Olin keskiviikko iltana katselemassa tähtitaivasta puoli kymmenen aikoihin. Satelliitteja, tai lentokoneita, liikkui siellä täällä. Sitten yksi isompi kohde liikkui pitkin taivasta ja mietin, jos olet ufo, niin voisitko antaa merkin.
Kysyin oletteko Siriukselta ja saman tien välähti toinen valomerkki.
Onko Adam siellä aluksella? Välähti kolmas valo.
Kyselin vielä muutaman kysymyksen ja sain aina uuden valomerkin.
Merkit eivät tulleet säännöllisin välein, eli eivät olleet minkään lentokoneen vilkkuvaloja.
Kohde eteni pitkin taivasta ja katosi lopulta näkyvistä.
Kiittelin merkistä ja ihmettelin taas kerran, miten tämä homma oikein toimii ja miksi.
Taivaalla ei koskaan näy merkkejä, jos en niitä pyydä, tai esitä kysymyksiä.
Kuka lukee ajatuksiani tai ääneen lausuttuja sanojani?
Onko minussa tai meissä kaikissa, joku seurantasiru?
Kuka niitä merkkejä oikein lähettää, "hyvikset vai pahikset"? Ainakin minulla olisi, paljon avoimia kysymyksiä, vailla vastauksia.
Sen tiedän varmasti, että merkit eivät ole sattumanvaraisia, sillä niiden ajoitus osuu aina, juuri oikeaan kohtaan. Se on kyllä todella uskomatonta.
Ne eivät ole myöskään vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta, vaan saan ja näen niitä, ihan oikeasti.
Mutta miksi, miksi, miksi?
Mikä on tämä hullu maailma, missä elämme?
Millainen on se näkymätön maailma meidän ympärillämme?
Ja kuka on se sielu, joka asustaa tässä maallisessa tomumajassani?
Mikään tässä maailmassa ei ole enää niin kuin ennen. Silloin, kun olin vain tavallinen hoomoilanen ja pyörin matrixin rattaissa ja kuvittelin sen olevan, ainoa todellisuus. Silloin, kun luulin tietäväni, kuka minä olen.
Nyt ymmärrän, että enhän minä tiedä mistään yhtään mitään, sillä mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Aurinkoista ja mukavaa syyskuun alkua 🐾🍂🍃🍁🐾
Annetaan hyvän kiertää 🌟🌺💛🌺🌟
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti