Ajatuskato

 

Vielä viikko sitten päässäni risteili tuhottomasti kaikenlaisia ajatuksia ja tekstiä tuli, kuin esterin peräkamarista, mutta tällä hetkellä isopyörä lyö tyhjää, oikein toden teolla.

Tuntuu, että yläkerran muumit ovat lähteneet talviunille ja pääkoppani on vallannut hiljaisuus ja tyhjyys.

Yritän etsiä ajatuksia tippaleipäkoneiston uumenista, mutta siellä ei yksinkertaisesti, ole enää mitään. 

Vain tuuli humisee pääni läpi, etelästä pohjoiseen.

Tämä on omituinen olotila minulle, jonka aivokopassa yleensä risteilee yhtaikaa miljoona viisisataatuhatta ajatusta, etsien ulospääsyä.

Energiat ovat jotenkin tosi levottomat ja nukkuminen on katkonaista pyörimistä, illasta aamuun. Samanlainen levoton olotila, tuntuu vaivaavan muitakin ihmisiä.

Ei oikein pysty keskittymään yhtään mihinkään ja kuitenkin pitää yrittää tehdä koko ajan jotain, vaikka väkisin, sillä se lievittää edes vähän, tuota levotonta oloa.

Luonnossa liikkuminen helpottaa oloa, mutta rantakalliollakin istuessa, tuijotan vaan ihan hoomoilasena jonnekin kaukaisuuteen ja havahdun lopulta siihen, että pääni on täysin tyhjä.

Eteeni avautuva maisema, ei herätä minkäänlaisia ajatuksia, eikä paljon tunteitakaan.

Joskus aikaisemmin sanansyöjä monsteri, napsi sanojani suuhunsa ja nyt joku omituinen voima on varmaankin, resetoinut aivoni.

Päätin ensin, etten kirjoita tänään yhtään mitään, mutta joku voima sisälläni sanoi, että tästä tyhjyydestä täytyy kertoa.

Aika hullua, mutta näköjään sitä pystyy laittamaan sanoja jonoon, vaikkei olis edes mitään sanomista. Se on sitten toinen asia, onko tässä mitään järkeä, mutta ehkä se on sivuseikka. Onko tässä maailmanmenossa muutenkaan, enää mitään järkeä?

Saa nähdä miten kauan tämä levoton, tyhjä olotila jatkuu ja mikä on tämän tarkoitus.

Ehkä eteemme laitetaan tyhjä taulu, johon on alettava, pikkuhiljaa hahmottaa, uutta mielenmaisemaa.

Nollaus, resetointi, uudelleen käynnistys.

Onko jotain suurempaa tulossa ja tapahtumassa? 

Tuntuu, että henkioppaatkin ovat olleet, niiden valoväribileiden jälkeen täysin hiljaa. Pidättävät vaan hengitystään ja antavat odottaa, tyhjän tilan täyttymistä.

Juhlivatko he, jonkun entisen syklin loppua, ennen uuden alkua?

Joten eihän se auta, kuin yrittää selvitä, omin avuin, näistä levottomista energioista ja koittaa nauttia tästä sekavasta matkasta. Ja luottaa siihen, että asiat etenevät sitten, kun on oikea aika.

Jostain syystä oravat ovat olleet viimeisen viikon teema, näitä tulee eteen, joka tuutista. Pihamaallekin ilmestyi pieni, kuollut oravanpoikanen. Hautasin sen, mutta seuraavana päivänä se nousi kuolleista, tai paremminkin koira luultavasti kaivoi sen ylös ja toi takaisin samaan paikkaan, josta sen alun perin löysin. Ehkä silläkin, oli joku merkitys.

Aurinkoista ja mukavaa viikon jatkoa 🍁🙃🍁

Anna hyvän kiertää 🍂🐢🍂

T: Merja