Tällä viikolla on taas tapahtunut muutamia niin outoja juttuja, että haluan jakaa ne teille, vaikka tämä kirjoittaminen on jotenkin vähän takkuilevaa tällä hetkellä. Ajatus ei juokse siihen malliin, kuin aikaisemmin.
Mieheni näki pari päivää sitten unta, että hän oli avaruusaluksella.
Hän istui muiden ihmisten kanssa, suuressa hallissa ja he odottelivat, että alus lähtisi liikkeelle.
Seuraavana aamuna lähdin koiran kanssa aamulenkille ja istuskelimme tutulla rantakalliolla.
Hetken päästä ympärilläni alkoi leijua tuttu partaveden tuoksu, jonka olen yhdistänyt aikaisemminkin, sekä henkioppaaseeni, että edesmenneeseen appiukkooni.
Minua pyydettiin välittämään lauseet miehelleni, koska hän ei pysty, jostain syystä, tällä hetkellä ottamaan vastaan, isänsä lähettämiä viestejä.
Minulle kerrottiin, että appiukko on sillä samalla aluksella, josta mieheni näki unta. He eivät ole vielä tavanneet siellä, mutta tapaavat joskus myöhemmin, kun aika on oikea.
Olen kertonut aikaisemminkin appiukkoni kuolemaan liittyvistä jutuista otsikoilla, viestejä viikatemieheltä, sekä viesti rajan takaa.
Appiukon kuolemaan liittyi aikanaan, tosi outoja yhteensattumia.
Mutta nyt sain myös vahvistuksia siitä, että hänen outo, äkillinen kuolemansa olisi ollut takoin suunniteltu, jotta hän pystyi sen avulla siirtymään seuraavaan tehtäväänsä alukselle.
Meille ihmisille kuolema on aina traaginen tapahtuma, mutta jos alkaa ajatella elämää laajemmasta näkökulmasta, kaikella on aina, joku suurempi tarkoitus. Eikä se ole välttämättä ollenkaan se, jonka me kuvittelemme.
Keho kuolee, mutta sielu jatkaa matkaa ikuisesti.
Siirrymme toiseen ulottuvuuteen, juuri silloin, kun aika on ja kuljemme taas eteenpäin omaa, omituista sielunpolkua.
Kuolemasta on tehty meille ihmisille pelottava ja kaikin puolin ikävä tapahtuma, vaikkei se ehkä todellisuudessa, sitä edes ole.
Se ei ole lopullinen ero meidän ja rakkaiden kanssakulkijoidemme välillä.
Jossain vaiheessa kohtaamme aina uudelleen ja monet meistä pystyvät tässäkin elämässä tuntemaan, edesmenneitten läheistemme läsnäolon.
Loppujen lopuksi, kuolema ei olekaan niin kammottava tapahtuma, se on vain uusi, parempi elämä, jossain muualla.
Aurinkoista viikon jatkoa 🌞💖💖🌞
Anna hyvän kiertää 🌹🍀💫🍀🌹
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti