Olimme kuolemanpelkoa piilossa, paperisten maskien takana.
Se toi meille turvaa ja lohtua, vaikkei pelastanut taudilta.
Tarjottiin meille piikkiä monta, täysin tutkimatonta.
Niiden piti pelastaa meidät vaivasta, monet kulkee nyt kohti taivasta.
Jos et uskonut valhetta tätä, olit ihmisenä täysin mätä.
Sinua jatkuvasti suomittiin ja myös julkisesti tuomittiin.
Meni työt meiltä silloin alta, monelta vastustajalta.
Eikä räksytys vieläkään lakkaa, vaan päällemme sataa kakkaa.
Ilman passia ei saanut kulkea, vaan kotiin piti meidät sulkea.
Piti lähimmäistä varoa ja pelätä, muuten emme tautia selätä.
Katsoimme vankilasta tyhjiä katuja ja media syyti päällemme satuja.
Tuleeko valheet julki koskaan, vai hukummeko lopulta, tähän moskaan.
Onko se tuomio kaikesta tästä, sairaasta elämästä.
Mutta aika parantaa haavat ja rosvotkin tuomiot saavat.
Toivon, että viisaus vielä voittaa ja paremmat ajat koittaa.
Siis, etsi rauhaa sisältä ja pyydä apua, Taivaan Isältä.
Voi uusi aamu koittaa ja vihdoinkin valo voittaa.
Tämä oli elämäni ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen runo 😂💦 Joten koittakaa kestää, tämän kerran 😁
Aurinkoista viikon jatkoa 🌞🌸🙃🌸🌞 Annetaan hyvän kiertää 💫
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti