Juureni ovat kasvaneet syvälle tähän maahan. Ne ovat kaivautuneet läpi vihreän sammalmaton, sukeltaen mustan multakerroksen kautta, äitimaan sydämeen asti. Lonkeroni ovat levittäytyneet ympäriinsä, jokaisen askeleeni alla ja etsineet yhteyksiä menneiden sukupolvien juurirykelmiin.
Esi-isieni vihan ja tuskan, valon ja rakkauden.
Tässä hetkessä kuljen eteenpäin, rauha sydämessäni.
En tunne sitä vihaa ja pelkoa, jota sukuni naiset ovat tunteneet elämänsä poluilla.
Äitini eli elämänsä "ryssävihakuplassaan" loppuun asti, mutta minun ei ollut tarkoitus jatkaa tätä läpi sukupolvien jatkunutta kaunaa.
Se ei ole minun sotani.
Ymmärrän hänen surunsa, pelkonsa ja vihansa, mutta ne olivat hänen tunteitaan.
Hän menetti sodan melskeessä nuoruutensa, kotinsa ja uskon ihmisten hyvyyteen, joutuessaan eroon perheestään.
Koki elämänsä kauheimman ja surullisimman seikkailun yksin, vieraiden ihmisten joukossa.
Ei kai sen pelon keskellä voinut tehdä muuta kuin vihata vihollista, joka oli särkenyt lapsuuden kuvitelmat, valosta ja rakkaudesta. Räjäyttänyt kaiken kauniin, tuhansiksi sirpaleiksi, ikuisiksi ajoiksi.
Vaikka suomut ovat karisseet silmistäni ja usko ihmisten hyvyyteen välillä horjuu, matka jatkuu rauhan polkua eteenpäin.
Ilman vihaa ja katkeruutta.
Vaikka juureni ovat syvällä menneisyydessä, sieluuni virtaa äitimaan uumenista, vain puhdasta valoa ja rakkautta.
Sota ja viha ovat minun silmissäni anteeksi annettu ja vanhat haavat kiinni parsittu.
Eivätkä menneisyyden haamut ole, ainakaan vielä tässä maailmantilanteessa, alkaneet möyriä mustasta mullasta, vainoamaan elämääni.
Nousevatko menneisyyden traumat vielä kerran kollektiivisesti puhdistettaviksi?
Joudummeko kokemaan esi-isiemme kohtalot silmästä silmään?
Olemmeko yhtään viisastuneet ja voisimmeko kenties kääntää maailmankaikkeuden kohtalonpyörän positiivisempaan asentoon.
Minä ainakin yritän pitää sydämessäni yllä sitä rauhaa, jota toivon.
En vastaa sotaan sodalla, enkä vihaan vihalla.
Ehkä voisimme kasvattaa, kumpujen kätköstä mullasta maan, jotain uutta ja parempaa.
Eikä sotilaidemme tarvitsisi enää ikinä kulkea marssilaulun tahdissa kohti kuolemaansa, niin kauan kuin pystyssä on yksikin mies. Ehkä kaukana se on mut toivo jää 😉
Ripaus enkelipölyä uuteen viikkoon
🌟👼🌟
Sylin täydeltä rauhaa ja rakkautta
💖🤗💖
Ole se rauha, jota toivot 🙏😇🙏
Laita hyvä kiertämään 💞🐛💞
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti