Ikuinen onni



Me ihmiset yritämme etsiä onnellisuutta useimmiten itsemme ulkopuolelta ja lykkäämme onneamme aina vaan eteenpäin, koska olosuhteet eivät ole tällä hetkellä juuri sellaiset, kuin niiden pitäisi olla.


Sitten, kun olen täysi-ikäinen voin tehdä sitä ja tätä.

Ensin pitää saada ammatti, sitten puoliso ja lapset, ehkä myöhemmin.

Viimeistään eläkkeellä olen vapaa tekemään kaiken sen, mikä tekee minut onnelliseksi.

Kauas haaveet karkaavat ja tuskin koskaan niitä tavoitat.

Kuvittelemme, että unelmien uljas prinssi tai prinsessa, tekee elämästämme onnenmaan.



Mutta ikävä kyllä kaikki sammakot, eivät muutu prinsseiksi, vaikka niitä kuinka pussailisi. Eikä elämä takaa ikuista onnea, vaikka joku toinen ihminen toisi meille, kuun taivaalta.

Se onnellisuus pitäisi löytää itsestään, juuri tässä ja nyt.

Tämä hetki on se ainoa, mikä meillä on olemassa.

Juuri nyt, kun kuuntelen sadepisaroiden ropinaa makuuhuoneen ikkunaan. Ja katselen kuinka ne virtaavat pieninä, kirkkaina puroina alaspäin ja valuvat lopulta kastelemaan, janoista nurmikkoa.

Pieniä, onnen hetkiä, toinen toisensa perään.

Turha on odottaa unelmaprinssiä, lottovoittoa tai kaukaista satumaata.

Onni on tässä ja nyt, tai ainakin sen pitäisi olla.

Se, että olen elossa ja hengitän. 

Tajuamme onnellisuuden usein vasta siinä vaiheessa, kun menetämme sen. 

Ennen kaikki oli hyvin, mutta en huomannut sitä, koska odotin, että onni tulee luokseni, vasta tulevaisuudessa.


Mielemme taikoo harhaa, kun tavoittelemme punaista ruusutarhaa. Etsimme ikuista onnea ympäriltämme, emmekä osaa elää tätä hetkeä.

Tämä hetki katoaa ja sen ainutlaatuinen onni, karkaa käsistä, taas kerran.



Miksi minä tyhmä en tarttunut siihen juuri äsken, vaan annoin sen mennä ohi.

Ehkä myöhemmin tulee uusi tilaisuus, jos odotan ja toivon ja hartaasti pyydän.

Mutta odottaessa menee ohi, ne tulevatkin hetket ja ennen kuin huomaamme, päättyy elämämme retket.

Taivaanportilla kadumme eniten, elämätöntä elämää.

Ehkäpä olen viisaampi, sitten seuraavassa elämässä.

Toiveajattelua. Tämä murmelinelämä, taitaa jatkua vielä pitkään, ennen kuin opimme olemaan, tässä ja nyt.


Onnea on kävellä, sateen ropinaa kuunnellen ja iloista lätäkköelämää viettäen 💖☔💖


Mukavaa syyspäivää 🍁🍏🍁

Annetaan hyvän kiertää 🍄🌈🍄

T: Merja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti