Sanotaan, että valheiden verho ohenee ja eteemme aukeaa toinen todellisuus. Kaikki se mihin olemme uskoneet, paljastuu pikkuhiljaa valheelliseksi ja maailmanmeno alkaa näyttää, epätodelliselta painajaiselta. Mikään ei ole enää, niin kuin ennen.
3D maailma rypee aina vaan enemmän, likaisten paljastusten, pahenevan pelon ja epätoivon keskellä.
Voit valita, ettet ota siihen osaa, mutta se on kuitenkin edelleen ympärilläsi ja näet sen, vaikket haluaisi.
Ok, valheet joutavatkin tulla paljastetuiksi ja horjuvat, huteralle pohjalle rakennetut tornit, saavat sortua.
Mutta mureneeko koko maailmankuvamme ja kaikki ne "kauniitkin asiat", joihin olemme sokeasti uskoneet.
Ne asiat, jotka ovat tuottaneet meille iloa, onnea ja lohtua surun keskellä.
Onko yllemme kaartuva tähtitaivaskin, vain ufojen temmellyskenttä ja toivoa antava tähdenlento, pelkkää fantasiaa.
Meneekö pesuveden mukana myös usko, toivo ja rakkaus, tai koti, uskonto ja isänmaa. Kaikki asiat ovat moniulotteisia, joten kuka voi tarkalleen tietää, mitä vanhasta jää jäljelle, tai millaisista aineksista rakentuu, se uusi tietoisuuden taso.
Sanotaan, ettei ole mitään muuta, kuin rakkaus.
Kaunis sana, mutta mitä sekin sitten todellisuudessa tarkoittaa.
Ei ainakaan sitä, mitä me ihmiset kuvittelemme. Ihmisten rakkaus on usein ehdollista, tai pelkkää sanahelinää.
Meillä ei taida olla kovinkaan kummoista käsitystä siitä, mitä on oikea, pyyteetön rakkaus.
Henkioppaani sanoi, että rakkaus on kaikenkattavaa energiaa.
Se on kokonaisvaltaista. Ikuinen totuus. Kaikki mitä on. Jumala, Luoja, alkulähde, ykseys, elämä...
Isoja sanoja, pienelle ihmiselle, joka kamppailee täällä maankamaralla ja yrittää vain selvitä hengissä, hetkestä toiseen. Ainaisessa oravanpyörässä pyöriessä ja murmelinelämää viettäessä, ei monikaan ehdi miettiä maailmankaikkeuden olemassaoloa, tai tarkoitusta.
Tämä elämä on särkenyt useimpien toiveet ja unelmat, sielut ja sydämet ja tulevat tapahtumat hajottavat varmaan koko maailman, tuhansiksi, pieniksi sirpaleiksi.
Mutta ehkä meidän ja maailman on pakko särkyä ja sirpaloitua, ennen kuin voimme kasvaa ja rakentaa kaiken uudelleen, ehjäksi ja kokonaiseksi.
Monet toitottavat, että valo on jo voittanut ja rakkaus parantaa haavat. Ovatko ne sanat, totta vai tarua, sen näemme aikanaan. Mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato😉
Aurinkoista syyspäivää 🍂🌈🍂
Anna hyvän kiertää 🌸🐸🌸
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti