Tänään on aika väsähtänyt olo ja yläkerrassa hiljaista, kuin huopatossutehtaassa. Ei ole vissiin muumit kotosalla. Ei ronksuta tippaleipäaivojen koneisto, eikä muodostu yhtään järkevää sanaa, tuutista ulos.
Onkohan joku sanansyöjähirviö taas ahminut kaikki lauseet suihinsa, tai pätkinyt pieniksi tavuiksi ja vetänyt vessanpöntöstä alas. Mene ja tiedä.
Ehkä on parempi olla vaan, sanomatta mitään. Kuunnella hiljaisuutta ja olla olematta, mitään mieltä mistään.
Antaa vaan ajan lipua ohi huomaamatta, valua kuin veden sormien välistä.
Maailma on pysähtynyt, pidättää hengitystään. Tuleeko rysähdys? Loppuuko kaikki?
Vai nollautuuko entinen maailma ja uusi aika alkaa. Ilmestyykö se hiljaa ja huomaamatta. Ihan kuin unesta heräisi ja jatkaisi taas siitä mihin eilen jäi.
Mutta kuitenkin, jotenkin tietäisi, että mikään ei ole enää, niin kuin ennen. Kaikki olisi parempaa, kauniimpaa, uutta ja raikasta. Harmaa sumuverho olisi väistynyt edestämme ja totuuden valo loistaisi kirkkaana.
Onko se pelkkä utopistinen unelma, kaunis päiväuni. Vai onko jossain verhon takana, se uusi uljas maailma.
Aurinkoista hellepäivää 🌞😻🌞
Nauttikaa kesästä 💖🐛💖
Annetaan hyvän kiertää ✨💐✨
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti