Olen ollut aina keskitien kulkija, ihan joka asiassa. Vuoristorata taivaan ja helvetin välillä ei sovi luonteelleni. Ehkä se johtuu siitä, että olen vaaka ja haen jatkuvasti tasapainoa. Vaikka välillä olisikin, joidenkin mielestä, vähän kiikun kaakun, en kuitenkaan koskaan heilu, äärilaidasta toiseen.
Törmäsin eilen videoon, jossa tuotiin viestiä Siriukselta, joka on saattanut olla joskus kotiplaneettani. Siis tämänhetkisessä ajatusmaailmassani, uskon ufoihin ja siihen, että olemme eläneet myös toisilla planeetoilla. Onko se totta, vai olenko täysin harhainen, niin sitä voi jokainen miettiä omassa pääkopassaan.
Joka tapauksessa videossa puhuttiin neutraalista tilasta ja kuinka siinä pysytteleminen olisi parempi vaihtoehto, kuin jatkuva vuoristorata valon ja pimeyden välillä.
Itselleni tämä kolahtaa, sillä totta kai aina, kun valo lisääntyy myös vastaavasti, varjot kasvavat.
Mutta jokaisella meillä on täällä se oma tapa toimia ja niin sen pitää ollakin. Toiset yrittävät pysytellä mahdollisimman paljon korkeissa värähtelyissä ja sitten välillä saattavat sukeltaa syvälle mataliin energioihin. Tasapainotteluahan sekin on.
Mutta jokainen tekee niin kuin tarkoitus on ja kaikki vaihtoehdot ovat täysin oikeita. Eikä kannata kantaa huolta siitä, jos ei pysty tällä hetkellä hyppelemään onnesta kankeana ja pää pilviä hipoen. Kaikki me tasapainotamme kollektiivista energiaa, suuntaan tai toiseen, teimmepä sitten niin tai näin. Ja se on ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti