Tästä maailmasta ja elämästä, ei kukaan selviä ilman kipua ja kolhuja. Satuttavat teot, ilkeät sanat ja mitätöivät katseet, osuvat jokaiseen meistä. Ne hyökkäävät kimppuumme aina jossain vaiheessa, elämämme polulla ja tallaavat olemuksemme usein, maanrakoon.
Vuosi vuodelta nämä oppiläksyt satuttavat sieluamme ja kietovat piinaavaa piikkilankaa, jokaisen sydämen ympärille. Ja lopulta koko sydän saattaa hautautua, tuon kiristävän vyyhdin sisälle.
Piikkilangan pois repiminen on kivuliasta puuhaa, sillä vanhat haavat alkavat vuotaa verta, pienimmästäkin nykäisystä. Joskus on pakko antaa lankojen vaan koteloitua, kuin sodanaikaisten kranaatin sirpaleiden. Siellä ne uinuvat omassa rauhassaan, vaikka välillä saattavat ilmoitella olostaan ja nostaa pintaan, ikäviä muistoja.
Voimme vaan toivoa, että aika parantaa haavat ja piikkilangat sulavat itsestään, sydämen valossa ja rakkaudessa. Ehkä huomaamme, että rikki revitty sydän on jonain päivänä muuttunut, kauniiksi, myötätuntoiseksi ja eheäksi. Se on vahvempi kuin koskaan ennen, eivätkä maailman myrskyt sitä enää heiluta, sinne eikä tänne. Kyllä meidän kaikkien sydän lopulta arpeutuu ehjäksi ja oppii antamaan anteeksi, kaikille ja kaikelle.
Joku on taiteillut tämän karun kauniin piikkilankasydämen ja hämähäkkikin on kutonut siihen oman ainutlaatuisen verkkonsa. Sumussa ja kastepisaroissa on hiljaista kauneutta.
Meistä jokainen kutoo omat hienot kudelmansa, niistä elämänlangoista, jotka matkan varrelta mukaan saamme. Ja jokainen luomus on ainutlaatuinen ja täydellinen. Jokaisen elämänpolku on yhtä tärkeä. Ole ylpeä itsestäsi. Kudo rohkeasti, oman elämäsi verkot. Sinä olet, oman elämäsi luoja.
Iloa ja valoa elämäsi polulle 🌞🌹💛🌹🌞
Älä anna vihan hiertää 😉 Anna hyvän kiertää 💛🌷🤗🌷💛
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti