Arkisia ajatuksia




Harmaat pilvet ovat peittäneet taivaan viime viikkojen aikana, eikä auringosta ole ollut tietoakaan. Mielikin on välillä vaipunut sumun keskelle ja sohvannurkka on vetänyt väsyneitä vaeltajia puoleensa. 
On täysi työ yrittää pitää itsensä ilossa ja valossa, tämän pitkän, talvisen taistelun keskellä.

Käyn joka päivä koiran kanssa metsälenkillä, vaikka sataisi vanhoja mummoja. On pakko päästä maadoittumaan, muuten lähden lentoon tuulen mukana. Näin ilmamerkkinä, pää on usein pilvissä, mutta jalat on paras pitää, tiukasti maan kamaralla.

Luonnossa lenkkeily kohentaa hetkessä mielialaa ja saa auringon paistamaan pilvisenäkin päivänä. Ainakin sen sisäisen auringon ja sehän se on, kaikkein tärkeintä. Vaikka maailma ympärillä olisi kuinka pimeä ja pelottava, sisäinen valo pitää meidät turvassa ja tasapainossa. Se antaa meille voimaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin, esteistä huolimatta.




Maailmassa kiehuu ja kuohuu, mutta on turha velloa sodan, vihan ja pelon keskellä sen enempää kuin on pakko. Sodat eivät lopu sotimalla, se on ikävä tosiasia. Aseavulla kannustetaan vaan jatkamaan taistelua, viimeiseen mieheen asti. Jos apu menisi sodan keskellä kärsiville ihmisille, niin ymmärtäisin sen, mutta eihän se heille mene. Kaikkihan me sen tiedämme, mutta haluamme ummistaa silmämme tosiasioilta.

Meitä ohjataan aina valitsemaan se, kenen puolella olemme missäkin asiassa. Toisten puolella ja tosia vastaan. Sota on aina väärin, enkä ole kenenkään puolella. Onko sodassa muka hyviä ja pahoja sotilaita? Kun hyvät tappavat pahat, se on ihmisten mielestä, sankariteko. Minun mielestäni ei ole olemassa, hyviä tappajia. 

Sota loppuu, kun lakkaamme sotimasta ja löydämme rauhan itsemme sisältä. Loppujen lopuksi se on niin yksinkertaista ja ehkä juuri siksi, täysin mahdotonta tässä maailmassa. Haluan olla mieluummin "rauhansoturi" kuin sankarivainaja.




Odotan malttamattomana lumen sulamista ja kevätpurojen lorinaa. Pääsen taas seikkailemaan luonnon keskelle ja katselemaan kaikkea sitä kauneutta, joka versoo lumen ja jään alta. Hento vihreys valtaa taas pellot ja pientareet. Kevät on joka kerta, uusi elämän ihme.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille, arjen sankareille 🌞🌷🌼🌻🌞

Annetaan hyvän kiertää. 
💖🤗💖

T: Merja



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti