Elämänpolku

Silmäni suljen ja ajatuksissani eteenpäin kuljen, elämänpolkuani, joka poukkoilee sinne ja tänne, antaen suunnan elämälle. Minne vie tämä kiemurainen tie, sitä en voi vielä tietää, täytyy vaan sumua sietää, mutta lopulta se perille vie.
 

 

Elämänpolku ja ajatusten kulku, eivät aina osu yksiin.

Haaveita, toiveita, unelmia, solmuisia elämän kudelmia.

Elämänkoulu ei pääty jouluun, eikä toukokuun lopussa todistusta saa, vaikka sitä innoissaan odottaa.

Lapsuus menee myllätessä ja elämänleikkejä jyllätessä. 

Teini-iässä napinaa ja kapinaa, laumassa muistutan enemmän apinaa.

Parikymppisenä, nuori ja nätti, kuin keskenkasvuinen jätti. 

Tai raaka omena, kova ja kypsymätön.

Myöhemmin maailma oravanpyörää pyörittää ja meitä siinä loputtomasti hyörittää.

Siinä sivussa perhe ja lapset, ennen kuin tulee harmaaksi hapset.

Kimurantteja kiemuroita, iloa ja onnea, surua ja kuolemaa, jos jää haavojaan nuolemaan.

Ainainen kiire vaivaa, on pakko kaasua painaa ja kiitää eteenpäin, sillä kaikki muutkin tekee näin.

Pysähtyä ei saa, sillä se tietää kuolemaa, onnellisten ajatusten ja elämän odotusten.

Aika kuluu ja vuodet vierähtää, ei niitä pysähtymään saa, vaikka kuinka yrittää.

Takana on jo enemmän elettyä elämää, kuin edessäpäin häämöttää.

Kohta punainen lappu ahteriini leimataan ja minut alennushyllyyn heivataan.

Yhteiskunta ei enää panostani vaadi, eikä työkkäri suunnitelmiaan laadi. 

Kohta olen vihdoinkin vapaa ja saan tuijottaa omaa napaa.

On aikaa itselle elää ja olla, niin ettei enää rasitu polla.

Voin nauttia elämästä yötä päivää, ilman yhtään huolen häivää.

Kuinka paljon on elämää edessä, se on jonkun korkeamman kädessä. 

Turha sillä on mieltään vaivata, täytyy vaan edelleen polkua raivata.

Elämänpolkua vieläkin riittää, kunnes tulee viikatemies vierelle ja satoaan niittää. 

Se syvään kumartaa ja kauniisti kiittää tästä, hyvin suoritetusta ihmiselämästä.

Antaa kymmen pistettä ja papukaijamerkin, tämä taitaa olla, se hetkistä herkin.

Lopulta minut tuhkana tuuleen heitetään tai maan poveen peitetään, matojen ruoaksi.

Odottamaan elämää uutta ja seuraavaa tilaisuutta.

Kuinkahan kauan siinäkin kestää ja voisiko sen ehkä jotenkin estää.

Vai vieläkö tämä murmelinelämä alusta alkaa ja kohta taas ryömien ja kontaten, nostamme jalkaa. 

Hassun hauskaa syyspäivää 🌞🙃🌞

Annetaan hyvän kiertää 🐛🌺🐛

T: Merja