Silloin tällöin muutamiin paloihin ilmestyy jonkunlainen kuvio ja alan etsiä vimmatusti, siihen sopivaa vastakappaletta.
Innostus on suuri, kun saan muutaman palan loksahtamaan paikoilleen, mutta pettymys sitä suurempi, kun kuvio ei edelleenkään anna vastauksia siihen, minkälainen kuva tästä pitäisi muodostua.
Olen saanut kasattua muutamia läiskiä sinne tänne, pitkin ja poikin, mutta mikään ei tunnu yhdistävän oivalluksiani toisiinsa.
Kaikki yritykset saada jotain järkeä tähän hommaan, kaatuvat yksi toisensa jälkeen.
Kuljen edelleenkin sumussa, silmät sidottuina ja hapuilen käsilläni, ilmaa edessäni.
Kyselen kysymyksiä, mutten saa vastauksia, tai sitten en vaan pysty kuulemaan niitä.
Ainoa vastaus, jonka joskus kuulen on se, että vielä ei ole oikea aika.
Joten odotan ja odotan, mutta en tiedä mitä.
Minulta odotetaan, että luottaisin sokeasti, johonkin näkymättömään ja tuntemattomaan, mutta en kyllä ymmärrä, miten tämä universumin epälooginen toiminta, pystyisi herättämään kenessäkään ihmisessä lisää luottamusta.
Jos joku entiteetti tietää kaikesta kaiken ja vieläpä etukäteen, niin ehkä hänen on vaikea ymmärtää, kuinka rajallinen on pienen ihmispoloisen aivokapasiteetti.
Ei riitä, että saamme jotain epämääräisiä vihjeitä, vaan meille pitää vääntää kaikki asiat rautalangasta ja mieluummin vielä monta kertaa peräkkäin, ennen kuin lamppu syttyy yläkerrassa.
Mutta tämähän on tietysti, peli nimeltä elämä. Ja, jos se olisi liian helppoa ja selvää kuin pässinliha, niin ne ikimuistoiset ja ihanat oppiläksyt, jäisivät varmaankin suorittamatta.
Kuka tämän pelin sitten on keksinyt ja mikä on se voima, joka meitä ohjailee, sitä en tiedä, mutta varmasti sillä hepulla riittää mielenkiintoisia juonenkäänteitä, vielä loppuelämmekin ajaksi.
Joten pitäkää hatusta kiinni ja nauttikaa kyydistä.
Universumi laittaa vuosi vuodelta lisää vauhtia koneeseen ja kääntää varmaan kohta turbovaihteen päälle, joten sitten sitä mennään, eikä meinata.
Anna valosi loistaa ✨🐛✨
Anna hyvän kiertää 🌺🍀🌺
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti