Tämä hullu maailma on pakottanut meidät elämään seitsemän kuukautta väärässä ajassa ja tällä viikolla olen saanut karvaasti kokea sen, miten tuo sekoilu kostautuu.
Voisi luulla, että tunnin siirtäminen suuntaan, jos toiseenkin ei aiheuttaisi sen kummempaa hässäkkää, mutta kaikki ei aina mene niin, kuin Strömsössä.
Eli saman tien, kun viisarit värähtivät, sisäinen kelloni sekosi täysin ja "säännöllinen unirytmi" lennähti ikkunasta pellolle.
Olen kyllä aina ollut aamuvirkku, mutta kolmen aikaan yöllä kukkuminen, on ihan liian aikaisin.
Varsinkin, jos nukkumatti sammuttaa, tuutulaulullaan lamppuuni, vasta puolen yön jälkeen.
Muutenkin tälle ajalle on tällä viikolla tapahtunut, jotain kummallista.
Viimeiset vuodet on tuntunut siltä, että aika menee aina vaan nopeammin, mutta viime päivinä se on madellut, jostain kumman syystä, etanan vauhtia.
Olen kytännyt seinäkelloa ja ihmetellyt, puuhaileeko se taas itsekseen jotain omituista, niin kuin noin kuukausi sitten.
Ensin sen paristot hyytyivät ja se ehti viettää lepotaukoaan monta tuntia, ennen kuin edes huomasin asiaa.
Vaihdoin paristot ja kello toimitti virkaansa moitteettomasti viikon verran, kunnes se yhtenä yönä, jäi jostain syystä jälkeen maailman kellosta, puolitoista tuntia.
Ajattelin jo, että moinen kapistus on tainnut tulla tiensä päähän, mutta vaihdoin paristot toistamiseen ja sen jälkeen se on toiminut taas moitteettomasti.
Mutta näiden viime päivien ajan mateluun, seinäkellolla ei ole osuutta, vaikka olen sitä kyllä monta kertaa epäillytkin.
Jostain syystä vaan minuutit ja tunnit ovat kuluneet todella hitaasti, vaikka olen puuhaillut kaikenlaista mielenkiintoista.
Ja olen saanut tehtyä, yllättävän paljon asioita, kun yleensä tuntuu siltä, etten ehdi saada mitään aikaiseksi.
Aikaisemmin aika ei ole riittänyt, se on vaan karannut käsistä.
Olen kiitollinen, jos tämä elämän hidastaminen jatkuu edelleenkin ja ehdin tehdä kaikkea sitä, mihin aikaisemmin ei ole ollut aikaa.
Tuleehan päivälle tietysti pituutta, jos se alkaa jo kolmen jälkeen aamuyöstä, mutta se ei selitä sitä outoa tunnetta, että aika on välillä pysähtynyt, ihan totaalisesti.
Mutta hyvähän se tietysti on, jos tämä sama tunne jatkuu vielä eteenpäinkin ja aikaa riittää, vaikka muille jakaa. On nämä viimeiset vuodet olleetkin ihan yhtä hulabaloota ja kilpajuoksua ajan kanssa.
Mutta tämän kesäajan kanssa vehtaamisen saisivat jo vihdoinkin lopettaa, sillä se on kyllä todellakin kotoisin sieltä, minne päivä ei paista.
Tästä sekoilusta ei nauti sen enempää keho kuin mielikään, mutta sehän se on luultavasti päättäjien tarkoituskin. Tehdä ihmisten elämästä vaikeaa ja epämiellyttävää, jotta heitä on helpompi hallita.
Mutta siitä huolimatta....
Aurinkoista ja mukavaa viikon jatkoa ⏰🙃⏰
Anna valosi loistaa
🌟🦥🌟
Anna hyvän kiertää
😂😋😂
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti