Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa. Ei estä kukaan, kun matkaa teen. Vain suvituulen, minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan, mun uudelleen.
Olen päättänyt keskittyä enemmän luonnossa liikkumiseen ja kesästä nauttimiseen.
Joten blogikirjoitusten postaaminen ja internetin ihmeellisessä maailmassa pörrääminen, saavat siirtyä pikku hiljaa, taka alalle.
Jonkun satunnaisen postauksen saatan silloin tällöin tehdä, jos siltä tuntuu. Tai sitten en.
Sen aika näyttää.
Jos tämä maailma, johonkin suuntaan kellahtaa, niin ehkä sitten palaan asiaan.
Siihen asti aion lähetellä valoa ja rakkautta maailmaan. Myrskytuulessa humisevien kuusien ja iloisesti liplattavien laineiden ääreltä.
Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä. Missä ilmesty, ei joutavia lehtiä. Hoitakaa te uskolliset, hyvin sorvia. Jo näkyy hiirenkorvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti