Pahoinvointia

 

Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä ja lapset voivat paljon huonommin, kuin me aikuiset edes ymmärrämme. Se, että lapsi ajautuu äärimmäiseen tekoon, on tosi järkyttävää. Mutta ihmisten pitäisi kuitenkin ymmärtää, että myös teon tekijä on uhri. 

En usko, että kukaan lapsi on paha, pikemminkin hän voi pahoin. Hän on ajautunut tekemään virheen, siinä missä me muutkin teemme koko ajan virheitä.

Hänellä on oikeus ottaa virheistään opiksi, katua tekoaan ja saada anteeksi.

Maailma ei muutu ikinä paremmaksi, jos haluamme kostaa kaikki pahat teot ja maksaa samalla mitalla takaisin. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Onko se oikea vaihtoehto?

Olen usein ihmetellyt, miksi emme pysty kitkemään kiusaamista pois tästä yhteiskunnasta. Tapahtuipa se sitten koulussa, työpaikalla tai vapaa ajalla. Se on aina yhtä tuomittavaa.

Opettajat eivät ota sitä tosissaan. Vanhemmat eivät huomaa. Pomot eivät suostu puuttumaan siihen. Ja vierestä seuraavat ihmiset, sulkevat siltä välinpitämättömästi silmänsä.

Jos, joku sitten nostaa asian esille, hän saa taistella yksin tuulimyllyjä vastaan. Kukaan ei asetu tukemaan häntä. Kaikki vetäytyvät vastuusta, eikä kukaan ole kuullut tai nähnyt yhtään mitään. 

Kiusaaja ja kiusattu ovat molemmat uhreja. He molemmat voivat pahoin, mutta kukaan tässä yhteiskunnassa, ei useinkaan vastaa heidän hätähuutoonsa. Ennen kuin tilanne ajautuu siihen pisteeseen, että tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Siinä vaiheessa kyllä kaikki heräävät etsimään syyllisiä. Ja jakavat jälkiviisuttaan.

Olis pitänyt tehdä sitä, tätä ja tuota. Kuinka kukaan ei huomannut mitään. Miksei kukaan puuttunut asiaan?

No, ei auta. Nyt on myöhäistä rypistellä. Nuollaan haavat ja luvataan, että ensi kerralla toimitaan paremmin.

Kunnes sama tarina toistuu taas uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Eli sama ralli jatkuu varmaan hamaan loppuun asti. Mikään ei muutu, vaikka luvataan parantaa asioita ja antaa lisärahoitusta sinne ja tänne. Yhdellä kädellä annetaan ja toisella leikataan. Ja pahoinvointi ei kun lisääntyy.

Nollatoleranssi rasismille. Nollatoleranssi kiusaamiselle. Kiva koulu ja kiva työpaikka. Meidän työpaikalla tehdään kaikki päätökset yhteisymmärryksessä. Se on sitä paikallista sopimista. Jes👍 

Mutta lopulta taas huomataan, ettei mikään näistä edellä mainituista toimi kuitenkaan, niin kuin oli tarkoitus. Meissä ihmisissä taitaa olla jotain, pahasti pielessä. Ja siksi me tarvitsemme näitä rankkoja oppiläksyjä, aina uudestaan ja uudestaan. Kunnes lopulta, toivottavasti, otamme opiksi.

Aurinkoisia kevätpäiviä 🌷🌼🌞🌼🌷

Annetaan hyvän kiertää 🐛💫🐛

T: Merja