Talven harmaus tunkeutuu sieluun ja sydämeen, haalistaen kaikki elämän värit ympäriltään. Aika tuntuu jotenkin pysähtyneeltä ja mieleen nousee jatkuvasti vanhoja asioita pudistettaviksi ja käsiteltäviksi, ennen kuin voimme jatkaa eteenpäin.
Tuntuu, että muutokset etenevät hitaasti, liian hitaasti, ihan kuin joku seisoisi jarrupolkimen päällä ja estäisi liikkeelle lähdön. Ja niinhän se varmaan onkin, kaikki tapahtuu sitten, kun aika on oikea.
Ajatukset palaavat usein aikaan entiseen, jolloin kaikki oli vielä normaalia.
Elämä oli vaan "normaalia ihmiselämää", iloineen ja suruineen.
No, se aika oli ja meni ja siitä selvittiin.
Pyörin onnellisena oravanpyörässä, kuin pieni eläin, enkä kiireitteni keskellä ehtinyt edes ajatella mitään muuta.
Oli vaan selvittävä päivästä toiseen ja suoritettava kaikki työt ja jokapäiväisen elämän askareet.
Töihin, kauppaan, kotiin, töihin, kauppaan, kotiin...kiire, kiire, kiire.
Elämässä ei ollut aikaa "henkiselle hömpälle". Sitä ei tainnut olla edes olemassa.
En miettinyt energioita, salaliittoteorioita, ylösnousemusoireita, enkä ovatko chakrat tasapainossa, tai kolmas silmä auki vai kiinni yms.
Mutta sitten pikkuhiljaa, jostain ryömi elämääni henkisyys ja sen mukana uusi normaali.
Ja viimeistään korona ryöpsäytti sen täyteen tehoonsa, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Näin jälkeenpäin kun muistelee sitä aikaa, niin se tuntuu vain pahalta painajaiselta ja mietin, tapahtuiko se ihan oikeasti.
Kaikki oli niin hullunkurista ja maailma kääntyi hetkessä ylösalaisin.
Hulluus valtasi maailman ja kaikki ihmiset ympärilläni lähtivät mukaan siihen narratiiviin. Vain minä ja mieheni, olimme eri mieltä asiasta ja saimme kokea ihan uskomatonta vihaa ja syyllistämistä kanssaihmisten taholta.
Koska emme suostuneet tämän sekopäisen maailman vaatimuksiin, niin lopulta menetimme molemmat työpaikkamme ja ihmiset ympärillämme sanoivat asioita, joita en olisi koskaan uskonut heiltä kuulevani.
Pelko sai ihmiset toimimaan arvaamattomilla tavoilla, eikä monikaan varmaan pystynyt ajattelemaan selkeästi.
Aurinkoista viikon jatkoa
Mutta loppujen lopuksi tuo aika oli siunaus, sillä se sysäsi meidät pois oravanpyörän rippeistäkin ja muutti elämän suunnan ihan täysin.
Jos entinen aika oli normaali ja koronavuodet uusi normaali, niin mikä on tämä käsillä oleva hullunkurinen, sekopäinen aika.
Tuntuu kuin eläisimme jossain ihan muussa ulottuvuudessa tai aikalinjalla, eikä koronasekoilu ollut tähän verrattuna, kuin vasta alkusoittoa.
Maailma menee aina vaan sekavammaksi ja kaikki asiat joihin olemme uskoneet, sortuvat silmiemme edessä. Tosin se tietysti riippuu sitä mistä kulmasta asioita katsoo. Jos olisin edelleen unessa, niin ehkä tämä maailma näyttäisi ihan normaalilta.
Jotenkin aika hullunkurista, mutta haluan kyllä mieluummin olla hereillä, kuin vaipua takaisin unten maille, tapahtuipa sitten mitä tahansa. Selvisimme koronasta, entistä vahvempina, eivätkä tulevat muutokset aiheuta enää samalla tavalla, pelkoa ja ahdistusta. Joten selviydymme kyllä tästä eteenpäinkin kaikesta siitä, mitä eteen tulee.
🌞🍀🌞🍀🌞
Anna valosi loistaa 💖😇💖😇💖
Voimaa ja rohkeutta 🧡🦁🌟🐯🧡
Anna hyvän kiertää 💕🌷🍭🌷💛
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti