Mielessäni on pyörinyt jo monta päivää lause, naiset ovat susia toisilleen. Onko se vain opittu fraasi, jota toistamme kuin papukaijat vuodesta toiseen, siitä voidaan olla montaa mieltä. Omalta kohdaltani voin kuitenkin todeta, että ikävä kyllä, se on ollut minun maallisella taipaleellani, totisinta totta.
Olen ollut koulukiusattu, sekä työpaikkakiusattu ja aina nämä vainoajat, ovat olleet naisia.
Tuntuu, että kaikista pahimmat narsistit osuvat aina samaan kouluun, tai työpaikkaan piinaamaan minua sekä kanssakulkijoitani.
Monista piinaajista on huokunut silmitön viha, raivo ja kateus jo ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. Enkä minä voi todellakaan ymmärtää, miksi joku käyttäytyy sillä tavalla. Mikä saa naisen vihaamaan toista, täysin ventovierasta naista?
Ja vaikka siellä olisi ollut joku toinen nainen kanssani, kaikki on ollut ihan ok.
Mutta kun se kolmas pyörä tulee paikalle, niin samalla hetkellä on helvetti valloillaan.
Alkaa se piinaava näytelmä, jossa leikitään kumman kaa mä olen tänään ja se kolmas saa kulkea puukko selässä. Ja huvittavinta on, että sen kolmannen pyörän näyttelijä, saattaa aina välillä vaihtua. Riippuu siitä kenelle milloinkin, nalli napsahtaa. Eli jokaisen pitäisi lyödä vuorollaan puukkoa selkään toisille, sillä näin se piiri pieni pyörii. Ikävä kyllä.
Enkä minä todellakaan halua ottaa osaa näihin heidän typeriin leikkeihin. Leikin mieluummin vaikka yksin.
Tottakai mukaviakin naisia on polkuni varteen sattunut ja varmaan enemmän kuin näitä ikäviä, mutta mulla on kyllä ihan mitta täynnä näitten kanssa.
Pliis universumi, ei enää yhtään enempää, tai kohta kyllä käämit käryää. Ymmärrän toki, että tämä on oppiläksy sekä minulle, että tuhansille muillekin tytöille ja naisille, jotka tästä ongelmasta kärsivät. Mutta pakko myöntää, etten vieläkään tiedä, millä tästä pääsisi eroon.
Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta ei sitä takaisin lyömistä, tai samalla mitalla antamista, sillä en usko, että viha poistuu vihaamalla. Jos se on ainoa keino tilanteen parantamiseen, niin ehkä kokeilen sitä sitten, seuraavassa elämässä.
Toivottavasti me naiset löydämme vielä joskus ratkaisun tähän kiperään ongelmaan, tasapainottamalla energioitamme ja löytämällä sisältämme sen aidon ystävyyden. Ja toivottavasti lopetamme myös sen ikiaikaisen tavan, jolla olemme siirtäneet tätä ongelmaa aina eteenpäin, äidiltä tyttärelle, sukupolvesta toiseen. Ehkä nyt on aika rauhalle, rakkaudelle ja ystävyydelle, meidän kaikkien kesken. Vai onko?
Mukavaa viikonlopun jatkoa 💕😍💕
Anna valosi loistaa, missä ikinä sitten kuljetkaan🌟💖💛💖🌟
Iloa, valoa, rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti 🙏😍🌞🤩🙏
Laita hyvä kiertämään 🎀💐🐾💐🎀
T: Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti