Smile

Onko tämä elämä oikeasti niin synkkää ja ikävää, kuin iltapäivälehtien ja uutisten sensaationhakuiset lööpit, meille kertovat. Saavatko ne sinut pelon ja vihan valtaan? Muuttavatko ne jokapäiväisen elämäsi, pelkäksi painajaiseksi? 

Jos siltä tuntuu niin kannattaa ehkä sulkea toosa ja lopettaa uutisten seuraaminen. Tai opetella hälläväliä ajattelutapa, eli päästää jutut korvasta sisään ja toisesta ulos, takertumatta niihin.

Ei tämän elämän ole tarkoitus olla koko ajan pelkkää kärsimystä. Jatkuva turhista asioista murehtiminen ja märehtiminen, on hukkaan heitettyä energiaa.

Voisimmeko synkissä vesissä vellomisen sijasta löytää jokaiseen päivään lisää, iloa, naurua, huumoria ja lapsenmielistä hauskuutta.

Elää tässä hetkessä.

Nähdä ympärillämme kaiken sen, mikä on hyvin.

Olla kiitollisia siitä, mitä meillä jo on.

Voisimmeko kulkea elämämme polkua ihmetellen ja ihastellen, kaikkea sitä kauneutta, joka meitä ympäröi. 

Mihin olemme kadottaneet sisäisen lapsemme innokkuuden, seikkailunhalun ja onnellisuuden.

Monet ihmiset saattavat ajatella, että onpa lapsellista hömppää. Aikuisten pitää käyttäytyä aikuismaisesti. Olla pärstä peruslukemilla ja otsa rypyssä, aamusta iltaan. Tämä elämä on totisinta totta ja siitä on hauskuus kaukana.

Raamatussakin sanotaan, että otsa hiessä sinun pitää leipäsi hankkia, kunnes tulet maaksi jälleen. Siinäpä vasta oikein, iloisen elämän paras ohjenuora. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat 😉

Kyllähän minäkin realistina, sen verran maailman menoa edelleenkin seuraan, että tiedän mitä täällä tapahtuu. Ja blogiin tulee epäkohdista aina välillä kirjoiteltua ja manailtua, mutta se on vaan se hetki. En minä niissä jatkuvasti vello. Toivottavasti et sinäkään.

Kävin kirjoittamisen välissä metsälenkillä. Ei siellä vielä valkovuokot kukkineet, sillä äitimaa on edelleenkin, paksun lumivaipan alla.

Eikä näkynyt keijukaisiakaan. "Hiipivä hulluuteni" ei ole vielä siinä vaiheessa, että niitä näkisin. Mutta toivossa on, hyvä elää. 

Tosin partavedeltä tuoksuva henkiopas, kyllä piipahti rantakalliolla tai ehkä se oli tyttäreni piirroksissa esiintyvä, Keijokainen 😂

Tyyneysrukous: 

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.

Rohkeutta muuttaa, se minkä voin. Ja viisautta erottaa, nämä toisistaan.

 

Sain kauan sitten anopiltani taulun, jossa oli nämä lauseet:

Hymy on loistetta iloisen mielen. 

Hymy on paistetta sydämen pienen.

Sillä voi kukittaa elämän teitä.

Sillä voi kuivata kyyneleitä.

Iloa ja valoa päivääsi 🌞🐸🌞

Annetaan hyvän kiertää 💛🧡💙

T: Merja