Henkimaailma hassuttelee

Jos torstaina oli henkimaailmassa mustat energiat liikenteessä, niin perjantaina jutut menivät ihan hassuttelun puolelle ja naurussa oli kyllä pitelemistä. Näistä tapahtumista saa sen käsityksen, että henkimaailman porukoilla on hyvä huumorintaju, tosin välillä ehkä hieman erilainen, kuin meillä ihmisillä, sillä he osaavat aina yllättää meidät mitä omituisemmilla tavoilla.

Herätessäni makkarin kelloradio näytti 5.55 tosin se on vielä kesäajassa.

Kahvia keittäessäni katselin pimeää pihamaata ja yhtäkkiä ikkunankarmissa välähti pieni valoläiskä.

Ihmettelin, mistä se tuli, sillä keittiössä ei ollut edes valoja päällä.

Hetken päästä valo välähti uudelleen ja jonkun ajan kuluttua vielä kolmannen kerran samassa kohdassa.

Yritin keksiä, vaikka minkälaista selitystä asialle, mutta en vieläkään tiedä mistä valovälähdykset tulivat. Ehkä ne olivat taas niitä orbeja, joita tällä aina silloin tällöin vilahtelee.

Myöhemmin lähdin koiran kanssa aamulenkille kylätietä pitkin ja katselin, kun sähkömiehet asensivat taas valokuituverkkojaan.

Tien varteen oli nostettu pystyyn varoitusmerkki, joka oli ollut monta päivää nurin ojassa.

Merkkiin oli tarttunut iso klöntti mustuneita puunlehtiä ja kuva näytti ihan mustalta möröltä, jolla oli miehen jalat.

Purskahdin itsekseni nauruun, sillä näin torstaina sen mustan varjon, noin viiden metrin päässä tästä varoituskyltistä.

Selvästikin merkissä varotettiin mustista möröistä, vai oliko se taas vain "sattumaa".

No, jatkoimme matkaa metsätietä pitkin ja mietin, että haluaisin kohdata edesmenneet ukkini, jos he voisivat tulla sieltä henkimaailmasta minua tapaamaan. En ole heitä koskaan nähnyt, koska molemmat ovat kuolleet jo kauan ennen syntymääni. Ja tietysti olisi tosi mukava tavata myös muita edesmenneitä sukumme jäseniä, joten esitin toivomuksen universumille.

Samalla hetkellä pääni yli lensi korppi ja rääkäisi kaksi kertaa, kuin merkiksi siitä, että toivomukseni on vastaanotettu.

Saavuimme taas tutulle rantakalliolle ja istahdimme hetkeksi aikaa.

Suljin silmäni ja kutsuin henkioppaitani paikalle. 

Näin hetken aikaa lilaa värivaloa ja sitten kuulin mielessäni sanat, silitän hiuksiasi.

Saman tien tunsin aivan selvästi, kuinka joku hiveli otsahiuksiani.

Istuin edelleen silmät kiinni, kädet polvien päällä, kämmenet ylöspäin.

Kuulin, kuinka joku sanoi, kosketan kättäsi ja samalla hetkellä koira nuolaisi kättäni.

Säpsähdin, sillä luulin, että koira oli kauempana vierelläni, mutta se olikin hiipinyt eteeni ja nuoleskeli innoissaan kättäni.

Purskahdin taas nauruun, sillä nämä jutut alkoivat kyllä olla jo aika koomisia ja outoja sattumia tuntui riittävän, vaikka muille jakaa.

Koko perjantaipäivä jatkui samaa rataa.

Talossamme välähteli outoja valonvälähdyksiä ja kaikenlaisia ajatuksia putkahteli mieleeni pitkin päivää.

Verho henkimaailmaan taitaa olla tällä hetkellä todella ohut, sillä sieltä kurkkii milloin mikäkin olento ja lähettelee viestejä tuonpuoleisesta.

Onhan tämä aika jännää, mutta todella mielenkiintoista ja mikä parasta, jokainen tapahtuma antaa minulle mahtavan energialatauksen.

Päiviin sisältyy ihanaa oivaltamisen iloa ja aimo ripaus, galaktista huumoria.

Mukavaa viikonlopun jatkoa 🎃🎉🎃

Muista, että sinä olet tärkeä. 💖🤗💖

Älä anna minkään, tai kenenkään himmentää valoasi ✨💛🧡💛✨ 

Anna hyvän kiertää 🐾🐶🍀🐶🐾

T: Merja