Onhan se ihan pakko alkaa uskoa, että syksy etenee vääjäämättömästi talvea kohti. Muuttolinnut suuntaavat, iloisesti kalkattaen, kohti etelän lämpöä. Jos, jostain siivet saisin, niin lähtisin niiden mukaan ja tömistelisin tämän kylmenevän maan tomut jaloistani.
Onhan edessä varmaan paljonkin aurinkoisia, kuulaita syyspäiviä ja ruska väriloistossaan on vasta alussa, joten ei tässä vielä kannata heittää kirvestä kaivoon.
Sittenhän se ankeus vasta alkaa, kun päivät lyhenevät ja valoisa aika kestää, vajaat kuusi tuntia.
Täällä maalla, katuvalojen ulottumattomissa, pimeys puskee marraskuussa päälle, oikein toden teolla.
Muutaman kerran viime vuosien aikana, olen törmännyt koiran kanssa pimeässä metsässä supikoiraan. Ja täytyy sanoa, että se ei ole niitä ystävällisimpiä karvakuonoja, joita täällä vastaan saattaa tulla.
Sen kiljuminen ja rähinä kuulostaa pimeyden keskellä, suoraan sanottuna kammottavalta, jos se koiran kanssa nenäkkäin joutuu.
Mutta onhan tässä syksyssä ja talvessa hyviäkin puolia, pitää vaan keskittyä talviunen viettoon ja tekemään kaikenlaista mukavaa sisätiloissa.
Maalauspohjiakin tuli hankittua ja maalit ja pensselit odottelevat, vain mielikuvituksen heräämistä.
Ja ainahan sitä voi opetella kaikenlaista uuttakin puuhaa, joiden ohjeita on netti pullollaan. Vanhoista vaatteista, cd-levyistä ja monista muistakin roskikseen päätyvistä tavaroista, voi loihtia, vaikka mitä, kun vaan päästää luovuuden valloilleen.
Vanhanaikaisia pönttöuuneja lämmittäessä ja tuleen tuijottaessa, aika kuluu kuin siivillä, eikä talven tuiskut ja nurkissa uliseva tuuli, haittaa enää ollenkaan.
Lämpimät villasukat jalassa ja pehmeä peitto harteilla, on mukavaa tuijotella kynttilänliekkien iloista leikkiä ja muistella heinäkuun helteitä.
Iloa ja valoa elämääsi
💐🤗💐
Anna hyvän kiertää
💖💛💖
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti