Olen kyllä ihan samaa mieltä.
On turha kantaa reppuselässä sellaisia ihmisiä, jotka eivät luultavasti koskaan tule ymmärtämään ja hyväksymään sinua, sellaisena kuin olet.
Heistä on paras päästää suosiolla irti, sillä he, ikävä kyllä tuhoavat kaiken sen positiivisen energian, jota yrität pitää yllä.
Jokainen pieni sana, jonka sanot väärin tai väärässä paikassa, saa ihmiset triggeröitymään ja tuomitsemaan viestintuojan.
Jokainen ajatus, joka ei sovi jonkun muun ihmisen ajatusmaailmaan, tuuppaa kourallisen herneitä heidän nenäänsä.
Joten on ihan turhaa yrittää olla kaikille mieliksi sillä, kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Niin se vaan ikävä kyllä menee.
Eli on parempi, kun ei yritä olla mieliksi kenellekään. On vaan oma itsensä ja kulkee eteenpäin omia polkujaan, vaikka joutuisi tekemään sen toisinaan, ihan yksin.
Tämä maailma on sekaisin kuin seinäkello ja ihmiset sen mukana.
Rauhan ylläpitäminen tämän sekasorron keskellä, on tuhoon tuomittu yritys.
Pääasia, että pystyt pitämään itsesi, sisäisen rauhan tilassa.
Et ole vastuussa toisten sanomisista ja teoista.
Olet vastuussa, vain omasta itsestäsi.
Joten kulje selkä suorana ja mieli avoinna, kohti tuntematonta määränpäätä.
Jos joku kulkee perässäsi tai vierelläsi, niin se on ihan ok. Ja, jos ei niin sekin on ok.
Meidän elämänpolut risteilevät sinne ja tänne ja matkalla voi kohdata kaikenlaisia kulkijoita. Kuka on menossa mihinkin suuntaan.
Tällä hetkellä suuri osa ihmisistä kulkee aivan eri suuntaan kuin minä, joten kiukkuisia vastaantulijoita tuntuu riittävän, ihan jonoksi asti.
Mutta saattaa maailmalta aina välillä löytyä kanssamatkustajiakin, jotka kulkevat hetken aikaa samaan suuntaan. Matka jatkuu yhdessä, vain sen ajan, kuin on tarkoitus. Sitten tiet, taas eroavat.
Sellaista se elämä on.
Anna hyvän kiertää 💖🌞💖
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti