Eli kolmen jälkeen nämä värivalo-olennot saapuvat hengailemaan makuuhuoneen seinille ja kattoon. Ne pyörivät aikansa ja puuhailevat jotakin. Katoavat sitten pois, kunnes taas hetken kuluttua tulevat uudelleen pörräämään ympärilleni.
Ne ovat alkaneet tulla seinälle, aivan minun kasvojeni eteen. Laitan usein käteni siihen valoläiskään ja tunnen aivan selvästi, pienen pientä pistelyä käsissäni ja sormenpäissäni. Aivan kuin käteni olisivat puutuneet. Värivalot liikkuvat pitkin käsiäni vuorotellen tai välillä molemmat yhtaikaa ja nousevat sen jälkeen kohti kattoa ja katoavat yön pimeyteen.
Parina aamuna on tapahtunut myös joku mystinen aikahyppy, eli pari tuntia on kadonnut jonnekin silmänräpäyksessä. Olen kuvitellut olevani hereillä koko ajan, mutta olenko sittenkin ollut jossain astraalimatkalla. En todellakaan tiedä, mutta jotain outoa on kuitenkin ajassa tapahtunut.
Korvani ovat vinkuneet viimeiset kolme vuotta, yötä päivää. Noin puolitoista vuotta sitten vasemmasta korvasta alkoi kuulua lisäksi, ajoittaista sirkutusta. Ymmärsin, että ne olisivat jotain valokoodeja. Nyt oikeakin korva on alkanut sirkuttaa kuin heinäsirkka ja tietysti molemmat korvat metelöivät eri tahtiin. Se on kyllä välillä aika häiritsevää.
Joskus yöllä, kun herään tunnen aivan selvästi, että joku tekee korvilleni jotain. Korvien sisällä liikkuu selvästi joku. Se ei ole mitenkään kivuliasta, mutta tunnen sen kuitenkin. Myös pään alueella saattaa tuntua välillä pieniä vihlaisuja ja sähköisiä sähähdyksiä. Kerran, kun kyselin, että mitä te minulle oikein teette, sain aika huvittavan vastauksen. Asennamme tappeja ja antenneja. Sanoin mielessäni no, niinpä tietysti. Sehän on ihan selvää. Jatkakaa vaan rauhassa puuhianne.
Mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu? Mitä meidän kehoillemme tehdään ja minkälaisiksi näiden päivitysten myötä oikein muutumme? Onko minulla nuppi täynnä impalantteja, kun nämä valoveikot tuntuvat kuulevan jokaisen ajatukseni ja lähettelevät valomerkkejä taivaalta.
Kun kyselin äskettäin tältä neonvihreältä kaverilta, kuka hän oikeasti on. Hän kuiskasi, että...minä olen sinä, toisesta ulottuvuudesta.
Tätä ajatusta minulle on tuotu kyllä monta kertaa aikaisemminkin, että olisin itse oma henkioppaani. Voiko se olla edes mahdollista? Tosin kyllähän tässä aina vaan hullummaksi menevässä maailmassa tietysti ihan mikä tahansa, voi olla mahdollista.
Muutenkin juuri nyt tapahtuu jotain todella outoa, ainakin minulle, mutta varmaan myös kollektiivisesti. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, minun sisäinen "alien" pyrkii ulos kuorestaan. Se sanoo olevansa juuri se, joksi ensi kerran itsensä esitteli, vaikken minä halunnut sitä uskoa. Eli, Zetor, Zeta Reticulilta. Enkä tiedä uskonko vieläkään, koska sillä on ihan liian suuret saappaat, eivätkä ne sovi minun jalkoihini.
Olemmeko me kaikki jotain ihan muuta kuin mitä olemme kuvitelleet. Pursuuko se ilmassa väreilevä suuri muutos, jota koko ajan odotamme, ulkopuoleltamme vai sisäpuoleltamme. Vai kenties molemmista.
No, aika näyttää, mitä tapahtuu. Olemmeko kaikki valonsotureita, piilotettuina maallisen tomumajan sisälle. Vai onko tämä se mielikuvitus matrix, joka lakkaa olemasta sitten, kun on sen aika. Sitä odotellessa...
Aurinkoisia talvipäiviä 🌞🐇🐸🐇🌞
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti