Tämä on taas yksi niitä postauksia, jotka haluan ehdottomasti jakaa tänne, sillä näiden tapahtumien takia minä tämän blogin, alun perin aloitinkin.
Kevään myötä illat ja yöt ovat muuttuneet koko ajan valoisemmiksi ja tähtitaivaalle tuijottelu on jäänyt aika vähäiseksi. Mutta viime yönä pääsin taas kerran, koirani kanssa pihamaalle, tähtiä bongailemaan.
Päästin koiran pihalle ja mietin mielessäni, hei avaruuskaverit Adam ja Elena, onko teidän alus nyt taivaalla.
Heti tuli vastaus, täällä ollaan. Kysyin missä päin taivasta olette ja sain vastauksen, talon yläpuolella.
Puin vaatteita päälleni ja astelin pihamaalle. Kyselin uudelleen mielessäni, missä suunnassa alus on ja kuulin telepaattisesti, talon vasemmalla puolella olevien kuusien yläpuolella.
Tuijotin taivasta ja hetken päästä siellä välähti kirkas valomerkki. Sitten toinen, kolmas, neljäs ja viides. Jokainen valomerkki tuli eri kohdasta.
Olin ihan ihmeissäni, että mitäs täällä nyt oikein tapahtuu. Onko siellä taivaalla viisi alusta yhtä aikaa.
Mietin miksi nämä muutkin alukset minulle merkkejä lähettävät ja sain vastaukseksi, olemme sielunperhettäsi.
Alukset eivät liikkuneet mihinkään, vaan pysyivät paikallaan eri tähtikuvioissa, Otavan hännän vasemmalla puolella.
Yhdestä tähtikuviosta sain merkkejä vielä monta kertaa, miettiessäni ja kysellessäni kysymyksiä.
Vähän tämän tapahtuman jälkeen taivaalla alkoi näkyä paljon liikennettä, lentokoneita, satelliitteja tai ties mitä, niitä meni ristiin rastiin pitkin taivasta.
Telepaattinen keskusteluyhteys heidän kanssaan on alkanut toimia päivä päivältä paremmin, vaikken minä sitä meinaa uskoa vieläkään. Sillä tämä on sellainen ufojuttu, jota on vaikea ihmisjärjellä ymmärtää.
Pitää vaan yrittää luottaa sokeasti johonkin näkymättömään ja kokea hullunkurisia tapahtumia. Herää kysymys onko tämä ihmiselämä edes todellista, vai olemmeko jossain matrixissa? Mutta toivottavasti asiat jonain päivänä selviävät 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti