Maailmantuskaa

Kuulun edelleenkin omaan, yksityiseen maalaisjärjellä ajattelevan, vanhan pierun ryhmään. Se on osa minun persoonallisuuttani, enkä usko, että sitä voi muuksi muuttaa. Olen kiinnostunut seuraamaan sivusta, miten ihmiset ajattelevat, käyttäytyvät ja elävät tätä maallista elämää. Ja välillä on pakko todeta, että minä en ymmärrä mistään enää, yhtään mitään. 

Toiset haluavat muuttaa kaiken positiiviseksi ja suorastaan peittää silmänsä näkemästä maailman pahuutta. Jos kaiken maailmassa vellovan moskan lakaisee maton alle, se katoaa. Puff 💨 Mutta ikävä kyllä, tämä vanha jäärä tietää, mitä siellä maton alla on ja meinaan kompastua siihen, joka päivä. Olen myötätuntoinen eläin, enkä voi sulkea silmiäni toisten kärsimyksiltä. 

Vaikka itselläni on tässä ja nyt kaikki hyvin. Pystyn maksamaan laskuni, jääkaapissa on ruokaa ja olen "terve", mitä nyt päästä viiraa, mutta sehän tekee vaan elämästä hauskempaa ja mielekkäämpää 🤪 En voi kuitenkaan kellua onnellisena, tyytyväisyyden meressä, ottamatta huomioon ympärilläni vellovaa maailmaa ihmisineen.  

Löysin netin syövereistä pari tällaista lausetta. "Hyvä ja paha on illuusio. Siitä ei voi irtaantua niin kauan, kun elämme dualistisessa maailmassa". Ja siellä me minun käsityksen mukaan edelleen elämme, koska sitä uutta, uljasta maailmaa ei vielä ole muualla kuin mielikuvituksessamme. (Mutta tämä on vain minun pohdintaani, joten kaivelehan taas sitä suolareapussia.)

Minun mielestäni maailma ja kaikki ajatuksetkin on jotenkin käännetty päälaelleen. Todellisuuden tiedostaminen on leimattu negatiiviseksi ja on todella vaarallista velloa siinä. Joten vältä sitä mahdollisimman paljon. Älä vello siinä. Älä edes ajattele sitä. Paska vetää puoleensa paskaa 💩

Pitää olla positiivinen ja sulkea silmät pahalta maailmalta. Lillutaan onnessa, ilossa ja rakkaudessa. On aina lämmin kesä, perhoset lentelee ja leijonat ja lampaat elävät sovussa keskenään. Päättäjät ajattelevat aina kansan parasta ja lintukodossa asustaa pelkästään onnellisia "käenpoikasia". Tämä maailma on ikävä kyllä mielikuvitusmaailma, ainakin tällä hetkellä. 

Jos ajattelemme vain itseämme ja omaa hyvää oloamme, se tuntuu minusta tosi itsekkäältä. Ei siltä terveeltä itsekkyydeltä, joka on kuulemma ihan ok. Mutta sehän on tietysti minun ongelmani.

Tänään tunnen maailmantuskaa. Syvää surua kanssaihmisten ja planeetan puolesta. "Vihaa" siitä, että me ihmiset kohtelemme toisiamme kaltoin. Olemme "itsekkäitä paskiaisia" ja vähät välitämme mitään, yhtään mistään. Joskus tuntuu siltä, että tämä ihmiskunta pitäisi työntää takaisin sinne, mistä se on tullutkin. Ja sinne me luultavasti tullaan päätymäänkin, mutta se on sen ajan murhe. 

Toivottavasti tämä sonnassa vellominen, puhdistaa kollektiivia, sitäkin minä varmaan olen tullut tänne tekemään. Toisina päivinä purkamaan karmaa ja puhdistamaan maailman epäkohtia ja toisina, loistamaan valoa maailmaan. 😈🌞

Voitaisko tänään olla, enkeleitä toisillemme 💖😇💖

Aurinkoista kevätpäivää 🌞🌲🐇🌲🌞

T: Merja