Johtuvatko tuntemukset ja epäusko, kenties jostain entisistä elämistä, vai tämän hullun maailman tapahtumista, sitä en pysty tarkalleen sanomaan.
Muistan, kuinka vanhempani opettivat minulle lapsena iltarukouksen, jota en olisi halunnut millään luritella, joka ilta.
Seuraavan taistelun kävin rippikouluiässä, sillä en suostunut menemään sinne kirveelläkään ja sen taistelun minä voitin.
Sanoin aina, että en muista miten se menee ja vanhempani toistivat sen aina lause kerrallaan ja minä pakonomaisesti perässä.
Minusta se koko homma oli jotenkin, typerää ja tosi noloa, vaikka en tiennyt miksi.
Silloin, kun oma tyttöni oli pieni, en opettanut hänellekään iltarukousta ja sain kuulla monet kerrat nuhteita asiasta, vanhempieni taholta.
Tytär on nyt vanhempana sanonut, että hyvä, kun et opettanut, sillä hänkään ei olisi halunnut sitä.
En ole käynyt rippikoulua, enkä ole mennyt kirkossa naimisiin, sillä jotenkin koko kirkko ja kaikki siihen liittyvä on tuntunut aina niin vieraalta ja vastenmieliseltä.
Minulla ei ole ollut koskaan ristiä, tai ristin muotoisia koruja, sillä kun näen ristin, se tuo mieleeni vain pelkoa ja kuolemaa. Ei uskoa, toivoa ja lohtua, tai edes ylösnousemusta.
Meidät on peloteltu, lapsesta lähtien kuolemalla ja sillä, että olemme syntisiä ja joudumme lopulta helvettiin, ellemme noudata kirkon oppeja ja sitä sanaa, joka raamattuun on aikojen alussa painettu.
No, raamattuunkaan ei ole tullut paljon perehdyttyä, mutta kuulemma se on, erittäin väkivaltainen teos.
Viime vuosina on paljastettu monia pappeihin ja kirkkoon liittyviä "salaliittoteorioita", jotka ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua, ihan tositarinoiksi.
Minä en voi todellakaan käsittää, kuinka joku kirkonmies voi, raamattua lukiessaan ja Jumalan sanaa julistaessaan, käyttää hyväkseen pieniä, viattomia lapsia.
Ajatuskin siitä on jotain niin ällöttävää, etteivät sanat riitä kertomaan.
Monissa maissa itseään hartaiksi uskovaisiksi nimittävät "pahikset" käyvät jatkuvasti kirkossa ripittäytymässä ja saavat syntinsä anteeksi, lurittelemalla muutamat Ave Mariat. Ja sen jälkeen he jatkavat, kevyin mielin, samaa pahantekoa.
Olen aina ihmetellyt sitä, että eikö sellaisen ihmisen, joka sanoo tai kuvittelee olevansa tosiuskovainen, pitäisi edes yrittää olla "hyvä ihminen".
Rakastava, myötätuntoinen, anteeksiantavainen yms. mutta heti, kun usko astuu ihmisen elämään, alkaa kaikkien muiden demonisointi ja tuomitseminen.
Mutta ehkä se johtuu siitä, kun raamatussa sanotaan, että kaikki meidän synnit on jo anteeksi annettu. Niin mitäs väliä sillä sitten enää on, vaikka vetäisimme, joka päivä perseet olalle ja eläisimme kuin siat pellossa.
Kaikki on sallittua, eikä ketään saa tuomita, vaikka he tekisivät, mitä tahansa.
Sitä paitsi tännehän on tultu suorittamaan oppiläksyjä ja minkäs se ne pedofiilit, tai sarjamurhaajat sille mahtavat, jos ovat itselleen sellaiset tehtävät valinneet.
Vai mitä?
Joten annetaan vaan tämän maailmanlopun meiningin jatkua ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Aurinkoista syyspäivää 🐛💕🐛
Anna hyvän kiertää 💐🤗💐
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti