Sanotaan, että aika on illuusio. Onko se keksitty meidän "iloksemme" vain sen takia, että ihmiskunta voidaan orjuuttaa tekemään työtä, kellon tahdittamana.
Työaika rytmittää päiviämme, suurimman osan elämästämme.
On se vaan hieno keksintö ja toiminut todella hyvin, eikä monikaan ole noussut sitä vastustamaan.
Kun jo nuorena vitsa väännetään ja aikakäsitys juntataan jokaisen pääkoppaan, niin mitäs sitä kyseenalaistamaan.
Mehän mennään kuin pässit narussa ja tehdään kaikki se mitä päättäjät kehtaavat pyytää.
Kunnon kansalainen on ahkera ja kuuliainen, eikä turhaan rasita omia pikku aivojaan, kun viisaammat on kerran jo asiat valmiiksi miettineet.
Mikäs hätä tässä on valmiissa maailmassa, antaa viisaampien johtaa ja päättää.
Näin se maailma rullaa radallaan ja aika kuluu rattoisasti.
Kunnes, joku valopää keksii, että meitähän on huijattu.
Aika on illuusio ja hemmetti soikoon, mehän ollaan orjia.
Siihen loppuu herrojen lysti, kun ihmiset heräävät, nakkaavat kellot jorpakkoon ja alkavat tehdä sitä, mitä itse haluavat.
Silloin, kun haluavat.
Tällä hetkellä tuntuu, että aikakäsitys rakoilee jo pahemman kerran, ainakin minulla.
Joinakin päivinä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kello on ja yhtäkkiä vaan huomaan, että nythän on jo ilta.
Aika juoksee sellaista vauhtia, ettei meinaa ehtiä tekemään yhtään mitään.
Ja päivät ja viikot vilistävät silmien editse, eikä puolinakaan aikoina, ole mitään käsitystä siitä, mikä päivä on menossa.
Tänään minulla on taas keskiviikko, vaikka maailma vasta tiistaita elää.
Ja koko loppuviikko menee samaa rataa, päivän edellä. Välillä joutuu tosissaan miettimään ja muistelemaan, mitä minä eilen tein, ennen kuin älyän, mikä päivä on oikeasti menossa.
Ja joku henkiopas taas selän takana pidättelee naurua ja vinkkaa, että sitähän sä just toivoit.
Niinpä, ei olis taas pitänyt sanoa mitään, tuppaa nimittäin toi manifestointikin välillä toimimaan, tosi nopeasti 🙃
Aurinkoista syyspäivää 🐛🍂🐛
Anna hyvän kiertää 🐢🌺🐢
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti