Otin yhtenä päivänä, ilman silmälaseja kuvan aaltoilevasta järvestä, johon paistoi aurinko. Eihän tuo kuva kovin kummoiselta näyttänyt, mutta kun aloin zoomailla sitä, niin siitä paljastui mystisiä kuvioita.
Keskellä salaperäisen näköinen, hattupäinen varjohahmo.
Sen yläpuolellaan kyltti tai tienviitta, jossa on kirjaimia. Ja sen ympärillä monia olentojen kasvoja tai eläimiä yms.
Yläreunassa oikealla on myös, joku hahmo. Näyttää ihan joltain haamujengin hengeltä.
Hänen takanaan, joku iso kala suu auki.
Kirjaimia ja numeroita näkyy monessa paikassa ja kaikkea muutakin jännää, kun sitä tarkemmin tutkii.
Onko luontoäiti piilottanut kaikenlaisia salaisia viestejä ja luonnonhenkiä, tähän mystiseen kuvaan?
Vai onko minulla vaan liian vilkas mielikuvitus?
Mene ja tiedä.
On se jännää, kuinka joku toinen ihminen saattaa nähdä tässäkin kuvassa ihan jotain muuta kuin minä. Ja suuri osa ihmisistä ei näe yhtään mitään. Sen on kyllä huomannut tuolla luonnonhenki ja luontovalokuvaus ryhmissä.
Itse olen nähnyt aina kivissä, puissa, luonnossa ja joka paikassa, kasvoja, hahmoja ja mitä milloinkin. Mielikuvitus on rikkaus ja olen kiitollinen siitä, että olen sen lahjaksi elämääni saanut.
Mielikuvitus avaa meille ovet toisenlaiseen maailmaan. Sen avulla näemme, koemme ja pystymme toteuttamaan, mitä ihmeellisempiä asioita. Mielikuvituksella ei ole rajoja.
Tämän sydämen muotoisen puun löysin äskettäin tienvarren puupinosta ja tuon jännän kivisydämen jo monta vuotta sitten, erään avohakkuun keskeltä.
Ne toivat iloa ja valoa, ainakin minun metsäretkeni keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti