"Mä voinko jostain iloa ostaa, riemua mi sykähdyttää. Niin, että pään voin iloiten nostaa, hymyillä, kun hymyilyttää".
Aamulla mieli on täynnä iloa ja onnellisuutta. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Taivas on sininen ja sateenkaarikin loistaa upeita värejään.
Mutta sitten kohtaamme polkumme varrella, muutamia ankeuttajia, jotka saavat taivaan peittymään tummiin, uhkaaviin pilviin.
Ja lopulta emme enää huomaa, sitä kaikkea kauneutta ympärillämme, vaan mielemme muuttuu mustaksi möykyksi.
Kaikkialta tulviva negatiivisuus tappaa aidon ilon ja myrkyttää meidät pikkuhiljaa sisältä päin.
Se tukeutuu elämämme varkain ja salakavalasti, ennen kuin ehdimme kissaa sanoa.
Voihan siltä tietysti yrittää suojautua, mutta ikävä kyllä, elämä on varjon ja valon leikkiä.
Jospa ostaisin purkillisen onnellisuus pillereitä. Ehkäpä niillä, se riemu ratkeaisi. Niin ainakin mainokset lupaavat ja lääkärit meitä lääkitsevät.
Mutta onko se aitoa iloa, vai keinotekoista, kemiallista harhaa. Ei taida purkista löytyä onnea, eikä punaista ruusutarhaa.
Etsimme onnenmaata aina ulkopuoleltamme, emmekä ymmärrä, että onni on tunne vain.
Se asuu sisälläsi ja voit nähdä sen, vain sielusi silmin ja tuntea sydämellä.
Voit tietysti napata pillereitä purkista ja kuvitella olevasi onnellinen, mutta...
"Iloa kaupan ei ole lain, sen lahjaks saat sä vain.
Sen toinen löytää ain uudestaan, toinen ei milloinkaan".
Mukavaa uutta viikkoa 🍂🌞🍂
Anna valosi loistaa, missä ikinä sitten kuljetkaan🐾😻🐾
Anna hyvän kiertää 🐛🍎🐛🍏🐛
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti