Hiljainen, tyhjä mieli availee ovia toisiin ulottuvuuksiin ja loihtii silmieni eteen kuvia, värejä, sanoja ja ajatuksia, jostain toisesta maailmasta, kuin missä tällä hetkellä elämme.
Neonvihreä, lila ja punainen väri kisailivat kilpaa, kultaisten hileiden keskellä.
Välillä muutama valkoinen orbi vilahti siellä täällä niin vinhaa vauhtia, että se näytti tähdenlennolta.
Katselin tuota energioiden leikkiä rauhassa ja ihaillen.
Se ei ole pelottavaa, eikä siinä ole mitään negatiivista.
Sen syleilyssä tunnen olevani omieni joukossa, sielunperheeni keskellä.
Lauantaina värivaloenergioita ei näkynyt.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ne tulivat taas vierailulle jatkaen iloista leikkiään. Neonvihreä värivalo pötkylä pyöri pitkän aikaa katossa ympyrää, valaisten koko makuuhuoneen voimakkaalla energiallaan.
Sen jälkeen olen nähnyt päivälläkin, suljettujen silmieni takana, pyöriviä tai vauhdilla eteenpäin liikkuvia värejä.
Kuka niitä tajuntaani, tai näkökenttääni lähettää?
Eivät ne ainakaan minun omasta päästäni tule, sillä en voi ohjailla niiden ilmestymistä, tai katoamista, toisinaan monien viikkojen ajaksi.
Ne kulkevat omia aikojaan ja tekevät mystisiä taikojaan.
Viimeisten kuukausien aikana ne ovat vierailleet täällä aina vaan useammin ja omituisia tapahtumia tuntuu sattuvan tihenevään tahtiin.
Ovatko ne ehkä jonain päivänä, osa elämäämme koko ajan ja kulkevat meidän vierellämme jatkuvasti.
Tuntuu aika hullunkuriselta ja epätodelliselta elää tässä, aina vaan oudommaksi muuttuvassa maailmassa.
Ympärillä on sotaa, vihaa ja pelkoa ja toisaalla rauhaa, rakkautta ja suunnatonta positiivista energiaa.
Kuin kaksi aikalinjaa päällekkäin ja me niiden välissä.
Mutta hetki hetkeltä tuo pimeä, negatiivinen maailma tuntuu siirtyvän aina vaan kauemmaksi ja toivottavasti se jonain päivänä katoaa kokonaan. Sillä, ainakaan minä, en ole halunnut kuulua siihen, enää pitkään aikaan.
Aurinkoista talven alkua 🌟🌲💖🌲🌟
Älä anna vihan hiertää 💩🤬💩
Anna hyvän kiertää 🌹🤗🌹🤗🌹
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti