Kapinahenki

 


Tänään aamulenkillä suuri haukka tuli lentämään ympyrää pääni yläpuolelle juuri silloin, kun mieleni alkoi taas pyöritellä, tämän maailman ongelmia ja tapahtumia.

Katselin pitkän aikaa linnun uljasta lentoa, kun se kaarteli pitkin taivasta ja kaikki maalliset murheet, katosivat saman tien.


Aina silloin, kun mieleni vaeltaa omia yksinäisiä latujaan ja ihmettelen, miksi ylipäätään olen täällä, tahmeassa ihmismaailmassa.

Joku voima lähettää korpit ja haukat tuomaan viestejä, jostain toisesta ulottuvuudesta.

Ne muistuttavat minua siitä, etten ole täällä yksin, vaikka usein kyllä siltä tuntuukin.

Näkymätön maailma kietoutuu nykyisin aina vaan enemmän, jokaiseen päivään ja hetkeen.


Viimeisten vuosien aikana tämä entinen ihmismaailma ja sen tapahtumat, sekä kaukaisuudessa pyörivä oravanpyörä, ovat menettäneet merkityksensä.


Korona aika muutti koko maailmani.

Se aika nosti pintaan monenlaisia pelkoja ja valaisi samalla, menneen maailman valheellisuuden.

Mutta se antoi minulle, kuin hopeatarjottimella, tilaisuuden jättää taakse kaiken sen, mistä olin jo valmis  luopumaan.

Tarvitsi tehdä vain päätös, etten aio kulkea yhteiskunnan viitoittamaa tietä ja puff, kuin taikaiskusta, kaikki tornit alkoivat romahdella.

Kuuliaisesta kunnon kansalaisesta tuli hetkessä, toisten syrjimä kapinallinen.

Olihan se aikamoinen paskapyörre, jossa saimme pitkän aikaa velloa ja kuunnella toisten mollaamista, mutta kyllä se kannatti. Ja aion tehdä sen uudestaankin, jos tilanne vaatii.


Monet ihmiset maalavat taas tällä hetkellä, kaikenlaisia uhkakuvia taivaalle. Sotaa, uutta pandemiaa, digitaalista identiteettiä, pelkoa ja vihaa, mutta ne eivät enää minua liikuta, sillä en aio ottaa osaa niihin.

Ihan sama mitä mielikuvituksellisia pelkoja maailma niskaan syytää, minä jatkan valitsemallani tiellä, hamaan loppuun asti.

Toiset sanovat, että on pakko totella, muuten putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Mutta hei, sinnehän minä olen koko ajan pyrkinytkin. Eroon tästä mädästä yhteiskunnasta.

Joten kiitos pandemialle, että se tuuppasi minut oikealle tielle.

Toinen jalka on jo saavuttanut vapauden ja toinen tulee kovaa vauhtia perässä.



Kaikki uhkakuvat, piikkipakot ja mikrosirut, antavat vaan vauhtia maalliselle matkalleni, kohti uutta parempaa maailmaa.

Ja mennessäni siitä portista läpi, minä vaan vilkutan tälle valheelliselle maailmalle ja huudan... pitäkää tunkkinne.



Aurinkoista syyspäivää ✨🍁🍏🍁✨


Anna valosi loistaa 🌟💕🤗💕✨


Anna hyvän kiertää 💖🍀😇🍀💖


T: Merja






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti