Ilma kylmenee ja talvi tekee pikkuhiljaa tuloaan. Maa on jo valkoisessa kuurassa ja lätäköt ritisevät ohuen jään peitossa. Kuusimetsän pienet asukit vierailevat tiuhaa tahtia pihamaallamme ja etsivät murua rinnan alle.
Siemenet, talipallot ja pähkinät katoavat salamannopeasti nälkäisiin suihin.
Syötämme, joka talvi näitä kuusimetsän asukkeja ja yritämme muutenkin pitää huolta lähimetsän luonnosta.
Puhdas luonto metsineen ja järvineen on antanut meille niin paljon, että haluamme antaa jotain myös takaisin.
Se on meidän tapamme osoittaa hyväntekeväisyyttä äitimaalle ja tiedämme ainakin varmasti mihin, metsän eläimien syöttämiseen käytetyt rahat menevät.
Niin ja tietysti läheisen järven rantakalliolla istuskelu metsälenkin lomassa.
Siellä meditoidessa lepää, sekä sielu, että sydän ja kaikki tämän maailman maalliset murheet katoavat, kuin tuhka tuuleen.
Vaikka talvi tekee tuloaan, metsässä on aina jotain elämää, ympäri vuoden.
Joskus törmäämme hirviin, peuroihin, kettuihin, jäniksiin, oraviin ja muutaman kerran vastaan on kävellyt jopa mäyräkin.
Haukat ja korpit kaartelevat usein pääni yläpuolella ja tuovat viestejään verhon takaa henkimaailmasta.
Ja tikka antaa tahtia kävelylenkille, rummuttaen nokallaan kilpaa, punahattuisen palokärjen kanssa.
Jokainen retki metsän siimekseen on ainutlaatuinen kokemus, enkä malta lopettaa niitä, vaikka talvisin joudun usein rämpimään umpihangessa.
Täällä maaseudun keskellä ei ole valmiita polkuja, mutta sehän ei menoa haittaa, sillä olen tottunut muutenkin raivaamaan itse omat polkuni, läpi tämän elämän.
Tämän päivän aamulenkki koiran kanssa on jo takana päin, mutta huomenna on taas edessä uusi päivä ja uudet seikkailut.
Iloa ja valoa elämäsi poluille 🌟🐶🌟
Anna hyvän kiertää 🍁🍀🍁
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti