Sammalmetsän kuolema

Eilinen oli synkkä päivä lähimetsän linnuille, oraville ja vanhalle sammalmetsälle. Heti aamusta paikalle ilmestyi metsäkone ja alkoi raivata vanhaa, sammaleista kuusimetsää. Iltaan mennessä se oli saanut aikaiseksi, ison läntin avohakkuuta. Puolet metsästä jäi vielä pystyyn, mutta saa nyt nähdä, tuhotaanko sekin vielä myöhemmin, maan tasalle.

 

Vanhat kuuset rysähtelivät, metsäkoneen tehdessä tuhoaan. Linnut ja oravat pakenivat paikalta kiireen vilkkaa. Toivottavasti heillä ei ollut paljon poikasia, jotka jäivät pesiin kuolemaan.

Joten se siitä lintujen pesimärauhasta. Metsäyhtiöt eivät siitä paljon piittaa. Raha on se, joka maailmaa pyörittää ja millään muulla, ei ole mitään väliä.

Ovathan nuo avohakkuut, aika karua katsottavaa ja niitähän täällä riittää. Se on nykyisin tämän maailman tyyli. Aukkoon ei jätetä, edes linnuille laulupuuta.

Uuden metsän kasvu saattaa kestää, jopa ihmisiän. Saa siinä luonnonhenget paljon työtä tehdä ja versoihin henkeä puhaltaa, ennen kuin metsässä on taas, uutta iloista elämää.

Tästä avohakkuusta on kulunut jo vuosia, mutta eipä siellä vieläkään paljon mitään kasva. 

Karuja auringonpolttamia mäkiä riittää, pitkin tätäkin kylää.

Tässäkin oli aikaisemmin vanha, sammaleinen kuusimetsä ja hyvä mustikkapaikka.

Nyt täällä asustaa vaan kiviä kivien vieressä ja onneksi myös tämä iloinen kivihippo. Ehkä se tuo hyvää energiaa, tähän karuun maisemaan. 

Aurinkoisia ja mukavia kevätpäiviä kaikille 🌷🌼🤗🌼🌷

Annetaan hyvän kiertää 🌞💐💖💐🌞

T: Merja