Elämä on tällä hetkellä yhtä tunteiden vuoristorataa, ilosta suruun, itkusta nauruun, uskosta epätoivoon, vihasta anteeksiantoon, raivosta myötätuntoon. Vaihtoehtoja on loputon määrä ja olotilat vaihtuvat salamannopeasti. Hetki sitten tärisin kylmyyden kourissa ja nyt tuskanhikeä pukkaa pintaan, joka solusta.
Tosi hullua menoa, varsinkin minulle, joka en ole koskaan halunnut mennä äärimäisyydestä toiseen, mutta siihen näköjään nyt kannustetaan.
Tasapainottelen yleensä vaakaani, seison veitsenterällä ja yritän pysyä pystyssä, vaikka maailman myrskyt puhkuvat ja puhaltavat.
Tänään on taas se päivä, jolloin tekee mieli heittää hanskat lopullisesti tiskiin, näyttää keskisormea yläkerran porukoille ja sanoa, että pitäkää tunkkinne.
En jaksa, en pysty enkä kykene ja miksi edes pitäisi. Minkä te sille mahdatte, jos lopetan tämän kaiken puurtamisen, kirjoittamisen ja uusien suunnitelmien tekemisen. Vajoan tyhjyyteen ja lakkaan tekemästä, tai olemasta yhtään mitään. En ole mikään kuumakalle, mutta siinä vaiheessa, kun käämit alkaa kärytä, niin läimäisen kaikki ovet kiinni ja menneeseen ei ole enää paluuta.
Halusin ihan jotain muuta tämän bloginkin suhteen, mutta en saanut siihen tukea valotiimiltäni, enkä oikein keneltäkään muultakaan.
Niissä asioissa, jotka minua kiinnostivat, heititte jatkuvasti kapuloita rattaisiin, katkaisitte yhteydet, toitte eteen loputtomasti viivytyksiä ja kannustamisen sijasta, jätitte minut täysin oman onneni nojaan.
Ja nyt yritätte työntää minua sellaiseen suuntaan, johon minä en edes halua mennä. Oppiläksyjä oppiläksyjen perään... bla, bla, bla. Vaaditte henkistä suorittamista, elämän suorittamista, ihmisyyden suorittamista, päivästä toiseen. Sorry, en halua suorittaa yhtään mitään, haluan vain elää elämääni ja olla rauhassa.
Muokkaatte kehojamme, solujamme, mieltämme ja aiheutatte, vaan lisää kärsimystä tälle ikuiselle, sairaalle elämänpolulle. Miksi, miksi, miksi?
Huutelette vaan sieltä yläkerrasta, tai verhon takaa ja vaaditte milloin mitäkin.
Oletteko edes koskaan eläneet yhtään ihmiselämää, täällä mustassa hanurin aukossa?
Jos ette, sopii tulla kokeilemaan, luovutan paikkani ilomielin jollekin teistä.
Pääsette sitten kokeilemaan oikein käytännössä, näitä viisaita oppejanne.
Sillä niinhän se on aina ollut, että ne ovat joka asiassa asiantuntijoita, joilla ei ole kyseisestä asiasta hölkäsen pöläyksen vertaa tietoa ja kokemusta.
Tervetuloa vaan, tänne minun maailmaani.
No, siinäpä oli taas keskariviestiä yläkertaan ihan kerrakseen. Toivottavasti menee perille. Jos siellä nyt yleensä on ketään viestiä vastaanottamassa, eihän sitäkään ole kirkossa kuulutettu.
Välillä on vaan näitä vitutuspäiviä itse kullakin ja halusin jakaa tämänhetkisen, "ihanan kokemuksen" teidän kanssanne. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, sillä eihän tämä lysti tähän lopu. 😉
Pitäkää pää kylmänä ❄🥶❄
Laittakaa hyvä kiertämään
🐾🐛🐾🐛🐾
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti