Intuition ääni, sisäinen puhe, jota emme aina kuule tai edes halua kuulla, koska se saattaa kertoa asioita, joita pelkäämme, vaikka tiedämme niiden olevan totta.
Minulla on ollut elämäni aikana paljon vahvoja intuitiivisia kokemuksia, totuuksia, aavistuksia, joiden tiedän tulevan elämääni, halusin tai en.
Muutoksen pelko yrittää vastustaa tuota tulevaa tapahtumaa, vaikka tiedän, ettei sitä karkuun pääse.
Se on usein tieto, joka tulee tajuntaani, kun salama kirkkaalta taivaalta ja tunnen, että kohta se tapahtuu.
Kaikki elämäni palaset loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään, enkä voi estää tulevaa.
Joskus, kun olen kertonut tällaisesta vahvasta aavistuksesta kanssaihmisilleni, he tyrmäävät sen täysin ja sanovat, että vaan kuvittelen. Et voi tietää etukäteen, vaikkapa saavasi jotain työpaikkaa.
Ei tuollaisiin aavistuksiin kannata luottaa, petyt vaan pahasti, kun se ei sitten toteudukaan.
Mutta, se tieto on niin vahva, että tiedän sen tapahtuvan ja joskus saatan tietää tarkan ajankohdankin.
Se on aika jännää, joskus pelottavaakin ja välillä todella uskomatonta.
Joskus se on sellainen asia, jota en todellakaan halua ja yritän estää sitä, mutta eihän se mitään auta.
Se tulee kuin jyrä ja ajaa ylitseni ja lopulta aina tajuan, että se oli sittenkin minun korkeimmaksi parhaakseni.
Minun täytyi kokea tuo tapahtuma, vaikka se olisi ollut negatiivinenkin. Ikävä oppiläksy niiltä ihmisiltä, jotka minun oli ehdottomasti kohdattava. Halusin tai en.
Se on muutoksen ääni, joka pakottaa menemään elämässä eteenpäin.
Ettemme muutosvastaisina jämähtäisi paikoillemme ja jättäisi elämää elämättä ja oppiläksyjä suorittamatta.
Kauan sitten, kun ammattikoulu oli loppumaisillaan, opettajani kertoi, että Vantaan kaupungilla on avoinna työpaikka, johon meidän luokkalaiset voisivat hakea.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että minä menen sinne töihin.
Ajattelin, että olipa hullu ajatus, sillä en edes meinannut hakea kyseistä paikkaa.
Ensin sinne haki kaksi tyttökaveriani, mutta heidän tiensä nousi pystyyn sen takia, että he eivät asuneet Vantaalla.
Sitten sinne haki pari poikaa, mutta työnantaja oli päättänyt näiden ensimmäisten haastattelujen perusteella, että he haluavat sinne ehdottomasti naisen.
Universumi järjesteli hetken aikaa palikoitaan ja lopulta päätin hakea sinne. No, tietysti pääsin sinne, sehän oli selvää pässinlihaa, jo alusta asti. Se työ kesti vain reilun vuoden, mutta oli tosi mukava ja opettavainen kokemus. Sen aikana sain hyvät eväät, joiden avulla, pystyin hakemaan uusia haasteita tulevilta työpaikoilta.
Intuition ääni ohjaa meitä läpi elämän, vaikka välillä kuvittelemme, että teemme ihan itse, kaikki viisaat päätöksemme.
Usein emme edes tiedä, mikä on meidän parhaaksemme.
Haluamme sitä ja haluamme tätä, mutta joudumme lopulta kuitenkin menemään, ihan eri suuntaan.
Välillä tie on suora, mutta toisinaan joudumme kiertämään monen mutkan kautta, ennen kuin pääsemme päämääräämme.
Siitä viis, päädymme kuitenkin aina lopulta juuri sinne, minne meidän on tarkoitus mennä.
Iloa ja onnea, elämäsi polulle 💛💐💛
Anna valosi loistaa, missä ikinä kuljetkaan ✨🤗✨
Anna hyvän kiertää 💖🍏💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti