nopeisiinkin päätöksiin.

Hyppäsin vuonna 2013 pois oravanpyörästä kertaheitolla. Olin ollut silloisessa työpaikassa melkein 6-vuotta, mutta lopulta kaiken sen työpaikkakiusaamisen ym. takia tuli mitta täyteen.

Isäni kuoli vuonna 2011 ja äitini 2013 ja ehkä juuri näiden tapahtumien takia, olin valmis muihinkin muutoksiin.

Kävelin vaan yhtenä aamuna pomon huoneeseen ja sanoin, että kiitti mulle riitti. 

Pakkasin kamani ja astelin saman tien työpaikan ovesta ulos, ilman irtisanomisaikaa.

Nakkasin kiviä täynnä olevan selkäreppuni oven pieleen, huikkasin muutamalle työkaverille, että heippa ja työniloa.

Ja sitten suljin oven takanani, lopullisesti. Sen jälkeen olin vapaa, kuin taivaan lintu. Se oli mahtava tunne, vaikka hyppy tuntemattomaan, sillä hetkellä pelottikin.

Uutta työpaikkaa ei ollut tiedossa ja jouduin tietysti käymään työkkärissä ripitettävänä, saaden palkaksi, kolme kuukautta karenssia.

Mutta en ole katunut tuota päätöstä hetkeäkään, paremminkin ehkä sitä, että se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, eikä kärsiä viimeiseen asti.

Jonkun aikaa olin työttömänä ja sitten vaihdoin kokonaan alaa, tehden lyhyempää työpäivää. Ja pikkuhiljaa tilanne muuttui niin, että tein töitä vain sen verran, kun itse halusin.

Eli oranvanpyörässä pörrääminen oli minun kohdaltani, taakse jäänyttä elämää. Ja hyvä niin.

Viime vuosina olen yrittänyt opetella tekemään pieniä muutoksia pitkin matkaa, ettei kaikki asiat kaadu kertaromahduksella. 

Olen myös pakottanut itseni välillä epämukavuusalueelle, milloin missäkin asiassa.

 

Olen tehnyt siedätyshoitoa pikkuhiljaa, sillä maailma muuttuu koko ajan, halusin tai en.

Olen kyllä vuosien mittaan muuttunut sisäisesti varmaan paljonkin, mutta edelleenkin on todella helppo luisua takaisin tuttuun ja turvalliseen elämään ja vastustaa, ainakin suuria muutoksia. 

Tuskin minusta kovin muutosmyönteistä tulee koskaan, jos nyt tarvitsee tullakaan. Pääasia, että opin tekemään päätöksiä ja muuttamaan elämääni, aina silloin, kun se on tarpeellista, enkä jää hakkaamaan päätäni seinään, liian pitkäksi aikaa. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa 💖🤗💖

Anna valosi loistaa 🌞🌸🌞

Laita hyvä kiertämään 🙏💐💞💐🙏

T: Merja

Sisäinen rauha

 

Maailma on muutoksen kourissa, tornit sortuvat, järjestelmät kaatuvat, kaikki vanha ja toimimaton romuttuu silmiemme edessä. Ja niinhän sen pitääkin tapahtua, vaikka ihmiset ovat tulleet katumapäälle ja muutosvastarintaisuus on alkanut jyllätä, siellä ja täällä.

Ainakin me "valopäät" olemme toivoneet, että maailma muuttuu paremmaksi.

Olemme odottaneet tätä muutosta jo monta vuotta.

Ja nyt, kun tuo muutos on alkanut tulla todeksi, emme enää haluakaan sitä, koska se ei olekaan hauskaa näytelmää, eikä sitä mitä olemme toivoneet.

Mitä oikein odotimme? Että kaikki muuttuu paremmaksi, sormien napsautuksella, eikä meidän tarvitse laittaa tikkua ristiin sen eteen.

Se on ollut aika epärealistinen toive, sillä muutos vaatii aina myös konkreettisia tekoja. Ja ensimmäinen askel on se, että käännymme sisäänpäin ja alamme siivota omaa tonttiamme, lopetamme vian etsimisen itsemme ulkopuolelta, eli katsomme peiliin.

Olemme kuvitelleet, että pääsemme tästä, kuin koirat veräjästä.

Voimme, vaan syödä rauhassa poppareita ja katsella näytelmää sivusta.

Mutta ikävä kyllä, kun paska alkaa lentää oikein toden teolla tuulettimiin, niin kyllä ne kikkareet osuvat myös meihin.

Sosiaaliturvaa leikataan, köyhiä kyykytetään ja meistä kuka tahansa saattaa joutua työttömäksi, hetkellä millä hyvänsä.

Lopputilejä ja lomautuksia jaellaan tällä hetkellä todella avokätisesti, eikä ammattitaito, tai kymmenien vuosien työkokemus, paljon siinä hommassa paina.

Vaikka olet kuvitellut olevasi korvaamaton, saatat huomata, ettei työnantaja loppujen lopuksi, arvosta sinua ollenkaan.

Kun valo maailmassa lisääntyy, se nostaa esille kaiken pimeyden. Kaikki likaiset vääryydet ja mattojen alle lakaistut suuret salaisuudet, nousevat esille, ihmisten nähtäväksi, eikä se ole kaunista katsottavaa.

Jos olet käynyt kaninkoloja kurkkimassa, saatat välttyä pahimmalta järkytykseltä, mutta täydessä unessa uinuville, tulee kyllä paljastusten myötä, kylmää kyytiä.

Petokset ja vääryydet ovat niin suuria, että niitä voi olla mahdotonta uskoa todeksi.

Mutta muutokset etenevät juuri niin kuin pitääkin ja lopputulos on positiivinen, vaikkei se ehkä siltä näytä.

Maailman myllerrykset ja vastoinkäymiset ovat suurimpia opettajiamme. Ne herättävät ihmiskunnan ruususen unestaan ja opettavat meitä ottamaan vastuun omista teoistamme. Katastrofit yhdistävät ihmisiä, herättävät auttamishalun ja ihmisten sydämessä uinuvan rakkauden.

Kuinka suuren opetuksen tarvitsemme ja miten kauan tämä muutosvaihe kestää, se jää nähtäväksi.

On kuitenkin selvää, ettei tämä ihan hetkessä ohi mene.

Mutta ei ole mitään syytä pelkoon tai paniikkiin, kaikki menee niin, kuin on tarkoitettu.

Toivottavasti löydät oman sisäisen rauhan tilasi, jonne voit vetäytyä, aina silloin, kun kaaos ulkopuolella käy liian ahdistavaksi.

On turhaa odottaa pelastajaa, tai maailman parantajaa itsensä ulkopuolelta. Sellaista ei ole tulossa, eikä edes olemassa. Sinä olet se muutos. Turva ja pelastus, löytyy sinun sisältäsi.

Aurinkoista vuoden alkua 🌞🌸🤗🌸

Anna valosi loistaa ✨💛🙏💛✨

Laita hyvä kiertämään 💖💐💞💐💖

T: Merja

Onnea vuodelle 2026

 

Vuosi lähenee loppuaan ja mietin mielessäni, mitä siitä jäljelle jää. On ollut suurten muutosten vuosi, johon on liittynyt iloa ja surua, mielenkiintoisia kokemuksia, irtipäästön tuskaa ja ihanuutta. Vanhan kuolemaa ja uuden syntymää. 

Vuoden kommellukset ovat aiheuttaneet lisää harmaita hiuksia, vuosirenkaita vartaloon ja ryppyjä silmäkulmiin.

Mutta kaikki on kuitenkin ollut tarkoituksenmukaista ja olen entistä vahvempi kohtaamaan uusia haasteita.

Vaikka maailma on sekaisin ja myrskyt myllertävät, sisäinen rauha pitää minut ankkuroituna äitimaahan.

Tässä ja nyt, kaikki on hyvin ja voin astella rauhallisin mielin, kohti uutta vuotta.

Isot kiitokset kaikille, jotka ovat polulleni poikenneet ja erityisesti heille, jotka ovat alusta asti mukana olleet 💐🙏❤️ Vuosi on ollut kaikin puolin huikeaa aikaa, sekä tätä blogia kirjoittaessa, että Instagramissa juttuja julkaistessa. 

Toivon meille kaikille onnea ja iloa.

Valoa, rauhaa ja rakkautta, kaikkialle maailmaan.

Voima ja rohkeutta uusiin koitoksiin.

Sisua ja kestävyyttä, vaikeisiin hetkiin.

Olkoon Uusi Vuosi, polku parempaan maailmaan, meille kaikille.

En ole tehnyt uuden vuoden lupauksia, eikä mitään suurempia suunnitelmiakaan ole mielessä. Astelen pienin askelin, päivä kerrallaan, polkuani eteenpäin.

Katselen ja kuuntelen, yritän olla läsnä tässä hetkessä.

Yritän ottaa vastaan kiitollisuudella kaiken, mitä eteen tulee.

On turhaa ryntäillä, tai kiirehtiä minnekään.

Hiljaisuus puhuu ja sisäisen rauhan tilassa on tuttua ja turvallista.

Näen maailman myrskyt ja tulevat myllerrykset nousevat aina välillä mieleen, mutta en takerru niihin, enkä vajoa takaisin pelkojen maailmaan.

Vuosien myötä vanhenee ja ehkä myös vähän viisastuu, tai ainakin oppii ottamaan asiat vähän rennommin. Turha tätä elämää on niin vakavasti ottaa. Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

Rauhallista Uuden Vuoden aattoa 

🎉🎇✨🎆🎉

Anna valosi loistaa 

✨💛🙏💛✨

Huomenna alkaa Uusi Vuosi ja uudet kujeet

💖🤩🌸🌞🕊️💖

T: Merja

Rauhallista joulunaikaa

 

Sanotaan, että joulu on vaan kerran vuodessa, joten sitä pitää juhlia oikein olan takaa, mutta nykyisin joulu kestää vähintäänkin kolme kuukautta.

Kauppiaat alkavat toitottaa kulutusjuhlaansa jo syyskuun lopulla ja tavarapaljous lisääntyy turhuuden toreilla.

Meidät on aivopesty uskomaan kaiken maailman rituaaleihin, joita ilman joulu ei voi tulla juuri sinun kotiisi.

Media hehkuttaa joululahjoja ja ruokapöydät notkuvat kaikenlaisista jouluherkuista.

Kaikilla ihmisillä ei ole rahaa edes välttämättömiin tarpeisiin ja jatkuva aivopesu vetää mielet apeiksi, ainakin lapsiperheissä.

Jatkuva kiire, stressi ja jouluhössötys, saa ihmiset tappelemaan keskenään ja kilpailemaan joulujensa paremmuudesta.

Joulun tarkoitus  ja sanoma on vedetty alas vessanpöntöstä jo kauan sitten, eikä joulurauhasta ole enää tietoakaan.

En aio osallistua tähän pakkosyötettyyn joulunviettoon tänäkään vuonna.

Sukujoulut lahjahässäköineen ovat minun kohdaltani taakse jäänyttä elämää.

Vietän joulun rauhassa, täällä luonnon keskellä, ilman joulukuusta, lahjapaljoutta, jouluähkyä, tai kirkon tuputtamia uskonnollisia rientoja.

En aio rynnätä viemään edes haudoille kynttilää, sillä siellä ei ole ketään. Edesmenneet omaisemme ovat, vain ajatuksen päässä meistä ja sen kynttilän voi yhtä hyvin sytyttää täällä kotonakin, heitä muistellen.

Mutta jokainen saa viettää joulunsa niin kuin haluaa, tai olla viettämättä, joten Joulurauhaa, itse kullekin säädylle. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne 🩷💛💞💛🩷

Rauhaisaa joulunaikaa 🌟🎄🎀🎄🌟

Anna valosi loistaa ✨💛🌞💛✨

Laita hyvä kiertämään 🙏💐❤️‍🔥🙏💐

T: Merja

Mielenkiintoinen kokemus

 

Olin tänään koiran kanssa aamulenkillä ja sain taas kokea niin oudon tapahtuman, että oli pakko alkaa kirjoittamaan siitä.

Kävelin tuttua metsätietä pitkin ja pysähdyin nojailemaan isoon kiveen, joka on tien reunassa.

Edessäni tien toisella puolella oli matalia kuusia ja mäntyjä ja katselin niiden latvojen yläpuolella olevaa harmaata taivasta.

Mieleeni tuli 3I/Atlas, joka ohittaa planeettamme huomenna.

Ajattelin, että toivottavasti tuotte meille muinaista viisautta ja kosmista tietoisuutta, joka avaa ihmisten ymmärrystä.

Tokaisin vielä, että olisi todella hienoa, jos voisin saada teihin yhteyden, joten tervetuloa minun maailmaani.

Olen kertonut aikaisemminkin, että aloin joku aika sitten hahmottaa isoja, harmaita palloja, samanvärisissä harmaissa pilvissä ja nyt aloin nähdä tuollaisen pallon liikkuvan puidenlatvojen yläpuolella.

Näky oli todella haalea, mutta erotin aivan selvästi sen liikkeen.

Pallo, tai läiskä alkoi liikkua nopeasti alaspäin ja ohitti kuusenlatvan vasemmalta puolelta, nousten taas ylös ja pudottautuen uudelleen alas huimaa vauhtia.

Tämä tapahtui kolme kertaa ja seuraavaksi pallo laskeutui nopeasti kuusenlatvan oikealle puolelle ja toisti saman kaksi kertaa uudelleen.

Sen jälkeen pallo nousi taas ylös ja laskeutui nyt ihan hitaasti suoraan kuusen latvaan, toistaen myös tätä liikettä muutamia kertoja.

Tuijotin ihmeissäni taivasta ja pallo alkoi liikkua suoraan vasemmalle, sitten oikealle ja lopulta ylöspäin todella korkealle ja hitaasti alaspäin.

Sitten se alkoi pyöriä suurta ympyrää ja lopulta kulki jonkunlaista siksak kuviota ylös ja alas, välillä nopeasti ja välillä hitaasti.

Hetken päästä se tuli selvästi lähemmäksi minua, mutta pysähtyi männynlatvojen yläpuolelle, väläytti muutaman kerran jotain valoja ja alkoi edetä kohti läheistä järveä, kadoten lopulta näkymättömiin.

Oli täysin tyyni keli, mutta yhtäkkiä tunsin tuulenvireen, joka alkoi heiluttaa vinhasti, keskenkasvuisten mäntyjen oksia edessäni. Muut puut eivät heiluneet.

Oksat heiluivat hetken aikaa ja pysähtyivät sitten paikoilleen.

Koko tämä tapahtumaketju kesti varmaan yli kymmenen minuuttia ja katselin sitä silmät pyöreinä, ihmetellen, mitä täällä oikein tapahtui.

Ihmiset ajattelevat usein, että minun pitäisi ottaa kuvia näistä tapahtumista, mutta en usko, että se olisi mahdollista, vaikka minulla sattuisi olemaan kamera mukana.

Näen nimittäin melkein, joka yö valoja ja värejä, mutta mieheni ei pysty näkemään niitä, joten en usko, että niitä voisi kuvata edes kameralla.

Ehkä ne ovat jotenkin eri taajuudella, eivätkä muut pysty näkemään niitä, tai sitten ne tulevat suoraan pääni sisälle, sillä näen ne yleensä, myös silmät kiinni.

Sitä paitsi, jos ihmiset eivät usko tällaisia juttuja, niin eivät he usko kuviakaan, eikä niitä kyllä kannata uskoakaan, sillä suuri osa kuvista on nykyisin feikkejä ja tekoälyllä tehtyjä.

Joten ei ole kuvia, pelkästään vaan näitä henkilökohtaisia kokemuksia, joita yritän parhaani mukaan pukea sanoiksi. Ei näitä pysty järjellä selittämään, eikä ehkä tarvitsekaan. Nämä ovat outoja, hassuja kokemuksia, mutta olen todella kiitollinen, että saan kokea näitä, vaikken niiden tarkoitusta ymmärräkään. Toivottavasti nämä antavat myös sinulle jotain ajattelemisen aihetta ja piristystä päivääsi.

Aurinkoista viikon jatkoa 

🌞💐🤗💐🌞

Anna valosi loistaa ✨❤️‍🔥🤩❤️‍🔥✨

Rauhaa päälle maan 🕊️💖🙏💖🕊️

T: Merja

Ääreishermoston aktivointia

 

Tällä hetkellä, joka ilta, kun lamppu sammuu ja alkaa oikea yö, kosmiset valonauttajat lennähtävät makuuhuoneeseen ja aloittavat, jokailtaisen aktivointinsa. 

He järjestävät minulle omat, päänsisäiset revontulet, seikkaillessaan ympärilläni.

Näen nämä värit sekä silmät auki, että silmät kiinni ja sivusilmilläni näen usein vierelläni seinällä, tummia ihmisen kokoisia hahmoja, puuhailemassa jotakin.

Jos yritän kääntää katseeni seinää kohti, hahmot katoavat.

Seurailen puuhia rauhassa ja ihmetellen, mitä he oikein tekevät.

Välillä he vastaavat ajatuksiini muutamalla sanalla.

Viime viikolla oli menossa ääreishermoston aktivointi ja pari päivää sitten sanottiin, otsalohko ja keskittymiskyky.

En ole koskaan perehtynyt enemmälti aivojen toimintaan, joten saadessani jonkun sanan, katson seuraavana aamuna netistä, mitä se tarkoittaa ja mihin se oikeasti liittyy.

On hämmästyttävää huomata aina, että nuo sanat ovat ihan todellisia ja ne liittyvät usein jollain tavalla silmiin, tai aivojen toimintaan.

Mielenkiintoisinta on se, että ne eivät ole pelkän mielikuvitukseni tuotetta, vaan totisinta totta.

Eivät nämä aktivoinnit pelkästään minulle tule, vaan meille kaikille, uskoitte niihin, tai ette.

En tiedä miksi näen ja koen näitä outoja juttuja, hereillä ollessani ja minusta tuntuu, että niistä pitää kertoa eteenpäin, uskovatpa muut sitten niihin, tai eivät.

Tällä hetkellä olo on välillä tosi levoton ja keskittymiskyky on todellakin hukassa. Heti, kun ote herpaantuu, ajatukset laukkaavat omille teilleen. Toisinaan sanat ovat hukassa ja olen kuin puuhevonen kuutamolla ja tuijotan pää tyhjänä, jonnekin kaukaisuuteen. 

Joinakin päivinä aika lentää, kuin siivillä ja toisinaan se tuntuu pysähtyvän kokonaan.

Maailma muuttuu huimaa vauhtia ja edessä häämöttää, tuntematon tulevaisuus.

Joskus tuntuu, että tämä on vain unta, tai jotain outoa scifileffaa, yhä useampien ihmisten puhuessa ufoista, energioista, manifestoinnista, entisistä elämistä, selväaisteista ym. 

Jopa iltapäivälehtien sivuilla, tai uutisissakin on alkanut putkahdella outoja totuuksia, milloin mistäkin aiheesta.

Kaikki se, mikä oli vielä muutama vuosi sitten hullujen, foliohattujen salaliittoteoriaa, on alkanut muuttua tositarinoiksi. 

On hienoa, etten ole enää se ainoa, sekopäinen avaruushybridi, täällä maailmankaikkeuden laidalla, vaan kohtalontovereita näkyy löytyvän, sieltä ja täältä. Toivottavasti löydän jonain päivänä sen oikean sielunperheeni, asuivatpa he sitten tällä planeetalla, tai jossain toisessa ulottuvuudessa. Sitä odotellessa, matka jatkuu...🛸

Aurinkoista viikon jatkoa 

🌞🌸🤗🌸🌞

Enkeleitä polullesi 🌟🙏💖🙏🌟

Anna hyvän kiertää ✨💝🕊️💝✨

T: Merja

Keskeneräisyys

 

Näen maailman epäkohdat ja ihmisten välinpitämättömyyden, mutta en enää tunne vihaa, kaunaa ja katkeruutta, tapahtumia kohtaan. Palaudun nykyisin, aina vaan nopeammin, takaisin neutraaliin olotilaan, vaikka ympärillä tapahtuisi, mitä tahansa.

Jos koko ajan vihaamme ja syytämme maailmaa ja kaikkia muita ihmisiä ongelmistamme, meillä on omat oppiläksyt vielä pahasti kesken.

Ja, jos yritämme paeta niitä oppiläksyjä, sulkemalla silmämme, tai poistamalla elämästämme kaikki epäkohdat ja vääränlaiset ihmiset, universumi heittää ne hetken päästä takaisin polullemme.

Vaikka yrittäisimme elää yksin, omassa ihanassa paratiisissamme, jossain vaiheessa se käärme luikertelee takaisin puutarhaamme.

Emme ole vielä valmiita sellaiseen maailmaan, jossa leijonat ja lampaat ovat ylimpiä ystäviä, sillä olemme kaikki vielä keskeneräisiä.

Elämme edelleenkin dualistisessa maailmassa, jossa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Se uusi uljas maailma, jos sellaista nyt oikeasti on olemassakaan, häämöttää jossain kaukana horisontissa, eikä meistä kukaan pysty olemaan siellä vielä täysipäiväisesti. Ehkä sinne siirrytään, vain kuoleman portin kautta.

Voimme kuvitella millaista siellä olisi ja ehkä saamme aina välillä maistiaisia, siitä ihanuudesta, mutta joudumme aina palaamaan takaisin tähän nykyiseen maailmaan ja sen oppiläksyjen pariin.

Ihmiset, ainakin täällä Suomessa ovat vieläkin, niin täynnä vihaa, pelkoa, katkeruutta, kateutta ym. että se hyökyy päälle joka tuutista.

Seurasin viikonloppuna itsenäisyyspäivän kulkueita netistä ja tuntui, että siellä vallitsi pelon ja vihan ilmapiiri, kaiken tämän pimeyden keskellä.

Korona miekkareissa ihmiset olivat iloisia, halasivat toisiaan, vaikka tilanne maailmassa oli sekasortoinen, mutta sen jälkeen olemme vajonneet jonnekin mustaan aukkoon.

Syvälle pimeään tunneliin, jonka päässä ei vielä valoa näy.

Vain kavala viikatemies vaanii meitä täällä pimeässä pohjolassa, niin ettemme uskalla kohta edes hengittää, muusta puhumattakaan.

Vetäydymme omiin poteroihimme erakoitumaan, sillä pelkäämme ja epäilemme jokaista kanssaihmistä ja kavahdamme, jopa omaa varjoammekin.

Mihin tämä kaikki vihamielisyys ja synkkyys johtaa, se jää nähtäväksi.

Toivotaan, että edes joulu toisi vähän valoa ja iloa, tämän pimeän kauden keskelle.

Ja voimme taas iloisesti rallatella, hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika. Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää. 

Ollaan me suomalaiset vaan iloista sakkia, vai mitä?

On ollut hienoa huomata, että täällä blogissa käy nykyisin paljon "ulkomaalaisia" vierailijoita. Kiitos siitä teille kaikille 💖🌹🙏🌹💖 Sen olen tiennyt jo alusta asti, että suomalaisia nämä minun höpinät eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta ehkä heitä ei kiinnosta lukea kenenkään muunkaan blogeja, mene ja tiedä.

Iloa ja valoa elämääsi 🌟💖🤗💖🌟

Anna valosi loistaa ❤️‍🔥🌸✨🌸❤️‍🔥

Laita hyvä kiertämään 💐💐💐💐

T: Merja