Ja totesin, että on tosi hankalaa tehdä kaikki asiat toisin, kuin on tottunut.
Kun ilmalämpöpumppukin päästi viimeisen raskaan hönkäyksensä, sähköjen katketessa ja lämpöpatterit lakkasivat naksumasta.
Onneksi vettä oli tällä kertaa jonkun verran astioihin varattuna, sillä sen pumppaaminen porakaivon uumenista, ei kyllä ilman sähköä onnistu.
Uuneja lämmittäessä ja patteriradion soittaessa vanhoja suomalaisia sävelmiä, tuli tunne, kuin olisimme palanneet takaisin menneisyyteen.
Vaikka kyllähän täällä maalla, vanhassa talossa, paluu menneisyyteen onnistuu paljon helpommin, kuin kaupungin keskellä.
Huomasin ikäväkseni, ettei oma valoni riittänyt vieläkään valaisemaan pilkkopimeitä huoneita. Eli oli pakko alkaa etsiä, pimeyden keskeltä käsikopelolla kynttilöitä, sekä taskulamppuja. Täällä maalla, kun soihdut sammuu, niin sen jälkeen ollaan kyllä ihan pimeässä säkissä.
Oli pakko lähteä hakemaan pilkkopimeästä puuliiteristä polttopuita leivinuuniin ja puuhellaan.
Ulkona oli ihan järkyttävä keli ja pimeää, kuin jouluna, sanonko missä. Vettä satoi saavista kaatamalla ja luistinradaksi muuttuneella pihamaalla, pystyssä pysyminen oli työn ja tuskan takana, tuulenpuuskien puhaltaessa huimaa vauhtia. Mutta sehän on vain tätä ihmiselämän ihanuutta. Joten eihän siinä auttanut muu kuin porskuttaa eteenpäin, kuin mummo lumessa.
Vanha hämähäkkinen asuttama ulkovessakin tuolta pihan perältä löytyy, joten eihän tässä mitään hätää ollut.
Mutta jokainen sähkökatko on aina omanlaisensa järkytys, kun huomaa, ettei tässä nykymaailmassa mikään toimi ilman sähköä.
Ja katkon jatkuessa pidemmän aikaa, alkaa mieleen hiipiä huoli pakastimen sulamisesta, sillä sitä lystiä täällä on koettu kyllä monta kertaa.
Kesäisten ukkosmyrskyjen jäljiltä olemme joskus olleet ilman sähköä kolmekin vuorokautta ja siinä vaiheessa pakastimessa olevat ruoat on saanut heittää harakoille.
Onneksi iltapäivän alkaessa taas jo hämärtyä iltaa kohti, sähköt räpsähtivät päälle ja saimme huokaista vihdoinkin helpotuksesta.
Valmistautuminen maailmanloppuun ja pieni selviytymishajoitus tuli suoritettua tällä kertaa ihan mallikkaasti.
Mutta toivon, ettei ainakaan näin talvella tulisi sellaisia katastrofeja, että joutuisimme olemaan monta päivää ilman sähköä.
Pimeässä, lämpimässä karhunpesässä uinuminen on ihan mukavaa silloin, kun tietää, että sähkö on kytkimen takana ja kaikki täällä pienessä kuplassamme toimii sen avulla moitteettomasti.
Joten haluan mieluummin mennä kohti valoisaa tulevaisuutta, kuin palata takaisin pimeään, sähköttömään menneisyyteen. Tuskin se kuitenkaan oli niin ihanaa aikaa, kuin joskus saatamme kuvitella.
Vallitsevasta säätä huolimatta, aurinkoista ja mukavaa uutta viikkoa 🌸🙃🌸
Anna valosi loistaa 🍂🌞🍂
Laita hyvä kiertämään 💖💖💖
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti